Vaalijalan kuntoutuslaitoksessa Pieksämäellä oli viime viikolla kolme syytä juhlaan. Kehitysvammaisten valtakunnallisen kirkkopyhän yhteydessä vietettiin reformaation 500-vuotisjuhlan lisäksi Vaalijalan 110-vuotisjuhlaa ja samalla juhlittiin vielä satavuotista Suomea.
Teemana oli Monin kielin keskellämme, mikä korosti reformin hengessä jokaisen oikeutta kommunikaatioon omalla kielellään, omalla tavallaan. Kirkkopyhä oli enkelten juhla kaikille aisteille.
– Kommunikointi ja reformi osuvat teemoina hyvin yhteen. Martti Luther halusi messut kansan kielelle, että ihmiset voivat ymmärtää jumalanpalveluksen omalla kielellään, messuun ja juhlaan osallistunut piispa Jari Jolkkonen kertoi.
Kirkkopyhän selkomessua oli jokaisen helppo seurata. Outi Manunen ja Mirka Sutinen tulkkasivat puheet selko viittomakielelle. Lisäksi messun kulkua ja laulujen sanoja saattoi seurata kuvataululta.
Enkelin viesti on: älä pelkää, luota!
Kehitysvammaistyön pappi Matti Pehkonen otti saarnassaan lähtökohdaksi tutun Suojelusenkeli-taulun sanoman. Hän kehotti ottamaan mallia lapsista.
– Lapsi ei voi turvata omiin voimiinsa tai osaamiseen, pitää vain luottaa, että hänestä pidetään huolta. Enkelin viesti on: älä pelkää, luota!
Merkittävä yhdistävä tekijä oli musiikki, tutut virret ja hengelliset laulut, jotka kajahtivat messuteltassa kuoron ja Jarkko Maukonen & co -yhtyeen tahdittamina.
Oman säväyksensä messuun antoi Ylen kuvausryhmä, joka televisioi messun.
– Päästäänköhän telkkariin, aprikoi poikaporukka takapenkissä.
”Osasin kaikki virret ja laulut”
Kirkkokansan joukossa istui mäntyharjulainen Hanna Heiskanen, joka nautti messun ilmapiiristä.
– Osasin kaikki virret ja laulut, hän iloitsi.
Hanna Heiskanen oli tullut kirkkopyhään ystävänsä ja avustajansa Tuula Paakkarin kanssa muiden Mäntyharjun seurakuntalaisten joukossa.
Naiset käyvät ahkerasti Mäntyharjun komeassa puukirkossa.
– Usko antaa eväitä elämään ja auttaa vaikeissa hetkissä, Hanna Heiskanen hymyilee.
Yhden asian hän haluaa sanoa kaikille.
– Rakastakaa toisianne Jeesuksen Kristuksen antamalla rakkaudella.
Reformaatio ja Martti Luther olivat tulleet Hanna Heiskaselle tutuiksi.
– Reformaatio oli 500 vuotta sitten. Kävin kuuntelemassa kirjastossa, kun meidän kirkkoherramme Ann-Maarit Joenperä piti luentoja reformaatiosta.
Tunnista virsi kuvista!
Hanna Heiskanen kuuluu Mäntyharjun seurakunnassa toimivaan Yksinkertaiset-laulukuoroon, jossa lauletaan yksiäänisesti. Niinpä messun ja juhlan väliin sijoitetuista pajatoiminnoista häntä kiinnostivat erityisesti virsivisa ja gospelpaja. Virsivisa-pajassa virret täytyi tunnistaa kuvien perusteella.
Visan olivat laatineet puhevammaisten viestintään avuksi kehitettyjen kuvakkeiden perusteella Kuopion Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtorit Marjukka Nisula ja Tytti Koslonen yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Kuvitetut virret osoittautuivat monille yllättävän pulmallisiksi. Toisille kuvien tulkitseminen taas oli helppoa.
– Meillä kävi henkilö, joka ei pystynyt puhumaan, mutta hän hyräili kuvista tunnistamansa virren, Nisula kertoi.
Alttarilla kaikin aistein
Kirkkopyhän teemaan sopi hyvin Vaalijalan kirkkoon sijoitettu aistialttari, jossa kirkkovuoden tapahtumat on paitsi nähtävissä ja kuultavissa, myös maistettavissa, haisteltavissa ja käsin tunnusteltavissa.
Alttarin alaosan elementit vaihtuvat kirkkovuoden ja vuodenajan mukaan.
– Alttarin nimenä on Matka. Alussa aistitaan syksyä, maistellaan puolukoita, tunnustellaan sammalta. Vuodenajasta siirrytään kirkkovuoteen, nyt Mikkelinpäivään. Suojelusenkeli-taulua voi kosketella, kehitysvammaistyön pappi Sanna Hynninen johdatteli.
Aistialttarilla saattoi kokea oivalluksia, elämyksiä ja yllätyksiä, monilla hymy oli herkässä.
– Höyheniä, enkelin siivet, Hanna Heiskanen kuvaili sormituntumaansa.
Vaalijalan asiakkaat ovat osallistuneet aistialttarin kokoamiseen muun muassa tekemällä suojelusenkelitaulun ja enkeliveistokset.
”Saarna oli oikein hyvä”
Varpaisjärveläiset Risto Turunen, Raimo Leskinen ja Marjo Husso olivat tulossa musiikkipajasta kuuntelemasta pelimannimusiikkia. He kaikki työskentelevät toimintakeskus Helmessä, jossa tehdään muun muassa puutöitä ja kudotaan kangasta. Kirkkopyhään he tulivat toimintakeskuksen väen mukana.
– On ollut mukava päivä, paljon nähtävää ja kuultavaa, kolmikko kuvaili tunnelmiaan.
Risto Turunen piti eniten messusta.
– Olen kiinnostunut hengellisistä asioista. Messua oli helppo seurata, kun se oli selkokielinen ja taululla kerrottiin, mitä tapahtuu. Saarna oli oikein hyvä.
Iloisessa, musiikin vahvasti ryydittämässä päiväjuhlassa kommunikaation merkitys tuli esille puhevammaisen Risto Revon puheenvuorossa. Aikaisemmin hänen kommunikaationsa riippui siitä, ymmärsivätkö toiset hänen ilmeensä ja eleensä. Bliss-kielen ja kommunikaatio-ohjelman myötä hän pystyy nyt keskustelemaan toisten kanssa ja seuraamaan aktiivisesti urheilua.
Pinnalla kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus kommunikaatioon
Vaalijalan kehitysvammapapille Sanna Hynniselle valtakunnallinen kirkkopyhä työpajoineen ja päiväjuhlineen tiesi vuoden mittaisen työn huipentumista.
Liki 900 juhlavieraan saapuminen on ollut iso tempaus, johon on osallistunut koko Vaalijalan väki kukin omalla työpanoksellaan. Mukana järjestelyissä ovat olleet myös Pieksämäen seurakunta ja Moilanen.
– Merkittävin asia on se, että tuodaan ihmiset yhteen tapaamaan toisiaan, ystävystymään, vaihtamaan kuulumisia, kokemaan yhdessä, Sanna Hynninen korosti.
Kävijäpalautteen perusteella järjestäjät onnistuivat tekemään osallistujille mukavan päivän.
Kehitysvammaisten valtakunnallisella kirkkopyhällä on yli 40-vuotinen historia. 1990-luvulla kirkkopyhien järjestäminen siirtyi kehitysvammaisten tukiliitolta luterilaiselle kirkolle.
Tapahtuma on muuttunut kunkin vuosikymmenen teemojen mukaan. Kansalaisyhteiskunta näkyy myös kehitysvammaisten elämässä.
– Nyt itsemääräämisoikeus ja oikeus kommunikaatioon omalla tavalla ovat pinnalla olevia asioita, Sanna Hynninen kertoo.
Kehitysvammaisten kirkkopyhää vietettiin 20.9. Jumalanpalvelus näytetään TV1:llä Mikkelinpäivänä 1.10 klo 10.00.
Kuva: Jone Matilainen. Sanne Leskisellä oli merkittävä luottamustehtävä ristinkantajana, häntä avusti Virpi Lyyra.
Juttua korjattu 26.9. kello 13.30: Tulkkaus ei tapahtunut viittomakielelle vaan selko viittomakielelle. Kuvallisen virsivisan laatijat eivät olleet Pieksämäen ammattikorkeakoulusta vaan Kuopion Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.
Lue myös:
Matti Pehkonen: Kymmenen teesiä kehitysvammaisten kohtaamisesta seurakunnissa
Viittomakieli luo teologiaa – katso myös video
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.