Arkadianmäki-show on täällä taas, cha-cha-chaa!

Tapahtuipa keväällä 2019 suloisessa Suomessamme, että eduskunnan uusi nelivuotiskausi pääsi starttaamaan pääsiäisviikolla. Kansalle tarjottiin jo ensimmäisten päivien aikana paljon viihdykettä ihan alkumetreiltä lähtien. Ruttopuiston rovasti ronkkii annista lukijoilleen joitakin haarukkapaloja.

* * * * * * * *

Tiistaina 24.4. luovutettiin ja tarkastettiin kansanedustajien valtakirjat. Kun muutamat nuoret naiset huomasivat tämän, he innostuivat ottamaan selfish-kuvia itsestään ja valtakirjoistaan. Pakko myöntää, että kyseiset nuoret tai nuorehkot naiset vaikuttivat varsin edustavilta  myös ilman niitä A-nelosiakin.

* * * * * * * *

Keskiviikkona valittiin väliaikainen puhemiehistö. Oli hauska katsella, kun edustajat aakkosjärjestyksessä kävivät  tiputtamassa (sic!) äänestyslipukkeensa vaaliuurnaan, joka oli miltei yhtä korkealla kuin koripallokori. Kaikki pelasivat varman päälle, kukaan ei uskaltanut donkata, vaikka siitä olisi heti irtopisteitä saanutkin.

* * * * * * * *

Eduskunnan järjestäytyminen alkoi sillä, että Arkadianmäki-veteraanit istutettiin salissa etupenkkeihin (näkevät ja kuulevat edestä paremmin) ja muut aakkosjärjestyksen mukaisesti. Tunnelma taisi olla vähän samanlainen kuin koulussa ensimmäisinä päivinä: Mitähän täällä tapahtuu, saankohan mä täältä uusia ystäviä, jaksankohan mä istua tässä salissa tunnista, päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen?

* * * * * * * *

Eduskunnan ekat päivät muistuttavat jollakin tavalla koulua. Ei vain tule mieleen, mikä koulu voisi olla kyseessä: Yhteiskoulu? Yhtenäiskoulu? Kansalaiskoulu? Lukio? Talouskoulu? Elämänkoulu? Vai olisiko kyseessä sittenkin 200 oppilaan tarkkailuluokka? Takavuosina joku taisi puhua Arkadianmäestä teatterikouluna, jonka kuiskaaja on Moskovassa.

Mykkäkoulu saattaisi olla perustuslain vastainen?

* * * * * * * *

Valtiopäivät avattiin torstaina Helsingin tuomiokirkossa  juhlallisesti ekumeenisella juhlajumalanpalveluksella, vaikka Jumala onkin sama eilen tänään ja huomenna, ei meillä mitään erillistä juhlajumalaa ole. Espoon piispa Kaisamari Hintikka piti kansanedustajille hyvän saarnan, jossa muistutti mm. siitä, että ei ole olemassa  oikeudenmukaisuutta ilman rauhaa eikä rauhaa ilman oikeudenmukaisuutta.  Jumala haluaa meidän kaikkien olevan rauhantekijöitä.

* * * * * * * *

Jumalanpalveluksen jälkeen kansamme edustajille tuli äkkipikakiire Herran Huoneesta omalle virkapaikalleen Eduskuntataloon juhlakahveille, joilla presidentti irrotteli ihan kunnolla. Hän oli jo aiemmin kertonut inhoavansa puvuntaskunenäliinoja, joten hän oli korvannut näästyykin 50 euron setelillä, joka ponnahti esiin, kun pressa nappasi prillit nenälleen.

Hauskinta tilanteessa oli tietysti se, että kaikki pitivät pokkansa ja olivat ikään kuin mitään erityistä  ei olisi tapahtunut. Älykkäimmät miesoletetut perässähiihtäjät olisivat voineet oitis lennosta monistaa tätä ideaa laittamalla samanlaisen setelin rintataskuunsa törröttämään. Siitäkin olisi voinut saada niitä tuiki tärkeitä poliittisia irtopisteitä.

* * * * * * * *

Presidentti Niinistö tarvitsi kakkuloitaan pitääkseen uudelle eduskunnalle puheen, jossa muistutti suomalaisesta sananlaskusta: Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Tätä ei tarvinne pitää viittauksena leikkikouluun, mutta kun Niinistö tahtoi moittia poliitikkoja siitä, että nämä eivät aina kanna riittävästi vastuuta yhteisten asioitten hoitamisesta vaan liian helposti syyttävät vaikeuksista toisiaan, poliitikot toki tunnistivat ongelmat – mutta alkoivat syyttää niistä heti toisiaan.

* * * * * * * *

Ruotsalainen kansanpuolue valitti puheenjohtajansa suulla, että RKP haluaa vaihtaa paikkaansa istuntosalissa. Eivät he mitään äärioikeistolaisia ole, vaan kuuluisivat kernaammin Kokoomuksen ja Keskustan väliin. Eikö kukaan ole koskaan heille kertonut, että nimitykset Oikeisto, Vasemmisto ja Keskusta tulevat istumajärjestyksestä?  Kun puhemies katsoo korkealta korokkeeltaan kansanedustajia kuin haukka, niin hänestä katsottuna oikealla ja vasemmalla istuvat… No, antaa olla! Och det är samma på svenksa, muuten!

Jos taas otetaan malliksi koululuokka, niin siellähän oppilaat eivät saa aina ja ikuisesti istua omilla ns. vakkaripaikoillaan, jotta selkäruoto ei mene vinoon.  Rivi kerrallaan-vaihto on OK, eduskunnassa voitaisiin kokeilla vaikka sitä, että vasemmalla istuvat siirtyvät keskelle salia ja keskeltä siirrytään oikealle laidalle, jolla aiemmin istuneet on siirretty salin vasemmalle reunalle.

* * * * * * * *

Mielestäni kansanedustajia on liikaa, 101 välttäisi ihan hyvin. Suurin piirtein 50 edustajaa jää mieleen, kun tahtovat tehdä itsensä tykö. Nytkin tulee varmaan käymään niin. Kuluu neljä vuotta silviisiin, ettei hiljaisia puurtajia koskaan esitellä missään.  Mediakin kiinnostunut vain siitä, mitä hallitus tekee.

* * * * * * * *

Koululuokissa usein joudutaan hajottamaan klikkejä rauhan ja järjestyksen säilymisen nimissä. Miksi eduskunnassa edustajat eivät suuressa salissa voisi istua omista samanmielisten ryhmistään erotettuina? Voisi olla avartava kokemus, kun voisi haastella vain siinä lähistöllä istuvien ”eriseuraisten” kanssa. Aakkosjärjestys auttaisi muistamaan lähimmäisten nimet. Tällainen ns. Leirin ulkopuolelle meneminen  voisi vaikuttaa mielenkiintoisella tavalla myös äänestyskäyttäytymiseen.

* * * * * * * *

Ensimmäisinä päivinä on näyttänyt siltä, että Arkadiaveteraanit ovat suhtautuneet varsin kärsivällisesti ensikertalaisiin ns. poliittisiin broilereihin, jotka eivät ole elämässään ehtineet tehdä päivääkään ns. oikeita töitä. Varmaan se ääni kellossa tulee tuonnempana muuttumaan, kun uudet tuulet ja vanhat aatteet kohtaavat.

Eräältä veteraanilta toimittaja kysyi, monennetko valtiopäivät hänen kohdallaan nyt alkavat. Mies yritti näyttää sormillaan, mutta epäonnistui. Piti sitten sanallisesti jatkaa, että kahdettoista. Meitä ihmisiä on kolmenlaisia: Toiset osaavat laskea sormillaan ja toiset eivät.

* * * * * * * *

Heti perjantaina pidettiin ensimmäinen koe, kun hallitustunnustelija oli laatinut 11 kohdan kysymyspatterin, johon jokainen puolue saa vastata niin hyvin kuin taitaa. Ideana on selvittää, ketkä ovat Demareitten tosiystäviä hädässä  ja ketkä taas joutuvat seuraamaan neljä seuraavaa vuotta hallituksen edesottamuksia oppositiosta käsin päin. Jeesusta siteeraten voisi hallitustunnustelija lausahtaa:” Joka ei ole minun puolellani,  on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa!” (Lk. 11: 23)

Sitä tässä vielä hyväksi lopuksi pähkäilen, että miksi ihmeessä sen eduskunnan puhemiehen yhä ja aina vain täytyy istua siellä salin etuosassa niin hirveänkauheankamalan korkealla? Kyllähän nykytekniikka tekisi mahdolliseksi hänen tulla vähän lähemmäksi muita sieltä norsunluutornistaan. Kun eduskuntakauden avajaisissa puhetta laitetaan johtamaan salin ikäpresidentti, niin joskus tuntuu hurjalta katsoa hänen vaivaista saapumistaan pääkallonpaikalle.

Jos puhemiehen valtaistuinta ei saada matalammalle, niin otettakoon jälleen tekniikka käyttöön: Puhemies voisi siirtyä kyttäysasemiinsa suoraan permannolta omiin korkeuksiinsa fanikulaarin eli rinnehissin avulla. Kun pieni kori kulkisi ylös ja alas, kaiuttimista voisi soida vaikkapa Finlandia-hymni.

++++++++++

Lienee niin, että minulla ei ole lupaa laittaa blogiini lehdestä otettua yksittäiskuvaa, vaikka mainitsisin kuvaajan nimeltä? Varmuuden välttämiseksi linkitän tähän koko jutun ja kehotan katsomaan erityisesti kuvaa, jossa Niinistö ja Rinne istuvat nokakkain kahvipöydässä. Olisi mukavaa, jos lukijat leikkimielisesti pistäisivät hauskoja repliikkejä Rinteen suuhun.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006084714.html?