Kun ”Charlie Hebdo” – lehden toimitukseen iskettiin, kuoli iskussa myös muslimi-poliisi, Ahmed Merabet. Sosiaalisen median käyttäjät nostivatkin hänen puolestaan some-kamppanjan: #jesuisahmed, toisen #jesuischarlie some-kamppanjan rinnalle. Välillä Merabet on unohtunut uutisoinnissa ja on puhuttu vain iskussa kuolleista toimittajista. Usein kun Merabetin nimi on julkaistu, olen nähnyt sen viimeisenä. Länsimaisessa uutisointi tai media jättääkin joskus muslimit unohduksiin tai negatiiviseen valoon.
Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjan mukaan Islam on nähty ”uhkana” länsimaissa jo 600-luvulta, jolloin arabit valloittivat kristityille kuuluneet alueet (Pakistan, Syyria, Pohjois-Afrikka). Samuel Huntingtonin tekstit, George W. Bushin valtakausi ja vuoden 2001 terrori-iskut lisäsivät intensiteettiä, millä islam nähdään uhkakuvana lännessä.
Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan ryhmäjäsenyys on tärkeää omaa identiteettiä muodostettaessa. Sisäryhmää – eli ryhmää, mihin kuulut – on automaattisesti helpompi ja luonnollisempi suosia kuin ulkoryhmää, ”niitä muita”. Pelkkä ryhmäjäsenyys aiheuttaa teorian mukaan toisen näkemisen uhkana tai kilpailijana ja ”toisen” syrjimistä. Näin myös länsimaalaisten on helpompi nähdä muslimimaiden kansalaiset niinä toisina. Kaikki ”muslimimaiden” kansalaiset eivät tosin ole muslimeja toisin kuin joskus tulee ajateltua,. Sekin saattaa liittyä ryhmäjäsenyyden teorioihin. Toisten ryhmä nähdään homogeenisempänä eli yhtenäisempänä ryhmänä kuin oma ryhmä.
Hämeen-Anttilan mukaan osasyynä länsimaiden negatiiviseen islam-kuvaan on ”mediasuodatin”, jonka läpi uutiset välitetään islamilaisesta maailmasta. Lukijoilla ja katsojilla ei usein ole kyseisiltä alueilta niin paljon omia kokemuksia, joiden läpi mediasta saatu kuva islamista tasapainottuisi. Media ei uutisoi rauhallisia oloja tai median käyttäjät hyppäävät niiden yli. Osa terroiskuista on myös selkeästi kohdistettu poliittisista syistä nimenomaan Yhdysvaltoja vastaan, ei yleisesti länsimaita vastaan, ja kyseessä onkin ”vain” clash of political interests.
Toimii tämä toisinkin päin? Kaikki muslimit tai länsimaiden ulkopuolella olevien maiden asukkaat eivät saa selkeää kuvaa länsimaista tai kristityistä.
Ratkaisuna toimii ainakin koulutuksen lisääminen? Kun länsimaalainen, muslimi, lähi-idän asukas, kristitty tai juutalainen saa koulutusta muista kulttuureista, ennakkoluulot vähenevät ja ryhmäjaottelu heikkenee. Siksi onkin erityisen tympeää, että Pakistanissakin iskettiin juuri Lähetysseuran rakennuttamaan kouluun. Uutinen ei kertonut tekijöistä enempää, mutta ilmeisesti senkin hyökkäyksen taustalla olivat ennakkoluulot ja kategorisoiminen (länsimaita kohtaan). Tämä käsitys minulle tosin on tullut, sekin, vain länsimaisen median välityksellä.
En voi kuin toivoa, että Hämeen-Anttilan teoksessaan mainitsema ”Clash of political interests”, ei muuttuisi Huntingtonin ”Clash of civilizations´ksi”, sivilisaatioiden väliseksi yhteenotoksi. Kristityn näkökulmastakin rauha erilaisten kulttuurien ja uskontojen välillä pitäisi olla tärkeää ja luulen, että tavallisen muslimin kohdalla asia on usein samoin.
Jeesusta käsiteltiin aikanaan kuin profeetta Muhammedia/Mohammedia nyt. Vihattiin, haleveksittiin ja lopulta häväistiin ristillä. Mitä olemme opineet? Emme mitään. En hyväksy väkivaltaa uskonnon enkä minkään muunkaan nimissä. Mutta silti olen sitä mieltä, että Jumala ei tarvitse maallisen lain suojaa. Jumalanpilkka lainsäädännössä on kummajainen.