Tiedämme kaikki sanonnat ”et voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen maailman voit muuttaa” ja ”pienistä joista syntyy suuret vedet”. Sanontojen takana on totuus: ihmisen kohtaloon vaikuttavat elämässä eteen tulevat pienetkin yksityiskohdat.
Joskus ne ovat outoja pieniä sattumia, joiden voisi ajatella olevan vain ohimeneviä kohtaamisia, suorastaan ohikävelyjä, hipaisuja. Joku sanoo tätä Jumalan johdatukseksi, toinen hyväksi sattumaksi. Sanotaan myös, että kun kouluttaa naisen, kouluttaa perheen. Ihan varmasti, mutta uskallan väittää myös, että kuka tahansa perheestä kouluttautuu tavalla tai toisella, siinä kouluttautuu sivussa joku muukin. Elämänkoulussa ainakin. Ei siinä oikein voi olla vaikuttumatta.
Tunnen monta lasta, jotka ovat perheensä ensimmäisiä, jotka osaavat lukea. Osa lukee vakaasti taukoa pitämättä lauseet alusta loppuun, osa takeltelee kirjaimissa ja viesti hämärtyy vähän matkalla. Mutta yhtä kaikki he saavat enemmän tolkkua kirjoitetusta maailmasta kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.
He ovat perheensä pikku vetureita, jotka lukevat äänellään erilaisia puihin ja tolppiin liimattuja ilmoituksia. He lukevat koulusta lähetettyjä lappuja pihansa kivellä istuen, ääneen, että muutkin kuulevat. He lukevat kaduilta löytämiään vanhoja sanomalehden sivuja tai jossain jaettuja mainospapereita. He kertaavat koulussa kuulemansa niille naapureille, jotka eivät jostain syystä ole käyneet tai eivät käy koulua.
Usein näiden ääneen lukijoiden ympärille kerääntyy muitakin kuuntelijoita. Aikuisia, jotka tahtovat tietää. Ihmisiä, joilla on oikeus tietää. Ohikulkeva vanha mies, joka murehtii kuivuvaa satoaan tai liian rohkeaa lapsenlastaan; äiti joka kulkee ohi lapsi selässään vettä ämpärissä päänsä päällä kuljettaen; nuori mies – poika vielä – joka kiirehtii töihinsä vuokrapellolle hätistelemään lintuja riisiviljelyksen kimpusta; mies, joka palaa järveltä oltuaan koko yön kalastamassa; tyttö joka vie aamuteetä läheiselle rakennustyömaalle. He kaikki kuulevat luetun, joka muuten ehkä olisi jäänyt huomaamatta, ja vievät tiedon eteenpäin jonnekin.
Lukutaito auttaa ymmärtämään syitä ja yhteyksiä. Mistä joku asia johtuu ja kuka näin on määritellyt. Ihminen oppii ajattelemaan kriittisemmin, kun hänellä on sanoja luettavana. Kun on vertailukohteita, ei ole nieltävä kaikkea luettuakaan faktana. Ei ole pakko uskoa vain perheen vanhinta jäsentä vaan voi verrata saamaansa tietoa. Joka lukee, voi vedota siihen, että on lukenut asian jostakin lähteestä.
Myös sukujen välisessä yhteydenpidossa näillä lapsilla on merkittävä rooli. He lukevat ääneen jostain kaukaa tulevat tekstiviestit ja osaavat kirjoittaa sanelusta vastauksen. He osaavat näppäillä oikeat numerot puhelimeen. He osaavat etsiä kaukaisen tädin numeron puhelimesta. He osaavat hälyyttää apua ja tiedottaa sukulaisille, kun uusi vauva on syntynyt perheeseen. He osaavat käyttää erilaisia mobiilipalveluja, kuten rahansiirtoa puhelimen välityksellä vanhempiensa puolesta, ja parhaassa tapauksessa opettavat vanhempansa käyttämään näitä palveluita.
Kummityön perhepäivää valmistellessamme lähetimme kutsukirjeitä. Olennainen osa työtä oli se, että joku lukutaitoinen kävi lukemassa kirjeen vanhemmille, jotka halusimme toivottaa tervetulleeksi tapahtumaan. Jotkut osasivat kutsukirjeen ulkoa hiippakunnan postinumeroa myöten tapahtumaan tullessaan. He olivat painaneet saamansa tiedon mieleen.
Suomessa tapasin sattumalta muutaman kerran isän ja hänen kaksi tytärtään, kun osuimme samoihin paikkoihin samaan aikaan. Joka kerta toinen tyttäristä, iältään ehkä 11 vuotta, oli se, joka johti pientä joukkoa kohti lääkäriä, kohti koulun ruokalaa, kohti jotain. Aina kirje kädessä. Kerran hän näytti minulle sairaalan karttaa. Kysyimme yhdessä bussikuskilta, voisiko hän jättää perheen oikean oven kohdalle. Tyttö kertoi tämän kaiken isälleen. Isä nyökkäsi hyväksyvästi. Oliko siinä muutakaan vaihtoehtoa. Tytär osasi lukea ja puhua auttavasti suomea. isä ei.
Maailman lasten – myös aikuisten – lukutaito on asia, jota on tuettava edelleen, lähellä ja kaukana. Lukutaitoa on ylläpidettävä, että se kasvaa ja kehittyy ja ennen kaikkea siksi, että ihminen oppisi löytämään varsinaisen asian sisällön sanatulvasta. Lukutaito tukee rauhaa ja sovintoa, sillä ihminen, joka voi lukea oikeita uutisia, ei ole pelkkien mielipiteiden vallassa. Lukutaitoisella henkilöllä on mahdollisuus olla itsenäisempi ja enemmän elämänsä haltija kuin lukutaidottomalla naapurillaan. Lukutaitoisella on erilainen mahdollisuus tutustua historiaan, politiikkaan ja maailman menoon. Niin kauan kuin ihminen on muiden johdettavissa lukutaidottomuutensa vuoksi, hän on jonkun toisen mielipiteiden varassa jatkuvasti. Kuka meistä tahtoisi näin kohdalleen?
Pia Pyhtilä
kummityön koordinaattori, Tansania
Eksegeetit selittävät että Jeesuksen ajan Israelissa vain kirjanoppineet eli papisto, fariseukset ja kirjurit osasivat lukea ja kirjoittaa. Köyhä kansa ei osannut. Jeesus kuului köyhään kansanosaan. Kuitenkin Luukkaan evankeliumissa 4 luvussa sanotaan kun Jeesus meni synagogaan ”Hän nousi lukemaan…”.
Jeesus siis osasi lukea. Miten se on selitettävissä. Ehkä Katolisen ja Ortodoksisen kirkon opit/perimätieto Mariasta ja hänen vanhemmistaan on oikein. Marian vanhemmat olivat lukutaitoisia. ja siten lukutaito olisi siirtynyt sukupolvelta toiselle.