Jo romaanin nimi herättää odotuksen: tässä puhutaan muodikkaasta veganismista ja kasvissyönnin aatteellisuudesta. Kasvissyöjän arki kun voi olla kommelluksia ja ideologisia vääntöjä täynnä. Turhaan ei ruokaa ja siihen liittyviä käsityksiä, käytäntöjä ja toiveita ole sanottu aikamme uskonnoksi.
Ruoka on myös erilaisten syömishäiriöiden välikappale. Yksi syö pakonomaisesti liikaa, toinen liian vähän. Syömishäiriöissä on pohjimmiltaan kyse muusta kuin ravinnosta tai sen terveellisyydestä.
Edellä sanottu mielessäni tartuin eteläkorealaisen Han Kangin Booker-palkittuun romaaniin Vegetaristi. Se alkaakin poikkeuksellisen kiinnostavasti ja mukaansa tempaavasti.
Vaimo näkee unen ja lopettaa lihan syömisen. Aviomiehelle ja suvulle se on kova paikka, ja he yrittävät kääntää tämän pään. Mutta nainen pysyy sitkeästi ratkaisussaan.
Kasvissyöntiin siirtyminen irtiottona elämän itsestäänselvyydestä on oiva romaanin aihe, mutta Han Kangille se toimii vain lähtökohtana. Vegetaristi ei ole niin simppeli, kuin miltä ensi alkuun vaikuttaa.
Päähenkilö Yeong-hyenin vegetarismi ei ole ideologista, vaan lähtökohdiltaan jotain muuta, syvempää ja psykologista, jopa tuonpuoleista tavoittelevaa. Kyse on elämästä ja sen mielekkyydestä, identiteetistä, ruumiillisuudesta ja kaiken katoavaisuudesta.
Romaanissa on kolme lukua ja kolme eri kertojaa. Ensin äänessä on Yeong-hyenin aviomies, sitten lanko ja lopuksi sisko. Aviomies on itsekeskeinen ja tylsä, lanko on joutilas videotaiteilija, jonka eroottisten pakkomielteiden kohteeksi Yeong-hyen joutuu. Sisko on vastuuntuntoinen kemikalion omistaja. Yeong-hyenin oma ääni kuuluu romaanissa vain toisten kautta.
Vegetaristi on kirjoitettu kuulaasti ja selkeästi, vaikka Yeong-hyenin toiminnan perimmäiset motiivit jäävät arvoitukseksi. Hieno romaani ihmisenä olemisesta ja elämän traagisesta tyhjyydestä.
Han Kang: Vegetaristi. Suomentanut Sari Karhulahti. Gummerus 2017. 215 sivua.
Kotimaa 31.5.
1.Korinttolaiskirje:
8:8 Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy.
Tässäkin kannattaa seurata Herran opetusta: ”Niin Jeesus sanoi heille: ”Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.”(Matt. 9:15 )
Paasto siis kuuluu kristityn elämään. Nykyään paaston ruokaohjeita on helppo noudattaa, kiitos kasvissyönnin yleistymisen. (http://www.ortodoksi.net/index.php/Paastos%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t_ortodoksisessa_kirkossa)
Jeesus on edelleen keskuudessamme lähimmäisen Kristuksena. Se ei sinällään tee paastoa hengellisen elämän välttämättömyydeksi.