Kolumni: Ekumeenisesti lahjakas kansankirkkomme on sisäisesti rikkinäinen

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ekumeenisten suhteiden kehittyminen on yleisesti ottaen ollut menestystarina.

Vuosikymmenien ajan on ensinnäkin hoidettu omaa leiviskää Luterilaisessa maailmanliitossa (LML) ja Kirkkojen maailmanneuvostossa. Eräiden anglikaanisten kirkkojen kanssa on päästy lähelle täyttä ykseyttä Porvoon julistuksen kautta.

Katolisen kirkon kanssa ollaan vuoden 1999 Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta -asiakirjan ja viime syksyn Malmön ja Lundin reformaatiojuhlallisuuksien jälkeen niin hyvissä väleissä, että pystykorvaluterilaisia hirvittää.

Ortodoksien kanssa ei mene aivan yhtä hyvin. Venäjän kirkko on heristänyt Suomen luterilaiselle kirkolle sormeaan olettamansa liiallisen seksuaalivähemmistöjä koskevan myötämielisyyden vuoksi. Mutta puheväleissä idänmiesten kanssa ollaan.

Sen sijaan kansankirkkomme sisäinen ”ekumenia” ei oikein toimi. Kirkko on ennen näkemättömästi ja potentiaalisesti tuhoisasti jakautunut esimerkiksi avioliittoasioissa.

Myös virkakysymyskiista elää. Sleyn työntekijälle viime joulukuussa sammutetuin lyhdyin Keniassa saatu pappisvihkimys on saanut piispainkokouksenkin puuttumaan asiaan. Taustalla kummittelee erikoisesti jopa LML, joka on ilmaissut huolestumisensa jäsenkirkkojen välisen ordinaatioturismin vaikutuksista kirkkojen suhteisiin. Vai toimisiko LML tässä sittenkin myös joidenkin suomalaisten tahojen ekumeenisena bulvaanina?

Kirkon soppaa hämmentävät myös kirkkokriittinen, kahtia jakautunut esikoislestadiolaisuus ja omaksi oppositiokseen ryhmittyvä viidesläisyys. Opillisesti omaperäinen vanhoillislestadiolaisuus taas on suututtanut myös siihen pitkämielisesti suhtautuneen Oulun piispan. Samuel Salmi julisti vuoden 2013 suviseurojen liturgina synninpäästön, mutta SRK:n silloisen pääsihteerin mukaan se ei ollut oikeanlainen.

Piispa odottaa yhä anteeksipyyntöä.

Onneksi kirkkomme kansainväliset ekumeeniset kumppanit eivät ehkä yleensä tiedä, miten teologisesti ja kirkkopoliittisesti rikkinäinen tämä ekumeenisesti lahjakas kansankirkko on. Se voisi herättää kiusallisia kysymyksiä siitä, kenen kanssa oikeastaan veljeillään, kun puristetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kättä.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliSote-uudistus ei vähennä sielunhoidon tarvetta
Seuraava artikkeliMaahanmuuttovirasto: Kasteella käynti ei takaa automaattisesti turvapaikkaa

Ei näytettäviä viestejä