1.12.2013 Mark. 11:1-10 1. adventti
Kertomus aasilla ratsastamisesta on tärkeä kaikille neljälle
evankeliumin kirjoittajalle.
Se esiintyy jokaisessa evankeliumissa ja hyvin korostetussa
asemassa.
Tuo ratsastaminen oli alkusoitto niille tapahtumille,
jotka huipentuivat Golgatan ristille ja Puutarhahaudalle.
Ratsastaminen aloittaa Jeesuksen kärsimystien Jerusalemissa.
Se tuo päähenkilön tapahtumien pääpaikalle,
tuohon ihmiskunnan tärkeimpään kaupunkiin.
Tuo aasilla ratsastaminen oli rajapyykki Jeesuksen toiminnassa.
Ennen sitä Hän oli kyllä opettanut ja parantanut.
Mutta nyt alkoi varsinainen ihmissuvun lunastaminen,
syntien sovittaminen, taivaan avaaminen.
– Siksi tämä kertomus on niin keskeisellä paikalla kaikissa
evankeliumeissa.
Pyhä Henki on välittänyt tämän kertomuksen hieman eri sanoin
eri evankelistojen kautta.
Osittain he ovat myös lainanneet toistensa kertomuksia,
koska tunsivat jo aikaisemmin kirjoitetut evankeliumit.
Siksi on mielenkiintoista katsoa, mitä asioita Pyhä Henki
alleviivaa juuri tässä MARKUKSEN evankeliumissa?
Kuinka sen ilmoitus poikkeaa toisten kertomuksista?
****
Ensinnäkin Markuksen evankeliumissa korostuu tuon
se paikka, mistä aasinvarsa löydettiin.
Hän on ainoa, joka tietää kertoa, että varsa oli
sidottu kujalle oven eteen.
Ehkä muut evankelistat eivät pitäneet tuota olennaisena
tietona ja jättivät sen pois.
Se ei kuitenkaan ole yhdentekevää, MITÄ varsa löytyi.
Miksei?
Koska Mooseksen kirjoissa Jaakob ennustaa Juudan suvun
tulevasta hallitsijasta näin:
Ei siirry valtikka pois Juudalta, eikä käskijän sauva hänen
suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta,
häntä kansat tottelevat.
Viiniköynnökseen hän SITOO aasinsa,
jaloon viiniköynnökseen aasinsa varsan.
Hän pesee viinissä vaatteensa,
rypäleiden veressä pukunsa (1. Moos. 49:10-11)
Tämä parintuhannen vuoden takainen ennustus toteutui
tarkalleen Juudan suvun vesassa, Jeesuksessa.
Hän oli Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, syntymään.
Koska juuri siellä piti syntyä tämän Daavidin valtaistuimen
haltijan, jota kaikki kansat tulisivat tottelemaan.
Yhtenä merkkinä siitä, että Jeesus VARMASTI oli tuo odotettu
TULEVA hallitsija, oli juuri tuo sidottu aasi.
Sen ajan hallitsijat eivät tosiaankaan yleensä kulkeneet aasilla,
se oli köyhän kansan kulkuneuvo.
Eikä aasia yleensä sidottu viiniköynnökseen, joka on sellainen
taipuisa, luikerteleva kasvi.
Viiniköynnös on Raamatussa usein Jumalan kansan vertauskuva,
ja niin tässäkin.
Jeremian kirjan 2. luvussa Jumala sanoo Juudasta näin:
Minä istutin sinut, olit jalo viiniköynnös,
olet kasvanut parhaimmasta siemenestä (2:21).
Jeesus todella sitoi aasinsa viiniköynnökseen, Jumalan kansaan.
Hän on sitoutunut siihen.
Hän ei päästä irti kansastaan.
Ei edes silloin, kun se alkaa rönsyillä ja tuottaa huonoa hedelmää.
Kristus on sitoutunut omaan kansaansa.
Siksi Hän toteutti hirvittävällä tavalla tuon ennustuksen:
Hän pesee rypäleiden VERESSÄ pukunsa
Jeesus oli valmis veriseen kuolemaan, koska oli
sitonut kohtalonsa ihmisten pelastamiseen.
– Kujalle sidottu varsa todisti näin ennustusten täyttymisen
ja Jeesuksen messiaanisuuden.
****
Markukselle niin kuin Luukkaalle oli tärkeä korostaa
myös sitä, ettei kukaan ollut aikaisemmin istunut
tuon aasinvarsan selässä.
Se oli siis varsan ensimmäinen tehtävä.
Kukaan ei ollut voinut aikaisemmin ottaa paikkaansa
tuo aasin selässä. Se oli varattu Messiaalle.
Jos muistatte, tämä oli tärkeää myös tuossa Jaakobin
ennustuksessa Juudan suvulle.
Nimenomaanhan siinä sanottiin,
että tuleva hallitsija sitoo jaloon viiniköynnökseen aasinsa
VARSAN.
– Huomatkaa miten tarkka Jumala on näissä asioissa!
– Jopa aasin ikä ennustetaan tarkkaan. Sen piti olla nuori
varsa, joka kuitenkaan jaksaa jo kantaa selässään
Maailman Vapahtajaa.
****
Aasin varsoista puhutaan myös 2. Mooseksenkirjassa.
Siellä on 13. luvussa laki esikoisten pyhittämisestä,
jossa sanotaan näin:
… luovuta Herralle kaikki esikoiset. Samaten on jokainen
karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen oleva Herran
omaisuutta.
Mutta jokaisen AASIN ensimmäisen VARSAN voit lunastaa
omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa,
taita siltä niska. (13:12-13).
Jokainen tarkkaavainen raamatunlukija huomaa,
että tässä täytyy nyt olla jokin tärkeä viesti meille.
Samassa jakeessa mainitaan aasinvarsa, karitsa, uhraaminen
ja lunastaminen kaikki asioita, jotka liittyvät Jeesuksen
kärsimystiehen.
Jeesus lunasti itselleen aasinvarsan.
Tuo aasinvarsa edustaa tavallaan koko luomakuntaa.
Kaikkia niitä, jotka piti uhrata Jumalalle.
Aasilta ei kuitenkaan katkaista niskaa vaan se lunastetaan,
se ostetaan omaksi.
Tuohon lunastamiseen tarvittiin Vanhassa liitossa KARITSA.
Ja niin on uudessakin liitossa.
Lunastamiseen tarvittiin Jumalan karitsa,
joka pois ottaa maailman synnin.
Näin tuo Mooseksen lain kummallinen säädös saa selityksensä
ja täyttymyksensä.
Aasin lunastaminen karitsalla viittasikin Messiaan tulemiseen,
Hänen ratsastamiseensa, Hänen uhriinsa meidän kaikkien
aasien puolesta. Näin meidät on lunastettu vapaaksi synnin,
kuoleman ja perkeleen vallasta.
****
Tuossa yksinkertaisessa aasilla ratsastamisessa on siis kyse
maailman tärkeimmistä asioista.
Siinä on kysymys siitä, suostuuko Jeesus lähtemään sille tielle,
joka vie Hänen häpeälliseen kuolemaansa?
Pääsevätkö ihmiset taakoistaan ja synneistään vai jäävätkö
he pahan voimien orjiksi?
Onneksi me tiedämme, kuinka siinä kävi.
Siksi mekin saamme riemuita tänään niin kuin ihmiset
Jerusalemin tien varsilla. Saamme laulaa, huutaa ja huiskuttaa.
Markuksen evankeliumissa on tähän riemuun vielä
pari tärkeää korostusta.
Hän nimittäin tämän yhden ja ainoan kerran käyttää
evankeliumissaan sanaa HERRA juuri tässä kertomuksessa.
Vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä nimittäin aasinvarsaa.
Herra, kyyrios, ei ole kuka tahansa.
Vain hallitsijasta ja Jumalasta voitiin käyttää tätä arvonimeä.
Kun Jeesus nostettiin aasin selkään,
hänet nostettiin kruunattavaksi.
Hän oli matkalla kuninkaan tehtävään.
Kaikkeuden Herra lähti ottamaan vallan ja kuninkuuden.
****
Toinen erityinen piirre Markuksen evankeliumin liittyy
tuohon kansan huutoon.
Vain tässä evankeliumissa kansa huutaa:
Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee
Tarkalleen ottaen he puhuivat kuningaskunnasta.
Kansa ymmärsi, että tuo ratsastaja oli Daavidin poika.
Hän ratsasti aasilla, niin kuin Daavidin poika Salomo
ratsasti muulilla, kun hänet tuotiin kruunattavaksi.
Tuona päivänä täyttyi monta muutakin Vanhan testamentin
ennustusta, joista saattoi päätellä, että tämä ratsastaja todella
oli luvattu Daavidin valtaistuimen haltija.
Kansa ei ehkä ymmärtänyt, MILLAINEN tuo kuningas oli
ja MINKÄLAINEN tulisi olemaan hänen kuningaskuntansa.
– Varmaankin heillä oli tästä kovin maallisia ajatuksia.
Mutta kansa sai kuitenkin toimia Pyhän Hengen ilmoituksen
välittäjänä myös meille.
Jeesus todella oli tuomassa Daavidin kuningaskunnan.
Sen jonka oli ennustettu kestävän aina ja ikuisesti.
Sen valtakunnan Jeesus toi maailmaan, kun Hänet
kruunattiin orjantappurakruunulla,
kun Hänen kuninkuutensa kuulutettiin häpeällisellä
kyltillä ristin puussa,
kun maa järisi Hänen täytetyn työnsä merkiksi.
Silloin perustettiin valtakunta, joka ei koskaan kukistu.
Sinne pääsevät sisälle kaikki ne,
jotka ottavat tuon halveksitun kuninkaan vastaan
ja panevat kaiken toivonsa Hänen kuolemaansa ja
ylösnousemukseensa.
He saavat aina elää tuossa valtakunnassa.
– Jo täällä ajassa siellä, missä kuuluu Vapahtajan ääni ja
missä jaetaan Hänen ruumiinsa ja verensä.
Ja kerran he saavat elää tuossa valtakunnassa,
kun se tulee voimassaan ja kunniassaan aikojen lopulla.
Silloin aasi on vaihtunut kuninkaalliseen, valkoiseen ratsuun.
Hänen päässään ei enää ole orjantappuraa vaan kuninkaan kruunu.
Mutta ratsastaja on sama.
Hän jolla on valta armahtaa ja valta tuomita ikuiseen kadotukseen.
Silloinkin me haluamme ottaa Hänet vastaan
hoosianna huudolla.
Tule Herra ja auta!