Evankeliumi alkaa sanalla silloin. Tuo silloin tapahtui siinä vaiheessa, kun Jeesus oli 30 vuotta vanha. Silloin Jeesus sai kasteen Jordanvirrassa. Tuo hetki oli Jeesuksen julkisen toiminnan alku.
Voimme tehdä pienen ajatusleikin. Mietipä, mitä sinä olet ehtinyt elämässäsi toteuttaa 30 vuoden ikään mennessä? Mitä olit saavuttanut? Usealla teistä oli jo ammatti ja vakiintunut asema yhteiskunnassa. Joukossa on niitä, jotka ovat olleet nuorena sodassa. Joku oli 30 ikävuoteen mennessä perustanut perheen. Paljon on siis ehtinyt tapahtua meidän elämässämme näiden vuosien aikana.
Mutta kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti Jeesus oli ollut hiljaa. Mitä Jeesuksen elämässä siihen mennessä oli tapahtunut, siitä ei tiedetä oikeastaan mitään? Mutta me tiedämme kyllä jotakin siitä, mitä hänen elämässään ei tapahtunut. Siihen asti Jeesus ei ollut parantanut sairaita, vaikka oli nähnyt sairautta, hän ei tehnyt ruokkimisihmettä vaikka näki nälkäisiä. Hän ei opettanut taivasten valtakunnasta eikä taistellut pimeyden voimia vastaan, vaikka ne vaikuttivat kaikkialla hänen ympärillään. Vielä ei ollut hänen aikansa. Mutta kun tuo aika koitti hän meni Johanneksen luokse. Hän oli silloin 30 vuotta vanha.
Miksei Jeesus aloittanut toimintaansa aikaisemmin? Olisiko Jeesus voinut alkaa toimintansa jo kaksitoistavuotiaana, kun hänen kerrottiin jääneen temppeliin eikä lähtenyt vanhempiensa mukana kotiin? Tai jos evankeliumin tapahtumat olisivat ajoittuneet kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Jeesus olisi ollut kaksikymppinen.
Neljännestä Mooseksen kirjasta voi lukea, että 20- vuotias mies kelpasi sotaan. Mutta pappisheimoon kuuluvilta leeviläisiltä mieheltä edellytettiin 25 vuoden ikää ennen kuin he astuivat palvelukseen. 30 vuoden ikä vaadittiin niiltä, joiden tehtävä oli huolehtia kaikesta, mikä oli pyhäkköteltassa erityisen pyhä.
Tämä antaa ymmärtää sen, että pyhiin asioihin ei riitä pelkkä ruumiillinen kunto. Oli ehdittävä aikuistua ja kasvaa myös henkisesti. Sen me ymmärrämme varmasti ilman raamatullisia todisteitakin. Jeesus ei kiirehtinyt kutsumuksensa toteuttamisessa. Siihen tehtävään ei voinut astua kiirehtien.
Kun Jeesus astui tehtäväänsä, hän oli silloin mies ei poika eikä nuorukainen. Hän ei toiminut nuoren miehen sokealla uhmakkuudella, vaan hän toimi harkiten ja tietoisena vaihtoehdoista ja valintansa seurauksista. Hän oli selvillä siitä, mikä hinta tällä valinnalla on. Kun hän astuu kutsumuksensa tielle, hän tietää mihin ryhtyy ja mikä häntä odottaa.
Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Johannes kastoi ihmisiä, kun he tunnustivat syntinsä. Miksi Jeesus meni kasteelle? Oliko Jeesus syntinen? Oliko hänen puhdistauduttava jostakin?
Me olemme uskoneet ja opettaneet, että Jeesus oli synnitön ja ainoa laatuaan maailmassa, hänen ei tarvinnut tunnustaa syntejään. Hän ei tarvinnut puhdistusta, mutta koko muu maailma tarvitsi.
Miksi Jeesus kastettiin? Vanhat opettajat ovat viisaasti sanoneet, että Jeesus tunnusti siinä omakseen koko maailman synnit. Hän ei mennyt kasteelle omien syntiensä tähden vaan siksi, että tunnusti omakseen kaikkien ihmisten syntitaakan. Ne oli hänen yhtä paljon kuin jos hän itse olisi ollut kaikkeen siihen syyllinen.
Tätä ajatusta seuraten uskon, että Jeesuksen kasteessa tapahtuu kuvainnollisesti jo se, mikä tapahtuu lopulta ristissä ja ylösnousemuksessa. Astuessaan tehtäväänsä, Jeesus käy läpi tehtävänsä tärkeimmät kohdat. Kasteessa hänet haudataan. Kun pää painuu Jordanvirran alle, se muistuttaa häntä siitä, että kerran ristinkuoleman jälkeen hänet haudataan ja hänen mukanaan koko maailman synti. Mutta haudastaan hän nousee ylös. Ja kun se tapahtuu, taivaat ovat avoinna.
Kun Jeesus kasteen jälkeen nousi ylös vedestä taivaat aukenivat. Se ei tarkoita sitä, että pilviverho väistyi syrjään, vaan Jumalan taivas, paratiisin portti, joka oli ollut sulkeutuneena, oli nyt avautumassa jälleen ihmiskunnalle. Kun taivas avautuu, se tarkoittaa sitä, että yhteys Jumalan luokse on esteetön. Näin tapahtui myös meidän kasteemme hetkellä. Taivas aukesi meille. Taivaan portista tuli kotipihamme portti, josta me saamme huoletta kulkea. Se portti on meille auki.
Merkilliseksi Jeesuksen kastetilanteen tekee se, että koko Kolmiyhteinen Jumala tilanteessa mukana. Taivaat aukenivat, Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa ja taivaasta kuului ääni tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt.
Kun meidät kastettiin Jeesuksen käskyn mukaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Kolmiyhteinen Jumala oli siinäkin läsnä. Jumala on siellä missä hänen nimissään toimitaan, häntä avuksi huudetaan. Erityisesti sakramenteissa, jotka Jeesus itse on käskenyt toimittaa. Siksi voi sanoa, että jotakin samaa tapahtuu meidän kasteessamme, kuin mitä olemme kuulleet Jeesuksen kasteessa tapahtuneen.
Kasteessamme taivaallinen Isä ottaa meidät omaksi lapsekseen. Voimme kuulla hänen sanovan meille: sinä olet minun rakas lapseni. Jeesus on Jumala Poika ikuisuudesta. Mutta me pääsemme lapsen asemaan kasteen kautta. Saamme kasteemme perusteella kutsua Jumalaa omaksi taivaalliseksi Isäksemme ja Jeesusta veljeksemme.
Kasteessamme Pyhä Henki laskeutuu taivaasta alas sisimpäämme. Pyhä Henki on Jumalan eläväksi tekevä lahja kaikille lapsilleen.
Kasteessamme Jeesus on myös lähellä. Hän vakuuttaa meille anteeksiantamuksesta. Siitä, että kaikki syntimme on hukutettu meren syvyyteen, josta ne eivät nouse enää meitä Jumalan edessä syyttämään. Jeesus itse on ottanut ne kannettavakseen. Hän kärsi niistä täyden rangaistuksen. Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa meidät kastettiin.
Tämä kaikki tapahtui kasteessa. Me saamme sitä muistella. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa, että niin kuin kaste oli alku Jeesuksen toiminnalle, myös meidän kasteemme on alku. Se ei ole vielä päätepysäkki. Se on alku sille että seuraamme Jeesusta. Lupaukset pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä koskevat meitä jo nyt (Joka uskoo on siirtynyt jo kuolemasta elämään), mutta matka on tehtävä Jeesuksen seurassa loppuu asti. Ei paljon auta ihmistä, että hän on ollut mukana matkan alussa, lähtöselvityksessä, mutta ei ole kuitenkaan astunut laivaan. tai on hypännyt laivasta ulos.
Aivan liian moni meidän seurakunnassamme on kastettu, mutta ei kulje elämänmatkaansa Jeesuksen kanssa. Matka, minkä piti alkaa Jeesuksen seurassa, jäi puolitiehen.
Tämä älköön tulko kuitenkaan meidän osaksemme, vaan kulje siksi Jeesuksen mukana loppuun asti. Sillä nyt me iloitsemme vasta lupauksista. Suurin ilo on silloin kun lupaukset täyttyvät. Ja saamme käydä avoimesta portista sisälle kirkkauteen.