1. Piet. 4:7-11 Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa 10. shel 5.8.2007
On monia asioita, joita meidän PITÄISI tehdä.
Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta, älä todista valheellisesti,
kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Mt 19:18-19)
Niin, kyllähän me nämä käskyt tunnemme ja monia muita.
Ja oikeastaanhan kaikki käskyt sisältyvät tuohon viimeiseen:
rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi
Meidän ongelmamme ei suinkaan ole, ettemme tuntisi käskyjä.
Kyllä me tiedämme, mitä meidän PITÄISI tehdä.
Ongelma on kokonaan muualla.
Se on meidän halussamme tai voimassamme tai innossamme tai
motivaatiossamme tehdä oikein.
Jumala on antanut meille lahjoja hoidettaviksi ja käytettäviksi.
Mutta aivan liian usein me käytämme niitä lahjoja väärin.
Etsimme omaa etuamme
Panttaamme lahjat itsellämme
Käytämme Jumalan lahjat omiin haluihimme ja himoihimme
Siksi meidän suuri kysymyksemme kuuluu:
Mistä minä saisin VOIMAN ja MOTIVAATION Jumalan tahdon
mukaiseen elämään?
Etsimme tähän kysymykseen nyt vastausta ensimmäisestä Pietarin kirjeestä.
Mitä Pyhä Henki opettaa meille apostoli Pietarin suulla siitä,
mistä into ja voima tulee hyvän tekemiseen?
****
Pietari aloittaa perustuksesta, sielun pelastumisesta.
Se on sielun päämäärä, se on elämän tavoite.
Tarkoitus olisi, että tämä elämä johtaa meidät tulevaan, parempaan elämään.
Siksi Pietari sanoo: Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina
ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen
ilmestyessä (1. Piet. 1:13).
Siinä on mainittu ensimmäinen asia, joka antaa voimaa ja intoa kuuliaisuuteen
ja pyhään elämään.
Tuo perusta on Jumalan ARMO.
Pankaa täysi toivonne armoon.
Kun me muistamme sen armon, jota Jumala osoitti meille Kristuksen ristillä,
sillä on vääjäämättä vaikutusta meidän elämäämme.
Jumalan armo ei jää tyhjäksi.
Kun ymmärrämme että meidät on kertakaikkisesti armahdettu,
me haluamme toki kunnioittaa tuota armon antajaa.
Haluamme elää Hänen kuuliaisina lapsinaan.
Emme halua millään tavoin pahoittaa Hänen mieltään.
Tahdomme osoittaa kiitollisuutemme Häntä kohtaan.
Emme haluaisi mistään hinnasta menettää tuota kallisarvoista armoa.
Näin Jumalan armon vaikuttaa meidän elämäämme,
sen suuntaan, sen sisältöön, sen valintoihin.
Armolapsi tahtoo armahtaa myös muita.
Hän haluaa olla Isänsä kaltainen.
****
Toiseksi Pietari osoittaa, että myös LUNASTUS on motivaation antaja
Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä
elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen,
tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä (1:18-19).
Meidät on siis ostettu vapaaksi tyhjänpäiväisestä elämästä.
Tuo tyhjänpäiväinen elämä on elämää synnin ja perkeleen vallassa.
Niistä Kristus on ostanut meidät itselleen oman verensä hinnalla.
Koska me olemme vapaat, me haluamme elää vapaiden tavoin.
Ei enää niin kuin orjat elävät.
Siksi Pietari sanoo: Tehkää näin VAPAIDEN tavoin älkää niin kuin ne,
joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan omat.
Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa,
kunnioittakaa keisaria (2:16-17).
Meitä ei ole siis lunastettu elämään rajattomassa vapaudessa.
Meidät on ostettu elämään nimenomaan Jumalan lasten vapaudessa.
Tällä vapaudella on tietty sisältö.
Se on elämää Jumalan pelossa ja rakkaudessa lähimmäistä kohtaan.
Lunastus antaa meille innon ja voiman elää vapaan kristityn elämää.
Tiedän siirtyneeni toiseen valtapiiriin,
jota ei enää hallitse viha vaan rakkaus.
Tämän uuden elämän sisältönä ei enää ole itsekkyys vaan toisten ihmisten
tarpeiden täyttäminen.
Näin lunastus antaa suunnan uuteen elämään.
****
Sen jälkeen Pietari puhuu puhdistautumisesta, siis SYNTIEN ANTEEKSISAAMISESTA.
Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä,
veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta
sydämestänne (1:22).
Tuossa Pietari melkeinpä sanoo, että me olemme puhdistautuneet vain siksi,
että voisimme elää rakkaudessa lähimmäistä kohtaan.
Juuri missään muualla Raamatussa ei vanhurskauttamista ole näin läheisesti
kytketty pyhitykseen eli kristityn kasvuun.
Mutta näiden kahden yhteys on selvä.
Synti, epäpuhtaus vääristää aina myös meidän suhteemme lähimmäiseen.
– siis ei vain suhdetta Jumalaan.
Syntien anteeksiantamus puolestaan aina korjaa myös meidän suhdettamme
lähimmäiseen
– ei vain suhdetta Jumalaan.
Siksi juuri jatkuva anteeksiantamuksessa eläminen ja siinä pysyminen vaikuttaa
kaikkein eniten meidän ihmissuhteisiimme.
Kun elää herkällä tunnolla Jumalan edessä, voi elää herkällä tunnolla myös
veljen ja sisaren edessä.
Tämä syventää meidän yhteyttämme varsinkin uskonveljiin ja sisariin.
Siksi meidän tulisi pyrkiä yhä syvemmälle syntien tunnistamiseen ja tunnustamiseen.
Se on kaiken pyhän elämän kirkas lähde.
***
Neljäntenä voiman antajana Jumalan tahdon mukaiseen elämään Pietari mainitsee
Jumalan sanan.
olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta,
Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta
Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.
Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa,
jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen (1:23, 2:1-2).
Me olemme uudestisyntyneet Sanasta.
Jumalan sana on synnyttänyt meidät uudesti, Jumalan lapsiksi, kasteen ja uskon kautta.
Tämä sana on tehnyt meistä uusia, toisia.
Me emme enää ole vanhoja, entisiä.
Juuri sana kasvattaa meitä elämään uutta elämää, uudenlaista elämää.
Se sana ei vain synnytä kerran vaan se myös ohjaa synnytettyä.
Nimenomaan puhdas sanan maito, puhdas Jumalan sanan julistus,
ohjaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Jos me siis tahdomme pitää käskyt ja elää niin kuin pitää,
meidän on syytä ahmia Jumalan sanaa.
Niin kuin pikkuvauva hanakasti imee äitinsä rintaa, niin meidän tulisi hotkia Raamattua.
Hotkia ja märehtiä niin kuin on ollut puhetta. Se luo uutta elämää.
***
Kaikkein eniten huomiota Pietarin kirjeessä saa kuitenkin yksi motivaation lähde,
joka meistä voi tuntua hieman rankalta.
Hän nimittäin puhuu paljon Kristuksen kärsimyksestä, joka antaa meille esikuvan ja myös kestävyyden kilvoitukseen.
Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan,
jotta seuraisitte Hänen jälkiään (2:21)
Tämä on varmaan sellaista Kristuksen seuraamista, joka meitä vähiten viehättää.
Mieluummin olisimme siellä, missä sairaat paranevat, myrskyt laantuvat,
riivaajat karkotetaan, kuolleet herätetään ja nälkäiset ruokitaan.
Mutta ei Kristus kutsu meitä suoraan voittoon.
Hän kutsuu meitä voittoon vain kärsimysten kautta.
Jos ei Kristus olisi kärsinyt pilkkaa ja vainoa ja uhkailuja,
olisi meidän vaikea ymmärtää ja hyväksyä omia vastoinkäymisiämme.
Me tavoittelisimme vain korkeimpia valtaistuimia.
Kristuksen kärsimys auttaa meitä kuitenkin kestämään sen, mikä tulee osaksemme.
Pietari sanoo: Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiit
kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti
ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut
synnistä (4:1-2)
Ainahan näin ei toki tapahdu.
Ei kärsimys välttämättä jalosta ihmistä.
Se voi myös paaduttaa ja kovettaa ja tehdä katkeraksi.
Mutta se TARKOITUS, joka kärsimyksellä on, liittyy meidän pyhittymiseemme.
JOTTA me eläisimme Jumalan tahdon mukaisesti jäljellä olevan elämämme,
on ehkä tarpeen, että meidän elämäämme sallitaan kärsimystä.
Jumala tahtoo meille vain parasta.
Ja joutuu siksi ottamaan meiltä niitä toiseksi parhaita pois.
– Mitä ne sitten ovatkin: elämänkumppanin, terveyden, työn
Miten meidät sitten kärsimyksessä tulisi toimia:
Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto,
antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää
– opastaa Pietari (4:19).
***
Viimeinen Pietarin mainitsemista voiman ja innon lähteistä on päivän epistolassa.
Kaiken loppu on lähellä. Olkaa SIIS ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla.
pysykää keskinäisessä rakkaudessa
olkaa vieraanvaraisia
palvelkaa toisianne
jne
Niin, mistä motivaatio kaikkeen tähän rakastamiseen.
Siitä, että kaiken loppu on lähellä.
Pietari ajatteli, että Jeesuksen takaisintuloon ei enää ole pitkä aika.
Kohta tämän armon aikakausi päättyy ja alkaa ikuisuus.
Siksi ei tule hukata tätä jäljellä olevaa elämää tyhjänpäiväisyyteen.
Ei omien himojen noudattamiseen.
Ei irstauteen ja mässäilyihin.
Ei epäjumalien palvelemiseen.
Ei mihinkään Jumalan tahdon vastaiseen.
Koska loppu on lähellä, me SIIS pysymme keskinäisessä rakkaudessa,
olemme vieraanvaraisia, palvelemme toisiamme jne.
Se on sitä pelkistettyä, puhdasta, aitoa kristityn elämää.
Se juuri on elämää vapautettuna, lunastettuna, armahdettuna Jumalan lapsena.
Ei uskovan elämä ole mitään pilvilinnoja ja haihattelua.
Tai ylistyksen kukkuloita, ilmestyksiä ja ihmeitä.
Ei, vaan se on pohjimmiltaan ja syvimmiltään elämää uskossa Kristukseen ja
rakkaudessa lähimmäistä kohtaan.
Innon ja voiman tähän uuteen elämään antaa meille Jumalan suunnaton armo,
Kristuksen lunastustyö, syntien anteeksisaaminen,
Jumalan pysyvä sana, Kristuksen kärsimys,
ja tietoisuus siitä, että rakas Vapahtaja on kohta tulossa takaisin.
Kaikki nämä yhdessä ovat kannustamassa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään,
Hänen käskyjensä pitämiseen ja lähimmäisen rakastamiseen.
Syvenny siksi näihin uskon salaisuuksiin.
Sillä niistä kumpuaa uusi puhdas elämä, jonka Pyhä Henki saa sinussa aikaan.