Tämän sunnuntain evankeliumiteksti palauttaa meidät takaisin valvomisen sunnuntaihin. Tuomiosunnuntain ja ensimmäisen adventin jälkeen keskitymme jälleen valvomiseen ja Jeesuksen paluun odottamiseen.
Jeesus sanoo: Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa.
Tämä teksti on osa Jeesuksen pitkää opetusta opetuslapsilleen, jonka hän opetti suuren väkijoukon edessä.
Jeesus sanoi juutalaisille Olkoot teidän kupeenne vyötetyt. Tämä oli järkytys juutalaisille. He luulivat olevansa omassa maassaan, Luvatussa maassa. Kun Jeesus käski vyöttää kupeet, Hän paljasti, että ei suinkaan olla Luvatussa maassa, vaan Egyptissä. Sinä yönä, kun juutalaiset lähtivät pois Egyptistä, he vyöttivät kupeensa ja olivat koko yön valmiit lähtemään pois vieraasta maasta, vihamielisestä Egyptistä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja sanoo meille, että me emme ole kotona. Me olemme vieraassa ja usein vihamielisessä maassa ja me emme saa jäädä tänne, emmekä mieltyä tähän maailmaan. Eikä suinkaan ole päivä vaan on yö. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat pimeässä, mutta he eli me, jotka valvomme, niin me valvomme valossa. Ne, jotka valvovat, pitävät lamppunsa palamassa. Kun juutalaiset olivat viimeistä yötään Egyptissä, heillä oli lamput palamassa. Jeesuksen vertauksessa 5 viisaalla neitsyellä oli lampuissaan öljyä ja lamput palamassa, kun he valvoivat ja odottivat sulhasen eli Jeesuksen paluuta.
Jeesus opettaa: ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
Jeesus käskee seuraajiensa olla niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat herraansa.
Tämän ymmärtäminen ei ole kovin vaikeaa, kun vertaamme sitä tavalliseen ihmiselämään. Kun on isäntä tai pomo ja tämä isäntä tai pomo käskee pellolla tai työpaikalla, että odottakaa tässä, kunnes minä tulen takaisin, niin kohta alkaa tavallisessakin työntekijäporukassa pulina: missä pomo viipyy? Mahtaako isäntä tulla kovin pian takaisin? Tuleeko pomo ollenkaan takaisin? ja kun odotus jatkuu niin lopulta: Onko pomoa ollenkaan? Me taidetaan olla itse pomoja.
Tällaisia ääniä kuuluu kirkossamme ja koko protestanttisessa maailmassa. Mahtaako Jeesus tulla takaisin kovin pian? Tuleeko Jeesus ollenkaan takaisin? Onko Jeesusta ollut ollenkaan? Emmekö me ihmiset voi itse määrätä kaikesta?
Jeesus varoittaa kovasta rangaistuksesta, joka seuraa tällaisia seurakunnan hajoittajia. He hajoittavat seurakuntaa epäilyillään ja horjuttavat ja tuhoavat lopulta monen uskon. Heitä ei saa päästää ääneen ja heidän epäilyjensä ja hajottamistensa päälle on yksinkertaisesti todettava Jeesus on Herra ja Hän tulee takaisin.
Jeesus käskee seuraajiensa odottaa Hänen paluutansa.
Jeesus tarjoaa upporikasta ja rutiköyhää.
Ne palvelijat, jotka Herra löytää valvomasta, kun Hän tulee, Hän palkitsee yltäkylläisesti. Herra ei vain kiitä palvelijaa, vaan Herra käy palvelemaan palvelijaansa. Mitä me ihmettelemään niin kovin paljon maailmanluomista tai kasteen ja ehtoollisen mysteeriä. Meidän ihmisten käsityskyky loppuu jo tähän: miten Herra voi palvella palvelijaansa? Vielä sen ymmärrämme, että pomo voi palkita alaisensa, mutta tosiasiassa jo se on meille käsittämätön asia, että Herra palvelisi palvelijaansa. Näin Jeesus lupaa ja tekee. Valvova kristitty eli kastettu ja Jeesukseen uskova ihminen saa yltäkylläistä paremman osan Taivaassa. Silloin toteamme, että kyllä kannatti valvoa. Jeesuksen sanoin: Autaat ovat ne palvelijat.
Valvominen sinänsä ei ole helppoa, eikä riemukasta. Jeesus puhuu toisesta tai kolmannesta yövartiosta. Juutalaiset jakoivat yönsä kolmeen vartiovuoroon. Jos on koskaan varusmiehenä tai muuten ollut yöllä vartiovuorossa, niin tietää niiden eron. Ensimmäinen on helpoin. Sen jälkeen pääsee vielä nukkumaan. Toinen on jo selvästi huonompi. Kesken unien on noustava keskellä yötä vartioon. Kolmas vartiovuoro on kaikkein viheliäisin vuoro. Vaihtoa ei enää tule ja vuorokauden surkein hetki osuu sille vuorolle. Vuorokauden surkein hetki valvoa ei ole se, kun aurinko laskee tai kun yö on pimeimmillään. Vuorokauden surkein hetki on hetki ennen kuin aurinko nousee= silloin on kaikkein kylmin ja kaikkein vaikein valvoa. Kun Jeesus puhuu toisesta ja kolmannesta vartiovuorosta, Hän varoittaa meitä etukäteen lopunaikojen pahenevista tapahtumista ja miten kristityt joutuvat ahtaalle. Yö kylmenee ja maailman meno pahenee, mutta niin kuuluu käydäkin. Mutta yön surkein hetki vaihtuu silmänräpäyksessä siihen, että aurinko nousee ja päivä alkaa. Maailmanloput kauheudet loppuvat silmänräpäyksessä, kun Jeesus palaa, äkkiarvaamatta.
Autuaat ne kristityt, jotka ovat valvoneet siihen asti. Heidän osansa on upporikas. Mutta voi heitä, jotka ovat torjuneet Jeesuksen tai heitä kristittyjä, jotka ovat lopettaneet valvomisen. He jäävät rutiköyhiksi. Heidän luokseen ei saavu Herra, joka alkaa palvella palvelijoitaan, vaan uinahtaneiden luoksee saapuu varas. Amen.