Jeesuksen esittämä tuhlaajapoika-vertaus opettaa meille kaksi asiaa.
Ensimmäinen asia on miten ruma ja hirvittävä asia on synti.
Toinen asia on miten syvä on Jumalan rakkaus lapsiaan kohtaan.
Lyhyesti kertaan Jeesuksen vertauksen. Oli mies, jolla oli 2 poikaa. Nuorempi poika otti perintönsä ja muutti muualle ja haaskasi sen juhlien. Rahojen loputtua hän joutui hoitamaan sikoja. Siellä hän muisti miten hyvä isän luona oli myös työntekijöillä. Hän päätti palata kotiin, vaikka hänellä ei ollut enää oikeutta. Isä otti hänet kuitenkin avosylin vastaan ja vanhempi poika suuttui tästä.
Sitten ne kaksi asiaa: synti ja Jumalan rakkaus.
Ensin tämä synti-asia.
Miltä synti tuoksuu?
Synti saattaa tuoksua ensin houkuttelevilta ja mystisiltä hajuvesiltä, mutta niiden alta paljastuu sen todellinen haju ja se on sikalalta.
Näin oli käynyt tuhlaajapojalle. Hän oli juhlinut kauniiden naisten kanssa. Hän hävitti rahansa ja päätyi hoitamaan sikoja surkeissa olosuhteissa.
Jeesuksen vertauksen osioilla on tarkat tarkoituksensa. Mies ei hoitanut lampaita tai ollut apumiehenä kalastamassa tai vuokratyöntekijänä. Vertauksen tähtäyspiste ei ollut se, että mies joutui tekemään kovaa fyysistä työtä, vaan vertauksen mies joutui hoitamaan nimenomaan sikoja, koska Jeesus halusi osoittaa, että synti saastuttaa ihmisen. Juutalaisille ja Vanhassa liitossa sika oli saastainen eläin.
Se, että tuhlaajapoika istui sikolätissä hoitamassa sikoja tarkoittaa sitä, että synnin tekeminen ja synnissä eläminen tekee ihmisestä saastaisen.
Mitkä olivat tuhlaajapojan synnit?
Jeesus nosti esiin tässä neljä syntiä. Ensimmäiseksi mies rikkoi neljättä käskyä vastaan. Mies ei kunnioittanut isäänsä, vaan vaati etukäteen perintönsä. Jos ajattelemme perintöä, niin ei meidänkään kulttuurissa ole suotavaa, että perintöjä vaaditaan etukäteen. Lähi-idässä nyt ja myös Jeesuksen aikaan lapsen vaatimus perinnöstä etukäteen oli loukkaus ja synti vanhempia kohtaan. Toiseksi mies rikkoi 6. käskyä vastaan. Mies teki huorin eläessään irstaasti porttojen parissa kaukaisessa maassa. Kolmanneksi mies mahdollisesti rikkoi kolmatta käskyä vastaan. Mies ei pyhittänyt lepopäiväänsä, koska hän hoiti sikoja. Sikoja piti hoitaa joka päivä, eikä isäntä varmastikaan antanut lepopäivää, kun hän ei antanut tuhlaajapojalle edes tarpeeksi ruokaa.
Tässä tulee esille hyvin synnin luonne. Kun tuhlaajapojalla oli rahaa, niin tuskinpa hän käytti mahdollisuuttaan pyhittää lepopäivä. Päivästä päivään vietettiin vaan juhlaa niin kauan kuin rahaa riitti. Sitten rahat loppuivat, juhlat loppuivat ja oli pakko tehdä työtä nälkäpalkalla joka päivä. Synti sitoo. Jos me laiminlyömme Jumalan käskyt, kun meillä on mahdollisuus niitä noudattaa, me ajaudumme tilanteeseen, jossa mahdollisuutemme noudattaa Jumalan käskyjä vähenevät ja synti sitoo meitä. Jos näin jatkuu, lopulta seurauksena on paatuminen ja kuoleminen synteihin.
Neljänneksi tuhlaajapoika rikkoi ensimmäistä käskyä vastaan. Tuhlaajapoika tunnusti, että hän oli tehnyt syntiä Taivasta vastaan ja se tarkoittaa yhtä kuin Jumala. Tuhlaajapojan neljäs synti oli se, että hän unohti Jumalan ja piti itseään tai rahojansa jumalana. Ihminen tai omaisuus eivät ole jumala. Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Synti haisee loppu viimeksi kuolemalta.
Siihen heräsi myös tuhlaajapoika. Hän tajusi kuolevansa, jos hän jäisi sikolättiin. Samoin ihminenkin kuolee ikuisen kuoleman ja joutuu Helvettiin, jos hän jää synteihinsä.
Tuhlaajapoika tajusi kuolevansa ja hän tajusi myös, että kotona isän luona olisi turvassa. Mutta hän tajusi myös sen, että hänellä ei ollut oikeutta palata kotiin. Hän oli ottanut perintönsä ja hävittänyt sen ja oli itsekin sitä mieltä, että ei enää ansainnut olla poika.
Mitään muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut.
Joko oli jäätävä sikolätin synteihin kuolemaan varmasti tai sitten oli lähdettävä kotiin isän luo.
Tuhlaajapoika lähti vaeltamaan kotiin.
Häntä pelotti varmasti ja pelotti paljon. Hän oli tehnyt syntiä isäänsä vastaan ja hävittänyt perheensä omaisuutta. Hän oli saanut nuoremman pojan osuuden isänsä omaisuudesta eli kolmanneksen ja hän oli haaskannut sen kaiken.
Ei pidä luulla, että hän kävi ensin pesulla ennen kuin lähti kävelemään. Ei siihen aikaan missään pesulla käyty.
Likaisena, resuisena, nälkäisenä ja rahattomana tuhlaajapoika vaelsi takaisin kotiin samaa tietä, jota pitkin hän oli rikkaana miehenä mennyt.
Ja häntä pelotti. Ei ollut mitään takeita, että isä ottaisi häntä edes työmieheksi. Oli varsin mahdollista, että isä kieltäisi häntä palaamasta ollenkaan. Tuon ajan tiiviissä yhteisössä isät määräsivät, ketkä kylään kuuluivat ja isä olisi hyvinkin saattanut kieltää poikansa ja lähettää hänet pois. Sitten hänellä ei olisi ollut enää mitään paikkaa minne mennä.
Sama tilanne on syntisellä ihmisellä. Hän voi mennä vain Jumalan luo, mutta Jumala vihaa syntiä. Pyhä Jumala on pelottava ja Hän saattaa lähettää pois luotaan, eikä ole enää mitään paikkaa minne mennä.
Näin surkea asia on synti.
Sitten vertaus kertoo miten syvä on Jumalan rakkaus.
Vaikka tuhlaajapojalla ei ollut enää mitään oikeutta tulla kotiin, isä otti hänet takaisin. Eikä hän ottanut vastaan kylmästi tai toruen tai vaatien kunnollista käytöstä. Sen ajan kunnianarvoisat isät eivät juosseet. Tämä isä innostui niin kovasti poikansa paluusta, että juoksi poikaansa vastaan pitkän matkan.
Samoin Jumala rientää iloissaan syntistä ihmistä vastaan. Jumala on iloissaan, kun syntinen tekee parannuksen ja kääntyy Jumalan puoleen. Jumala ei toru, eikä vaadi takuita siitä, että tästä lähin olet kunnolla. Jumala armahtaa Jeesuksen tähden.
Usein parannuksen teosta ja kääntymisestä tehdään ihmisteko ja sille annetaan iso arvo. Tällainen väärä opetus nostaa ison kynnyksen Jumalan luo tulemiseen.
Kuinka suuri oli tuhlaajapojan parannuksen teko? Kuinka suuri oli hänen kääntymyksensä. Ei yhtään mitään. Likaisena, rahattomana, perintönsä juoneena, nälkäisenä ja ilman mitään muuta vaihtoehtoa hän palasi isän luo. Samoin syntisellä ei ole mitään tuotavaa kuin omat syntinsä, oma saastaisuutensa Jumalalle.
Parannuksen teosta tai kääntymyksestä ei saa tehdä kynnystä lähestyä Jumalaa. Lukekaa kotona Luuk. 15 alku ennen tätä tuhlaajapoika-vertausta. Siellä on kaksi vertausta, joista selviää miten syntinen ihminen on kyvytön pelastamaan itsensä ja miten aktiivisesti Jumala toimii ja pelastaa ihmisen.
Isä armahti tuhlaajapoikansa. Jumala armahtaa syntisen Jeesuksen tähden.
Tuhlaajapoika oli itsekin sitä mieltä, ettei hänellä ole enää oikeutta olla isänsä poika. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta vaatia lapsen asemaa. Isä armahti poikansa ja otti takaisin pojakseen. Vaikka poika oli hylännyt isänsä, isä ei ollut koskaan hylännyt poikaansa, vaan oli koko ajan odottanut häntä takaisin.
Samoin vaikka me hylkäämme Jumalan ja teemme syntiä, Jumala ei meitä hylkää, vaan odottaa meitä ja rientää syntistä vastaan, kun hän kääntyy Jumalan puoleen.
Isä armahti poikansa.
Jumala armahtaa syntisen Jeesuksen tähden.
Isä käski tuoda tuhlaajapojalle parhaat vaatteet ja kengät ja pukea sormus sormeen. Hänelle puettiin takaisin pojan merkit.
Perisynnin tähden jokainen ihminen joutuu irralleen Jumalasta. Kasteessa me uudestisynnymme vedestä ja Pyhästä Hengestä Jumalan lapsiksi. Meidät pestään ja puetaan vanhurskauden juhlavaatteeseen. Kun teemme syntiä, me likaamme tuon juhlavaatteen. Mutta kun tunnustamme syntimme, me saamme anteeksi Jeesuksen tähden ja olemme taas puhtaat.
Näin meidät viimeksi puhdistettiin yhteisessä synnintunnustuksessa ja synninpäästössä ja pian saamme nauttia ehtoollisella Jeesuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksisaamiseksi.
Mitä vertauksessa oli sitten vielä?
Sitten isä järjesti kotiin palanneelle pojalleen juhlat. Tämä kuvaa Taivasta. Jumala kutsuu lapsiaan palaamaan luokseen ja pysymään Hänen luonaan ja viimeisenä päivänä Jeesus palaa takaisin ja noutaa omansa Taivaaseen.
Jumala rakastaa ihmisiä ja armahtaa syntiset Jeesuksen tähden.
Jeesuksen ristinsovituksen takia saat uskoa kaikki syntisi anteeksi.
Amen.