Tätä sunnuntaita on kutsuttu siihen liittyvien evankeliumi tekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Päivän suuri sanoma on siinä, että Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Kerran luomakuntakin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.
Tällä viikolla katsoin televisiota, jossa kerrottiin meitä kaikkia suomalaisia jollakin tavalla koskettavasta taloudellisesta uutisesta: Nokian myynnistä. Jo kello seitsemältä, hyvin varhain siis, aamu-tv:n studioon oli saatu herätettyä osakemarkkinoita seuraavia asiantuntijoita. Heidän kommenttiensa pohjavire oli yllättävän positiivinen. Samoin pääministerimme Katainen lausui yrityskaupasta näkemyksenään: ”Tämä on uusi mahdollisuus.”
Asian voisi hyvin tulkita myös toisin. Kansallista omaisuutta on nyt myyty ulkomaille ja tämän ennen suomalaisen ylpeyden aiheen, Nokian, yrityksen tuho hakee vertaistaan suomalaisessa, jopa kansainvälisessä, taloushistoriassa. Uutisointi osoittaa kuitenkin, että politiikassa ja liike-elämässä toivo ja positiivisuus on hyvin olennaisia vaikuttamisen keinoja. Varsinkin yrittäjien ja sijoittajien on hyvä olla positiivisia, se antaa voimia ahkeroida eteenpäin.
Olen joutunut itsekin uudistamaan ajatteluani. Aiemmin olen lukenut psalmien kirjaa, ja ajatellut niiden ensisijaisesti olevan avun huutoja, tuskaisia vaikerruksia kohti jotakin tuntematonta tuolla ylhäällä.
Kunnes luin amerikkalaisen taloushistorioitsijan ja teologin, Gary Northin kirjaa. Siinä hän rohkeni väittää, että psalmit ovat tosiasiallisesti Raamatun iloisin ja positiivisin kirja! Olin hämmentynyt.
Tarkemmin ajateltuani asiaa, ymmärsin, että psalmit julistavat Jumalan liittoa ihmisten kanssa, aivan kuten koko Raamattukin. Tämän liiton keskeiset piirteet ovat: seuraavat. Ensinnäkin on vain yksi kaikkivaltias Luoja ja kaiken omistaja. Toiseksi, me olemme tämän Luojan edustajia. Me edustamme täällä maailmassa Pyhää Kolmiyhteistä Jumalaa. Kolmanneksi, tällä liitolla on säännöt, joita meidän tulee elämässämme noudattaa. Neljänneksi, Jumalan toiminta ja sanktiot ovat ainakin osittain ennustettavia historiassa. Maailmassa toteutuu eettinen syyn ja seurauksen suhde. Viimeiseksi, liittosuhteeseen kuuluu iankaikkinen kallis perintö, jota varmasti kannattaa tavoitella. Tämän perinnön voi myös menettää. Liittosuhde Jumalan kanssa antaa toivon, ilon ja luottamuksen tulevaisuuteen. Uskon varassa uskallamme elää elämäämme eteenpäin.
Lopuksi annan syksyn kulttuurivinkin. Viimeksi kehotin teitä katsomaan Jyväskylän Kaupunginteatterin upean esityksen, Myrskyluodon Maijan. Näytelmä saikin valtavan suosion, jopa 28500 katsojaa. Tänä syksynä samassa teatterissa esitetään Shrek-musikaali, joka on hyvin iloinen. Juuri sellaista nyt arjen ja syksyn keskelle tarvitaan. Myös kristittyjen keskuudessa saa olla iloa. Shrek-musikaali on kolmen luuserin iloinen ja positiivinen matka kohti voittoa. Siis huomatkaa, jo matka on iloinen, ei vain lopputulos.
Uskonelämämmekin voisi olla jo iloista. Loppu on siinä tietenkin iloinen, sillä päämäärämme on iankaikkinen taivaan valtakunta, mutta kyllähän jo matkakin voisi olla positiivinen kokemus. Huudahtaahan psalmien kirjoittajakin: ”Nostan katseeni vuoria kohti!
Lopuksi luen meille kaikille opiksi Raamatun sanaa: Room. 8:18-21
”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. ”
Iloitkaamme pelastuksesta, joka meille on Jeesuksessa Kristuksessa tarjottu.
Loppuvirsi 242: Jo vaietkoon vaikerrus, itku, ei surra nyt, ystävät, auta.