Kirkastussunnuntain evankeliumiteksti tuo esiin Jumalan kirkkauden ja ihmisen epäuskon.
Ihmisen osalta tästä tapahtumasta nousee päälimmäisenä Pietarin pelokkaat sanat, jotka hän sanoi tietämättä mitä sanoa: Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi. Pietari, eivätkä myöskään Jaakob ja Johannes ymmärtäneet mistä oli kyse.
Pietari luuli, että nyt oli saavutettu päätepiste ja siinä alettaisiin pitämään jonkinlaista pyhää vuorta tai muuta sellaista. Hän ei ymmärtänyt, että Jeesus ja Mooses ja Elia pitivät neuvonpitoa ennen kuin Jeesus aloittaisi kulkunsa kohti Jerusalemia. Ei oltu päätepisteessä, vaan alkupisteessä. Kirkastusvuorelta alkoi Jeesuksen alennustie kohti Golgatan ristiä. Jumalan kirkkaus vaihtui koko maailman syntien kantamiseen ja niiden sovittamiseen. Tästä Pietari ei ymmärtänyt mitään, eikä ymmärtänyt pitkään aikaan.
Se ei ole synti, että ei ymmärrä, mutta epäusko on synti.
Kirkastusvuorella Pietarin edessä oli kaksi Vanhan liiton suurta profeettaa Mooses ja Elia, eikä sovi unohtaa Elian ja Johannes Kastajan salaperäistä kytköstä, Johannes kastaja oli jo tuolloin mestattu. Pietari näki omin silmin kaksi miestä, Mooseksen ja Elian, jotka olivat varmasti kuolleet jo aikaa sitten ja nyt he olivat elävinä hänen edessään.
He olivat niin elävinä siinä, että Pietari oli alkamassa rakentaa heille majoja asuttaviksi.
Mitä oli tästä Pietarin näkemästä jäljellä pitkäperjantaina ja sitä seuranneena sapattina? Ei mitään.
Kun Jeesus ristiinnaulittiin, Pietari oli yhtä murheen murtama ja epätoivoinen ja ennen kaikkea epäuskoinen kuin muutkin opetuslapset. Jeesus kyllä kielsi nimenomaan, ettei kirkastusvuoren tapahtumista saanut kertoa ennen kuin Hän on noussut kuolleista, mutta pitkäperjantaina Pietari luuli Jeesuksen kuolleen lopullisesti. Ei hän lohduttanut ja vahvistanut itseään tai muita sanomalla, että ei tämä varmaankaan ollut kaikki tässä. Pietarille kaikki oli lopussa.
Pietari luuli kaiken olevan lopussa, kun Jeesus kuoli ristillä pitkäperjantaina ja Hänet laitettiin hautaan. Tässä näemme sen, miten Jumalan pelastussuunnitelma on suurempi kuin ihmisen ymmärrys: kirkastusvuorella Pietari luuli, että oli tultu ihanaan päätepisteeseen, vaikka se oli vasta alkupiste kohti ristiinnaulitsemista. Ristiinnaulitsemista Pietari luuli hirvittäväksi lopuksi, vaikka se oli Jumalan ikiaikaisen pelastussuunnitelman voittohetki Saatanasta ja ensimmäinen hetki, kun Jeesuksen veri vuoti ja vapautti ihmiskunnan syntiinlankeemuksen ja kuoleman alaisuudesta.
Ihmisen heikkous tulee selvästi esille jopa apostolien johtomiehessä. Ilman Jumalaa me ihmiset emme voi mitään. Jeesus oli poissa pienen hetken pitkäperjantain ristiinnaulitsemisesta pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Pietari joutui täysin epäuskon valtaan, vaikka aikaisemmin oli saanut itse nähdä kirkastusvuorella sekä Mooseksen ja Elian elävinä että Jeesuksen jumalallisessa kirkkaudessaan. Kun Jeesus palasi Taivaaseen, niin Hänellä oli hyvä syy miksi Hän käski opetuslasten pysyä Jerusalemissa ja olla tekemättä yhtään mitään. Ilman Jumalaa he olisivat olleet taas hukassa ennen iltaa. Siksi Jeesus käski odottaa, että Pyhä Henki tulee. Vasta sitten oli turvallista aloittaa lähetystyö. Ilman Jumalaa ihminen ei voi mitään, eikä ihminen kestä ilman Jumalaa.
Epäusko on meille tuttua ja sitä on meidän varottava. Sen sijaan Jumalan kirkkaus on meille hyvin outoa ja ihmeellistä. Kirkkojen alttaritauluissa on usein kuvattu kirkastusvuoren tapahtumat, eikä siinä onnistuta. Sellaista mikä ei ole ihmisen, ei ihminen voi kuvata. Sitä rajaa sanoittaa evankelista Markus, että Jeesuksen vaatteet tulivat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.
Parhaiten Jumalan kirkkautta kuvaa Raamattu itse. Ilmestyskirjassa apostoli Johannes kohtasi uudelleen Herransa kirkkaudessaan ja siitä saimme kuulla päivän UT:n tekstissä Ilm. 1:9-18. Kuten Pietari, Jaakob ja Johannes olivat pelänneet kirkastusvuorella, Ilmestyskirjassa kerrotaan miten Johannes kaatui kuin kuolleena maahan nähdessään Jeesuksen. Jeesus sanoo: Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän, ja minä olin kuollut ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Nämä eivät ole ihmisen sanoja. Näillä sanoilla Jumala puhuu itsestään. Ne ovat ihmeellisiä ja alkavat olla käsityskykymme äärirajoilla, vaikka Jumala on ne meille tarkoittanut. Kuka on Hän, joka elää aina, mutta kuitenkin oli kuollut, mutta nyt elää? Kenellä on niin valtava voima, että Hän määrää kuolemasta ja tuonelasta. Jumala.
Kun palaamme päivän VT:n tekstiin 2. Moos. 3:9-15, niin siellä Jumala ilmoittaa nimekseen Minä olen se, joka Minä olen. Ei ihminen keksi sellaista nimeä. Hullu naurahtaa tällaiselle, mutta muut ymmärtävät, että on tultu ihmisen tietämyksen ja ymmärryksen rajoille. On olemassa jotain ihmeellistä, jota ihminen ei voi ymmärtää. Nämä Raamatun omat kohdat avaavat meille parhaiten Jumalan kirkkautta.
Kaikki tulevat näkemään Jeesuksen kirkkauden, mutta kaikki eivät pääse siitä osallisiksi. Kun Jeesus palaa viimeisenä päivänä, Hän ei palaa puuseppänä tai orjantappurakruunu päässä, vaan kuninkaiden kuninkaana Isän Jumalan kirkkaudessa. Kaikki saavat nähdä Hänen kirkkautensa, mutta heille, jotka eivät uskoneet, se jää viimeiseksi näyksi, ennen kuin heidät suljetaan ikuiseen kuolemaan Helvettiin. Me, jotka olemme kastetut ja uskomme Jeesukseen, pääsemme osallisiksi Hänen kirkkaudestaan Taivaassa.
Nämä ovat ihmeellisiä asioita ja Jumala on paljon enemmän kuin voimme ymmärtää. Mutta Jumala ei jätä meitä ponnistelemaan käsityskykymme äärirajoilla. Tapahtumat kirkastusvuorella päättyvät sanoihin: Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä.
Isä Jumala sanoo selvästi Jeesuksesta: Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä.
Kuullaan Jeesusta ja totellaan Hänen opetustaan. Meillä on tosiaan hämmästyttäviä kohtia Jumalan ihmeellisyydestä Vanhassa testamentissa ja Ilmestyskirjassa ja sitten meillä on Jeesuksen selvää opetusta 4 evankeliumia ja monta kirjettä.
Taivaallisten näkyjen jälkeen Isä Jumala taivuttaa rautalankaa: Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.
Aina Jeesuksen luona ja jos lähtee synnin tielle, niin sieltä takaisin Jeesuksen luo.
Vaikka Pietari, Johannes ja Jaakob olivat pelästyneet, eivätkä ymmärtäneet ja vaipuivat heti epäuskoon, kun Jeesus oli poissa, niin he lähtivät alas vuorelta Jeesuksen kanssa.
Samoin mekin, vaikka on meillä on syntiä, epäuskoa ja ymmärtämättömyyttä ja vastentahtoisuuttakin, niin jatketaan matkaa Jeesuksen kanssa. Jeesuksen kanssa kuljetaan kasteessa, ehtoollisessa ja Sanassa seurakunnassa.
Vielä lopuksi palaan Pietarin sanoihin. Kun Pietari yllättäin näki elävinä Mooseksen ja Elian sekä Jeesuksen kirkkauden, hän spontaanisti sanoi: ”Meidän on tässä hyvä olla.”
Samoin Taivaassa meidän on hyvä olla. Amen.