Palmusunnuntai, Matt. 21:12-17, Martti Vaahtoranta

1.
On Palmusunnuntai. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Kuningas saapuu kaupunkiinsa Hoosianna-huutojen kaikuessa ja kansan heiluttaessa palmunlehviä tulijalle.
Juuri äskenhän se oli, kun mekin veisasimme kirkossa ”Hoosiannaa” Daavidin Pojalle. Silloin aloitettiin uutta kirkkovuotta. Vietettiin ensimmäistä adventtisunnuntaita lyhyen joulupaaston alkajaisiksi.
Oltiin matkalla kohti riemullista joulujuhlaa. Sitähän me myös viikko sitten, Marian ilmestyspäivänä, muistelimme. Yhdeksän kuukauden kuluttua siitä ja muutaman viikon päästä ensimmäisestä adventtisunnuntaista Kuningas syntyisi tähän maailmaan.
Kuningas ei kuitenkaan syntyisi Jerusalemin palatsiin. Hän syntyisi tallin pahnoille pienessä Betlehemin kaupungissa. Mutta enkelit veisaisivat Jumalan ylistystä.
Tänään emme veisanneet ”Hoosiannaa”. Jos kuitenkin olisimme lukeneet päivän ensimmäisen vuosikerran mukaisen evankeliumin, olisimme kuulleet kansanjoukon huutavan: ”Hosianna! Siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!“ (Joh. 12:13)
Paastonaikaa emme silti enää tänään aloita. Se alkoi jo Tuhkakeskiviikkona, ja siitä on paljon aikaa. Olemme nyt alkavalla viikolla saapumassa Suuren paaston päätöskohtaan. Emmekä kulje kohti lempeää valoa, joka pilkottaa Betlehemin tallin ovenraosta ja näkyy tähtenä taivaalla. Kuljemme kohti Pitkääperjantaita. Kuljemme kohti pimeyttä, joka peittää maan Joulun lapsen kuollessa äitinsä silmien edessä Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Vasta kolmantena päivänä valo voittaisi pimeyden. Vasta sitten enkelit puhuisivat hyviä ja lohdullisia sanoja. Mutta Golgatalla ei enkeleitä nähtäisi.
2.
Kolmannen vuosikerran evankeliumissa, joka tänään luettiin alttarilta, ei puhuta enää Jeesuksen riemullisesta ratsastuksesta Pyhään Kaupunkiin. Nyt tapaamme Hänet jo Jerusalemin temppelistä. Sillä sinne Hän oli menossa. ’
Mistäpä muualta me Jumalan Pojan löytäisimme, kuin temppelistä? Kyllä Betlehemin lapsi vielä Jerusalemin palatseihinkin pääsisi – vankina. Kenenkään pakottamatta Hän kuitenkin menee nyt temppeliin, Isänsä huoneeseen.
Hänellä oli siihen suuret ja syvät syynsä. Mutta niitäkään ei olisi tarvittu. Sillä kaikki halusivat nähdä temppelin ja vierailla ainakin sen esipihalla.
Jos nykykaupungissa tärkeimpiä paikkoja ovatkin kauppakeskukset ja vaikka sitä harvaan asutussa Suomessa ei ehkä koskaan ole niin edes huomannut, Keski-Euroopassa kirkko on yhä keskellä kylää ja kaupunkia. Ja ”messut”, joilla mainostetaan ja myydään tavaroita, ovat saaneet nimensä ”messusta”, jota vietetään kirkossa.
Kun muutenkin tultiin kirkolle, ainakin isompina pyhäpäivinä pantiin saman tien markkinat pystyyn. Että on sitä ennenkin osattu pitää supermarketteja pyhäpäivisin auki. Nykyisin vain ei tulla lainkaan kirkkoon, vaan mennään suoraan shoppailemaan…
3.
Melkoiset markkinat olivat käynnissä myös Jerusalemin temppelin uloimmassa esipihassa. Se oli paikka, johon pakanatkin pääsivät. Varmasti sinne tultiin myös tapaamaan tuttuja. Ihmettelisin, ellei siellä samalla tehty pientä ja suurempaakin bisnestä tai ainakin sovittu neuvotteluista liikekumppanien kesken.
Kuitenkin myös muunlaista kauppaa käytiin. Temppelissä eivät vain ihmiset tavanneet toisiaan. Ennen kaikkea se oli paikka, jossa kohdattiin Jumala – tai ainakin lähestyttiin Häntä.
Nyt, Israelin Jumala! Anna sanas olla totinen, jonka sinä palvelialles Davidille, minun isälleni puhunut olet! Luuletkos Jumalan maan päällä asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua käsittää! Kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis? Niin käännä siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, Herra minun Jumalani, ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tänäpänä rukoilee sinun edessäs, että sinun silmäs avoinna olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä, ja siinä paikassa, jostas sanonut olet, ’minun nimeni pitää oleman siellä’, ettäs kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tässä paikassa ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka he tässä paikassa rukoilevat, ja sinä kuulisit sen siellä, kussas asut, taivaissa, ja koskas sen kuulet, olisit armollinen. (1 Kun 8:26-30)
Näin rukoili temppelin ensimmäinen rakennuttaja, kuningas Salomo, sen vihkiäisjuhlan yhteydessä. Siionin vuoren pyhä temppeli oli nyt Liitonarkki, jossa Jumalan läsnäolo muinoin kulki Israelin kansan edellä sen vaeltaessa Egyptistä kohti Kaanaan maata. Nyt Arkki oli pysähtynyt vuorelle, ja kansa vaelsi sinne viettämään juhlaa Jumalansa edessä.
Jumala oli valinnut temppelinsä myös niitä uhreja varten, joita Mooseksen laki Vanhan liiton kansalta odotti ja edellytti. Sisimpänä temppelissä oli Kaikkeinpyhin. Siinä asui Jumalan kunnia, ja vain ylipappi sai kerran vuodessa mennä sen esiripun taakse valitun sovitusuhrin verta mukanaan.
Mutta jotta uhreja olisi voitu toimittaa, piti olla eläimiä, joita uhrata. Niitä tarvittiin paljon. Kaikkia niitä ei mitenkään voitu tuoda pitkien matkojen takaa juhlaväen mukana temppeliin.
Lisäksi aikuisten juutalaismiesten piti suorittaa temppelivero. Se oli eräänlainen oman aikansa ”kirkollisvero” tai pakollinen kolehti, jonka turvin ylläpidettiin temppelipalvelusta. Tämän veron sai maksaa vain tietyllä rahalla.
Niinpä temppelin esipihalla käytiin vilkasta kauppaa. Eläimiä myytiin ja ostettiin, ja vieraita valuuttoja vaihdettiin sellaiseksi, jolla oli lupa hoitaa vaadittu maksu. Tämän liiketoiminnan myötä myös papistolle tarjoutui mahdollisuus saada oma osuutensa sen tuotosta. Siitä päätyi ehkä vähän, ehkä huomattavakin osa ylipappien taskuun.
4.
Niinpä niin. Erään vanhan dokumentin mukaan Jerusalemin temppelipapiston suurimmat synnit olisivat olleet ahneus ja haureus. Pitäneekö väite paikkansa? En tiedä.
Useinhan niitä, joilla on julkinen virka ja jotka elävät toisten ansaitsemilla rahoilla, kadehditaan. Heistä puhutaan mielellään pahaa. Mutta harvoin on myöskään savua ilman tulta. Ja koska itsekin kuulun kohderyhmään, minun, Uuden liiton seurakunnan temppelipalvelijan, pitää muistaa se Raamatun sana, että ”joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea” (1 Kor. 10:12)
Ehkä kuitenkin ymmärrämme tätä taustaa vasten vähän paremmin Jeesuksen käytöstä sellaisena, kuin sitä päivän evankeliumissa kuvataan. Sillä Jeesus tulee temppelin esipihalle ja niin sanotusti ”laittaa paikan remonttiin”. Meille tuttu ja rakas lempeä Vapahtaja on pyhän raivon vallassa. Eikö niin? Sillä muuten on vaikea uskoa, että yksi mies voisi tulla ja ajaa tiehensä kauppiaiden ja rahanvaihtajien meluisan joukon.
Ennenkuulumatonta se joka tapauksessa oli. Temppelin, julkisen tilan rauhaa häirittiin pahasti. Siinä tuli varmasti myös kauppiaille taloudellisia tappioita, kun vangitut kyyhkyset pääsivät vapauteen ja ehkä joku isompikin eläin onnistui livahtamaan karkuun. Ja ylipapit olivat raivoissaan.
5.
Onkin oikeastaan kummallista, ettei Jeesusta vielä otettu kiinni. Kun toimii ja puhuu, niin kuin Jeesus puhui ja toimi, ei voi toivoa pysyvänsä kauan vapaalla jalalla. Pelissä eivät olleet vain yleinen yhteiskuntarauha, arvostettujen kansalaisten ja ylhäisen papiston laillinen liiketoiminta ja hyvä maine, vaan myös Jumalan säädökset ja asetukset, kuten ymmärrettiin. Kaikkia näitä, niin maallista kuin hengellistäkin esivaltaa vastaan Jeesus näytti asettuvan – mutta Häntä ei silti otettu kiinni.
Mutta Jeesusta ei voitu vangita vastoin Hänen tahtoaan. Vielä ei ollut se hetki, jona Jeesus vapaaehtoisesti antautuisi pidättäjilleen. Vielä ei ollut se hetki, jonka Hän oli itse valinnut. Vielä ei ollut hetki, josta Jeesus sanoisi, että se oli ”pimeyden valta” (Luuk. 22:53). Vielä oli päivä ja aikaa toiminnalle.
Miksi Jeesus siis toimi, niin kuin Hän toimi? Oliko Hän raivoissaan vain sen tähden, että papisto oli korruptoitunutta ja että pyhän temppelin, Jumalan huoneen esipihalla, oli niin jumalaton meteli? – Varmasti niinkin. ”Kirjoitettu on, ’minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman’, mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi”, sanoo Jeesus päivän evankeliumin mukaan. Rukouksen sijaan oli tullut kaupankäynti Jumalan kanssa – ja ilmeisesti vielä kiskurihintaan!
6.
Mutta on Jeesuksen toiminnassa kyse enemmästäkin, paljon enemmästä. Sillä lopulta uhripalvelukset olivat Jumalan itsensä säädöksiä, joita piti noudattaa. Että niitä käytettiin ja ne ymmärrettiin väärin, on toinen asia. Silti uhrieläimet olivat välttämättömiä, jotta Jumalaa olisi voitu palvella niin, kuin Hän itse oli kansaansa käskenyt.
Nyt kuitenkin tulee mies, joka ei vain käy tämän jumalanpalveluksen väärinkäyttämisen kimppuun, vaan tekee sen kokonaan kyseenalaiseksi.
Vai tekeekö? Ei oikeastaan. Ei sittenkään.
Sillä ei Jeesus tullut kumoamaan Jumalan lakia, vaan täyttämään sen. Ja nyt oli temppelin uhripalvelus tulossa matkansa päähän. Ehkä meidän ei pidäkään ajatella Jeesusta ihmisenä ajamassa kauppiaita ulos esipihalta, vaan Jumalan Poikaa, joka aloittaa temppelin puhdistamisella sen, mikä täyttyy ja toteutuu Golgatan ristillä. Siellä Jeesus osoittaa olevansa itse se Uhri, jonka Jumala oli valinnut Isakin ja kaikkien muiden ihmisten sijasta ja johon säädetyt eläinuhritkin vasta viittasivat, mutta eivät itse olleet se:
Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: ”Minun isäni!” Hän vastasi: ”Katso, tässä minä olen, poikani.” Ja hän sanoi: ”Katso, tässä on tuli ja halvot – mutta kussa on lammas polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani.” (1 Moos. 22:7-8)
7.
Jeesus, Jumalan oma, ainoa Poika, oli se uhrilammas, jonka Isä valitsi meidän syntiemme sovitukseksi ja oman vihansa lepyttämiseksi. Jeesus kuolee ristillä ja tekee tarpeettomaksi loputtoman eläinten uhraamisen. Vasta Hänen kuollessaan temppelin esirippu halkesi. Vasta ja vain ”Hänen lihansa kautta” (Hepr. 10:20) meille avautui tie Kaikkeinpyhimpään .
Ei kulunutkaan kauan, kun temppeli hävitettiin ja purettiin. Se oli käynyt tarpeettomaksi. Nyt Kaikkeinpyhin oli Kristuksessa avoin kaikille kastetuille ja uskossa Häneen turvaaville. Tänäänkin se avataan meille Herran pöydässä, jossa Hän antaa meille uhrinsa iankaikkisesti riittävät hedelmät, oman ruumiinsa ja verensä oveksi Taivaan temppeliin ja tieksi Isän kotiin.
8.
Vielä emme kuitenkaan vietä Pitkääperjantaita. Ei ole vielä myöskään Pääsiäinen. Tänään on vasta Palmusunnuntai. Sen tähden palaamme Jerusalemiin ja katsomme tarkemmin, mitä Temppelissä tapahtuu. Kuuntelemme, mitä evankelista meille kertoo:
Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä ja hän paransi heidät. Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan ”Hosianna Davidin Pojalle”, närkästyivät he …
Voi olla, että temppelin esipihassa oli vielä muitakin ihmisiä kuin nämä, jotka evankelista mainitsee. Ehkä kauppiaat olivat lähteneet lipettiin, mutta uteliaita oli varmasti kokoontunut sitäkin enemmän Jeesuksen ympärille Hänen seistessään pappien ja kirjanoppineiden vihaisen rivistön edessä. Mutta erikseen evankelista sanoo siellä olleen sokeita ja ontuvia. Heistä sanotaan, että he tulivat Hänen tykönsä. Ja lapset veisasivat sydämensä pohjasta ylistysvirttä Davidin Pojalle.
Ne, jotka kävivät kauppaa Jumalan kanssa, olivat poissa. Ylipapit ja kirjanoppineet raivosivat. Mutta sokeat ja ontuvat kokoontuivat Jeesuksen ympärille ja – lapset. Ehkä he piirittivät Jeesuksen niin, ettei Häntä olisi voitu vangita vangitsematta näitä vaivaisia ja pieniä. Ja lapset eivät nyt rukoilleetkaan apua Daavidin Pojalta, vaan pyysivät Jumalalta apua, hoosiannaa, Daavidin Pojalle.
8.
Jotakin oli muuttunut. Ei vain uhripalvelus ollut tulossa määränsä päähän. Myös Mooseksen lain säädökset siitä, kuka oli mahdollinen lähestymään Jumalaa, alkoivat näyttäytyä uudessa valossa. Sillä lain mukaan sokeat ja rammat eivät saaneet pappeina palvella uhrialttarin äärellä:
Ja Herra puhui Mosekselle sanoen: „Puhu Aaronille ja sano: ’Jos joku virhe on jossakussa sinun siemenessäs teidän suvussanne, ei pidä sen lähestymän uhraamaan Jumalansa leipää.’ Sillä ei kenenkään, jossa joku virhe on, pidä käymän edes – jos hän on sokia eli ontuva, vajava eli liiallinen jäsenistä eli virheellinen jalasta eli kädestä taikka ryhäselkä eli pienukainen eli karsoi eli pisamainen taikka rupinen eli rivinoma rauhaisista. Jos jossakin papin Aaronin siemenessä virhe on, ei sen pidä lähestymän uhraamaan Herran tuliuhria, sillä hänellä on virhe Sentähden ei pidä hänen lähestymän Jumalansa leipää uhraamaan. (3 Moos. 21:16-21)
Temppelialueelle saivat myös rammat ja sokeat tulla. Uhripapin virkaan heistä ei kuitenkaan ollut. Mikään rujo ja rikkinäinen ei saanut lähestyä Pyhää Jumalaa.
Nyt oli toisin. Vajavaisia ja puutteellisia ei pysäytettykään jo kauan ennen alttaria heidän matkallaan Jumalan luo. Nyt heilläkin oli pääsy Kaikkeinpyhimpään.
Sillä Kaikkeinpyhin oli itse jättänyt sen tuhoavan kirkkauden, jossa Hän asui. Hän oli tullut ihmiseksi ihmisten luo sovittaakseen jumaluutensa voimasta kaikkien synnit ja avatakseen itsessään myös rammoille ja rujoille, kuuroille ja sokeille tien alttarille asti ja Isän syliin. Ja lapsen Hän asetti kaikkien keskelle ja uskon esikuvaksi myös meille aikuisille.
9.
Jeesus otti vastaan lapsia ja siunasi heitä. Sokeat ja rammat Hän paransi. Ja niin Hän tekee tänäkin päivänä.
Voi olla, ettei Hän paranna sinun ruumiillista sairauttasi. Voi olla, ettet saa näköäsi takaisin. Voi olla, että sinäkin joudut hankkimaan kuulolaitteen.
Silti sinäkin saat kerran yhdessä Jeesukseen uskovien lasten kanssa veisata Hänen kunniaansa siinä ilossa ja valossa, joka nyt, Hiljaisen viikon alkaessa, tuntuu olevan kovin kaukana. Kerran tulee Pääsiäinen, ja kerran ikuinen Pääsiäinen. Se tulee myös sinulle, jos nyt, tänään, rampana ja sokeana, synnin haavoissa ja sydän kipeänä, tulet Herran alttarille asti ja uskossa Jeesuksen luo.
Sillä Jeesus itse on se ainoa Ylipappi, joka on antanut täydellisesti riittävän uhrin meidän, syntisten puolesta. Hän on antanut uhriksi itsensä ja avannut itsessään meille tien Kaikkeinpyhimpään. Hänessä ja Hänen kauttaan Jumala itse ottaa nyt vastaan syntisiä, sokeita ja rampoja, ja syö ja juo heidän kanssaan ja parantaa heidät.
Voi olla, ettet täältä lähtiessäsi kävele yhtään sujuvammin kuin eilen etkä kuule yhtään nykyistä paremmin, mutta lähdet silti kevein mielin Piinaviikkoa viettämään. Sillä Jeesus kärsi sinun tähtesi ja sinun suurten syntiesi sovitukseksi, ja tänään Hän antaa ne sinulle anteeksi, jos kadut niitä ja toivot voimaa tehdä niistä parannus ja elää vastedes Jumalan tahdon mukaista elämää. Syntien anteeksiantamus ei riipu sinun katumuksesi syvyydestä eikä siitä, kuinka hyvin onnistut uudessa, Herran tahdon mukaisessa elämässä, mutta se nostaa sinut kadotuksen ojasta Tielle, jolla kuljet asetellen jalkojasi niihin askelmerkkeihin, jotka meille kaikille on annettu Jumalan Kymmenessä käskyssä ja Herran ja apostolien opetuksessa.
Ja jos sinulla on ikävä taivaaseen, Hän antaa sinulle tänään oman ruumiinsa ja verensä „iankaikkisen elämän lääkkeeksi“. Se ei välttämättä paranna näköäsi, kuuloasi eikä kipeitä jalkojasi, mutta se parantaa sinut kokonaan aina iankaikkista elämää myöten. Ei vain Hiljainen viikko ja Pitkänperjantain kärsimys ole totta, vaan myös Pääsiäinen. Se koittaa Pitkänperjantain jälkeen. Amen.