Hyvät ystävät. Me olemme kuulleet Jumalan sanaa. Mihin kohtaa tätä kertomusta itsemme asetamme. Mitä Jeesus haluaa meille tänään sanoa? Jeesuksen puheessa on uhkaava sävy. Taivas punertaa enteellisesti Kapernaumin yllä.
Jeesus puhuttelee kaupunkeja ikään kuin kysymyksessä olisi yksi henkilö. Se saattaa tuntua meistä oudolta. Olemme jo niin pitkään ajatelleet asioita vain yksilön näkökulmasta, että emme voisi ajatella asioiden olevan toisin. Entisaikaan ajattelu ei ollut yksilökeskeistä, vaan ajateltiin aina yhteisöä: sukua, heimoa, kaupunkia. Ihmiset elivät yhteydessä toisiinsa. Ei ollut omaa yksityistä tilaa, ei yksityistä pankkitiliä. Hyvinvointi tarvitsi kaikkien yhteistä ponnistusta, yhteistä vastuuta. Jos joku perheestä tai suvusta teki jotakin typerää, koko suku joutui häpeään. Ehkä jotakin tästä ajattelusta on vielä tallella. Ainakin tuon häpeän tai kunnian laajentuminen jopa koko kansakuntaa koskevaksi asiaksi lienee tuttua (urheilun voitot tai tappiot). Samoin ajateltiin, että Jumala kurittaa kansaa tai heimoa kokonaisuutena. Siinä ei nähty mitään outoa.
Vanhasta testamentista kuulimme luettavan, kuinka Jumala ilmoitti Abrahamille hävittävänsä Sodoman sen syntien tähden. Koko kaupunki joutuu tuhon omaksi. Mutta jo silloin, kauan ennen Jeesusta ja kauan ennen meitä, esiintyi ajattelua, että kaupungissa voi olla myös viattomia ihmisiä. Tuhotaanko heidät näiden muiden syntien tähden. Tuhoaako Jumala kaupungin mukana myös sen hurskaat. Tällaiseen keskusteluun Aabraham lähti Jumalan kanssa puolustaakseen kaupungin ihmisiä. Hänellä oli siellä lähisukulaisia (veljen poika Loot) . Heidän keskustelu johtaa siihen, että Jumala lupasi säästää kaupungin, jos sieltä löytyy kymmenen hurskasta. Mutta sieltä löytyi vain yksi perhe.
Nyt Jeesus soimaa voi-huudoin Galilean kaupunkeja, joissa hän on paljon liikkunut. Korasin tai Betsaida, Kapernaum? Jeesus kärjistää sanomansa äärimmilleen. Sodomallakin on tuomiopäivänä helpompaa kuin Kapernaumilla. Sodomasta löytyi vain siis tuo yksi hurksas perhe. Mitä paheita Kapernaumissa oli sellaista, mikä teki siitä Sodomaakin hirveämmän paikan.
Minkälaisia kyliä tai kaupunkeja ne olivat? Luulen, että ne eivät mitenkään oleellisesti poikenneet Harjavallasta. Siellä oli tavallisia ihmisiä tavallisin unelmin, niin kuin täälläkin. He kalastivat ja viljelivät maata, kävivät kauppaa. He toivoivat rauhaa ja terveyttä. He toivoivat lapsilleen hyvää tulevaisuutta, parempaa elintasoa tai ainakin sen säilymistä. Ehkä he olivat sitä saaneetkin.
Jos kerran Kapernaum oli ihan mukava kaupunki ja ihmiset hoitivat hommansa, miksi Jeesus ei voisi siunata sitä edelleen. ”Hyvä Kapernaum, täällä on kaikki hyvin. Kaupunki kukoistaa ja kauppa käy. Ihmiset elävät jotakuinkin sovussa keskenään. Jatkakaa samaan malliin.” Eikö Jeesuksen tekemä ”piispantarkastus” koko kaupungille olisi voinut sujua näin vähän kannustavammassa hengessä? Siellä ei ollut julkista hillittömyyttä, murhia ja varkauksia, edes moottoripyörät eivät huutaneet öisin. Mutta siellä oli eräs erityinen ongelma. Se käänsi selkänsä Jeesukselle.
Kapernaum oli Jeesuksen kotikaupunki. Kasteen jälkeen ja erämaan kiusauksista tultuaan hän asettui sinne asumaan ja oli siellä noin kolme vuotta. Siellä ollessaan hän paransi sairaita, ruokki köyhiä, julisti Jumalan sanaa. Jumalan eheyttävät armovirrat laskivat sinne niin, että kansa oli hukkua sen armon määrään. Mutta he työnsivät Jeesuksen pois. Rakensivat padon sille hyvälle, mikä vuolaana olisi heille tullut. Vähän sama asia, jos erämaassa Mooseksen aikana joku olisi tullut lyömään tulpan ja sementtiä siihen halkeamaan, mistä Mooses löi veden virtaamaan kalliosta. ”Ja meille et kyllä vettä anna. Haluamme kuolla janoon.” Sellainenhan olisi ollut mielettömyyttä. Ja näin juuri kävi Kaprenaumissa. Heillä oli erityinen armonaika, etsikkoaika, mutta hiekka tiimalasissa valui loppuun.
Etsikkoaika on sellainen hetki, jolloin Jumala tulee lähelle. Se on hetki, jolloin palava pensas oli katse-etäisyydellä. Mitä Mooses sanoi nähtyään palavan pensaan: ”Jos se on siellä vielä ensi vuonna, niin taidanpa mennä katsomaan”. Ei vaan Mooses lähti katsomaan tuota ihmettä. Ja siellä hän kohtasi Herransa ja tuli muuttuneena miehenä takaisin. Evankeliumissa Jeesus on tuo palava pensas, hän teki tunnustekoja ja ihmeitä näissä kaupungeissa enemmän kuin muissa. Pensas paloi, ihmiset pällistelivät, mutta lähtivät pois. Paaduttivat sydämensä kuin Egyptin farao.
Miksi suhde Jeesukseen on niin tärkeä? Miksi kaikki tyssää siihen yhteen kysymykseen? Jo kertomuksessa Sodoman kohtalosta päädytään siihen, että muutamakin vanhurskas voi tuottaa pelastuksen kokonaiselle kansalle. Vaikka Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen, hänen halunsa pelastaa ja armahtaa on niin suuri, että se vie voiton oikeudenmukaisuuden vaatimasta rankaisemisesta. Tämä johti lopulta siihen, että kaikki syntiset voivat pelastua yhden syyttömän kautta. Jeesus on tämä yksi syytön, jonka kautta koko syntiinlangennut maailma voi pelastua, mutta jos tämä yksi torjutaan, mitä pelastuksesta jää jäljelle.
(lisäkommentti – kristinuskon mukaan ihmisen tilannetta voidaan kuvata niin, että elämme kuin vedenpaisumuksessa. Kuiva maa on kadonnut ja ihminen on keskellä myrskyävää merta räpiköimässä. Pelastuslaiva kulkee vetten päällä ja nostaa ihmisiä turvaan varmalta hukkumiselta. Ihmiset, jotka kääntävät selkänsä Jeesukselle, ovat tässä vertauksessa niitä, jotka haluavat kenties pelastua, mutta eivät nousta laivaan. He haluavat pelastua merestä vedessä ollen. Jumalan lähettämä pelastus ei kelpaa. Maailman tilanne tosin taitaa nykyään olla sellainen, että ihmiset liikkuvat kuin kala tässä vedessä. He eivät edes tiedä pelastuslaivaa tarvitsevansa)
Kapernaum, Korasin, Betsaida hylkäsivät Jeesuksen kun hän oli heidän keskellään. Me voimme kysyä täällä Harjavallassa, onko kirkko keskellä kylää? Kuuluuko Kristuksen ääni täällä? Onko se kutsunut kansaa elämän tielle? Eikö ole niin, että kahdeksan sataa vuotta Jeesus on levittänyt kätensä tämän asuinseudun ylle siunatakseen sen elämää. Kahdeksan sataa vuotta hän on katsonut sen lasten kasvavan, taluttanut heitä koulutiellä, lähettänyt heitä eri ammatteihin, tuonut lohtua ja toivoa sen kärsimyksiin, saattanut heitä siunatun maan rauhaan lepäämään.
Ja tänään kahdeksan sadan vuoden rukouksen jälkeen, tässäkö ovat tämän kaupungin hurskaat, joiden sydämiin Jumala puhuu. Sodoman kaupungissa oli paljon ihmisiä, mutta ei kymmentä hurskasta, jotta kaupunki olisi säästynyt. Kapernaumissa Jumalaan uskovia oli varmasti enemmän, mutta myös se armo, jonka he saivat osakseen oli poikkeuksellinen.
Jeesus on ollut Harjavallassa 800 vuotta. Onko meillä aihetta olettaa käyvän paremmin. Mitä me tänään kuulemme Jeesuksen sanovan. Onko meillä aihetta kiitokseen, kun Jeesus tekee täällä tarkastuksen.
Kuuleeko tässä kaupungissa Jumalaa kiitettävän? Onko hänen nimensä ihmisten huulilla? Onko ihmisten sydämissä sitä uskoa, joka etsii lepoa Jumalassa. Toivoa, joka korottaa katseensa korkeimman puoleen.
Meitä pyydetään antamaan Jumalalle se sija, mikä hänelle elämässämme kuuluu. Antamaan hänen olla meidän Jumalamme. Luottamaan yksin häneen. Me emme siihen helpolla suostu. Järjestämme mieluummin oman elämämme mukavammin. Koska tiedämme, että Jumala johtaa meidät koettelemuksiin, hän antaa meille tulla kiusauksia ja kärsimyksiä. Jospa välttyisimmekin kaikelta ikävältä, kun unohdamme Jumalan.
Me tarvitsemme silti toisiamme. Tarvitsemme lapsillemme hoitajia, kouluja ja opettajia. Me tarvitsemme kauppaa ja kauppiaita. Tarvitsemme lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Tarvitsemme päättäjiä ja johtajia näiden palvelujen järjestämiseen. Mutta tarvitsemmeko hyvinvointimme keskellä enää siunausta? Onko meiltä kadonnut taivas horisontin yläpuolella?
Kun Jumala ilmoitti Aabrahamille Sodoman hävityksestä, hän sai Abrahamin rukoilemaan kaupungille armoa. Kun Jeesus soimasi huolestuneena Kapernaumia, ehkä kaupungin vähälukuiset uskovat rukoilivat kaupunkinsa puolesta. Kun me kuulemme Jeesuksen voi-huudot evankeliumissa, meillä on aihetta miettiä koskevatko nuo huudot myös omaa kaupunkiamme. Ehkä meilläkin liene syytä rukoukseen – että etsikon aika ei olisi mennyt ohitse. Että pensas vielä palaisi kirkkaammin kuin mainosvalot.