Jeesuksen tähden armahdettuina ja kasteessa uudestisyntyneinä kristittyinä me voimme rakastaa paitsi lähimmäistämme myös vihollistamme.
Näitä Jeesuksen sanoja on lainattu ahkerasti kirkon ulkopuolella: ”Rakastakaa vihollisianne” tai ”Niin kuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” Mutta ne ovat jääneet lähes aina halvoiksi mietelauseiksi ilman syvyyttä.
Jeesus
Tärkeimpänä on katsottava mitä Jeesus itse teki. Se, mitä me teemme ja toteutamme on, vaillinaista ja toissijaista. Jeesus ennusti tässä, miten Häntä myöhemmin kiirastorstaina ja pitkäperjantaina tultaisiin kauheasti rääkkäämään. Jeesuksen viholliset ylipapit ja muut juutalaiset ja roomalaiset sotilaat vihasivat Jeesusta, kirosivat, parjasivat, löivät ja veivät vieläpä vaatteet. Mutta Jeesus rakasti vihollisiaan vielä ristilläkin, Hän siunasi ja rukoili vihollistensa puolesta. Jeesus käänsi toisenkin posken. Niinkuin lammas hänet vietiin teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avannut. Ap. teot 8:32”
Jeesus rakastaa meitä, jotka olimme ennen Hänen vihollisiaan. Jeesuksen vihollisia eivät olleet vain ylipappi Kaifas ja maaherra Pilatus, vaan me kaikki, koko syntinen ihmiskunta. Kasteen ja uskon ulkopuolella kaikki ovat Jeesuksen vihollisia. Heitä me ennen olimme ja niitä, jotka edelleen ovat ulkopuolella Jeesus kutsuu saamaan synnit anteeksi ja seuraamaan Itseään.
Tämä on oikea tausta tälle Jeesuksen opetukselle. Jeesus rakasti ja rakastaa vihollisiaan. Hän rakasti niin paljon, että meni ristille kuolemaan Isän Jumalan tahdon mukaisesti ja nousi kuolleista. Ensimmäinen asia ei ole se, miten me toteutamme vihollisen rakastamista, vaan se, että Jeesus on sen täyttänyt.
Jumalan valtakunta ja Jumalan pelastussuunnitelma
Toiseksi meidän on huomioitava Jumalan valtakunta ja Jumalan pelastussuunnitelma. Jeesus ei tullut parantelemaan maallisia yhteiskuntia tai ensisijaisesti tuonut moraalijärjestelmää, vaan Hänessä toteutui Jumalan pelastussuunnitelma ja Hänessä Jumalan valtakunta on tullut maan päälle. Jumalan valtakunta ei ole vanhan liiton Israel, se ei ole tietenkään mitään islamin tapaista tai jokin kristillisen valtio. Jumalan valtakunta on Jeesuksessa ja Jeesus käskee rakastaa vihollisia.
Jumalan valtakunta ei ollut tästä maailmasta, eikä sitä puolustettu miekoin. Kun opetuslapset erehtyivät miekkailemaan Getsemanessa, Jeesus jyrkästi kielsi ja esti sen. Rooman imperiumi oli historian valtakunnista ehkä etevin heiluttamaan miekkaa. Se oli kova koneisto vihollisiaan ja myös itseään kohtaan ja se pystyi vuosisatoja uudistumaan raao´inkin keinoin ja säilyttämään valtansa. Mutta lopulta Rooman miekat hävisivät Jumalan valtakunnalle. Yksi syy siihen oli Jeesuksen käsky: Rakastakaa vihollisianne. Ensimmäisinä vuosisatoina kristityt tulivat kuuluisiksi keskinäisestä rakkaudestaan, mutta myös lainkuuliaisuudestaan ja uskollisuudestaan Rooman alamaisina. Erilaiset miekanheiluttajat ja kapinoitsijat Rooman legioonat voittivat yksi toisensa jälkeen, mutta huolimatta 300 vuoden kristittyjen vainoista, Rooma ei pystynyt voittamaan kristittyjen lähimmäisen rakastamista ja vihollisen rakastamista. Jumalan valtakunta voitti Rooman. Rooma hävisi Jumalan rakkaudelle.
Käsky ”Rakastakaa vihollisianne.” ei ole tästä maailmasta, eikä ole myöskään se voima, jolla sitä toteutetaan. Jeesuksen tähden Jumala rakastaa meitä ja sillä Jumalan rakkaudella me voimme rakastaa vihollisiamme.
Jeesuksen tekojen lisäksi toisena kohtana tälle Raamatun kohdalle taustaksi on Jumalan valtakunta ja Jumalan pelastussuunnitelma. Vihollisen rakastaminen ei ole pelkkä väline lähetyskäskyn täyttämiseen, vaan se kuuluu kristinuskon ydinasioihin ja kristitty rakastaa vihollisiaan siinäkin tapauksessa, että he eivät milloinkaan kääntyisi Jeesuksen puoleen. Mutta se erottaa meidät monesta muusta uskonnosta ja ideologiasta: Jumalan valtakunnan asiaa ei edistetä pommeilla tai muulla terrorilla edes vainojen aikana.
Kristitty vastaa pahaan hyvällä.
Yksilö
Mitä nämä sanat tarkoittavat yksilölle?
Arjessa kristitty rakastaa vihollistaan ja antaa tarvitsevalle oman harkintansa mukaan.
Kun ottaa huomioon nämä edellä mainitut: Jeesuksen teko, Jumalan valtakunta ja Jumalan pelastussuunnitelma, niin nämä sanat posken kääntämisestä ja vaatteiden viemisestä sopivat huonosti satunnaisiin päällekarkauksiin tai ryöstöihin. Jos joku sattumalta tulee kadulla nyrkit pystyssä, niin kristityn kuuluu puolustaa itseään ja läheisiään. Jeesus ei tarkoittanut, että taskuvaras saa viedä lompakkosi.
Sanat posken kääntämisestä ja vaatteiden viemisestä ovat erityisesti tunnustustilanteeseen ja se on raskaampi juttu.
Varkaalle riittää, että hän saa saalista. Ei hän ole kiinnostunut siitä keneltä hän varastaa.
Tappelija haluaa tapella jonkun kanssa, ei hänellä ole useinkaan juuri sinua henkilökohtaisesti mitään vastaan. Mutta tunnustustilanteessa vihollinen haluaa järjestelmällisesti viedä paljon, ehkä ihan kaiken.
Ylipapeille ja muille Jeesuksen vihollisille ei riittänyt se, että Jeesuksesta olisi vain päästy eroon ja hänet puukotettu yön pimeydessä Getsemanessa. He halusivat:
1) Häpäistä Jeesuksen ja varastaa Hänen kunniansa näytösoikeudenkäynneissä ja teloituksella ristinpuussa.
2) Ryöstää maallisen omaisuuden ja tuhota elämäntyö. Jeesuksella ei ollut kuin likainen paita, mutta sekin piti ryöstää Hänen silmiensä edessä Golgatalla ja hajottaa opetuslapsijoukko. Heidät olisi tapettu, mutta Jeesus ei sallinut sitä.
3) kiduttaa ja rääkätä.
4) murhata Jeesuksen.
Tunnustustilanne on paljon raskaampi kuin satunnainen väkivallanteko ja tämän Jeesus ennusti itselleen ja samaan Jeesus valmisti silloin seuraajiaan ja valmistaa tänään. Jotkut joutuivat silloin kokemaan sen ja jotkut joutuvat tänäkin päivänä sen kokemaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siihen Jeesus sanoo omilleen: ”Mutta teille, jotka kuulette, Minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.” Kristitty ei saa vastata pahaan pahalla, vaan hyvällä ja siunaten.
Jumalan rakkaus on suurempi kuin ihmisen viha.
Vihollisen rakastaminen kuulostaa liian paljolta, mutta se ei ole mahdotonta jo tässä maailmassa. Yksi tarkennus ja yksi Vanhan testamentin esimerkki auttavat meitä.
On luettava aivan tarkkaan mitä Jeesus sanoo: ”Rakastakaa vihollisianne.” Jeesus ei sano, että olkaa kaveria tai painakaa villaisella, unohtakaa tai käykää kahvilla, koittakaa tulla juttuun vihamiehenne kanssa tai muuta roskaa. Sitä ei ihmisen sydän, eikä pää kestä, että hän kaveeraa vihollisensa kanssa. Vaikka Jeesus käänsi toisenkin posken ja vaikka Hän täytti profetiat olemalla ääneti kuin karitsa teurastajiensa edessä, Hän ei hyväksynyt vihollistensa toimintaa: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?”
Jeesus sanoi miehelle: ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?”
Jeesus sanoi, että Tämä on väärin. Jeesus ei käske hyväksyä vääryyksiä. Jeesus sanoo: Rakastakaa vihollisianne. Jeesus ei laimenna yhtään: vihollinen on vihollinen ja hän on tehnyt minua kohtaan väärin. Sitä on anteeksianto: Sinä olet tehnyt minua kohtaan väärin ja minä annan sen sinulle anteeksi. Anteeksiantaminen on vaikeaa, mutta kuten rippipuheessa kuulimme mitä kuningas Daavid teki ja hän jätti antamatta anteeksi, niin me ymmärrämme, että vain anteeksiantamisen kautta voimme rakastaa niin vihollistamme kuin lähimmäistämme. Anteeksiantaminen on perusta ihmisten välisille suhteille ja anteeksiantaminen Jeesuksen tähden on perusta Jumalan ja ihmisen välille.
Vanhassa testamentissa Joosef rakasti vihollisiaan, jotka olivat hänen veljiään. Joosefin omat veljet päättivät tappaa Joosefin, muta Joosef rakasti vihamiehiään. Siinäkin vihollisen rakastamisella oli suurempi tarkoitus: pelastaa israelilaiset nälänhädältä. Vihollisen rakastamisella on taustana Jeesuksen pelastustyö ja Jumalan valtakunta.
Jeesuksen tähden armahdettuina ja Pyhässä Hengessä me voimme rakastaa vihollisiamme. Amen.