Betlehemissä palaa ikuinen tuli. Joka vuosi, jo 30 vuoden ajan, itävaltalainen lapsi on noutanut tulen Betlehemistä. Sitten partiolaiset ovat levittäneet sen ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Joulukuun alussa tuli saapui Suomeen. Se palaa tälläkin hetkellä monessa paikassa eri puolilla maata.
Betlehemin tulta kutsutaan rauhantuleksi. Viikko sitten tuntui pysäyttävältä ottaa vastaan tuli, joka oli saanut alkunsa Jeesuksen synnyinsijoilla. Tulen tuoja saapui kotiimme rauhan ajatuksin ja hyvän Jumalan siunauksen toivotuksin. Tänään jouluaattona olemme jakaneet Betlehemin tulta eteenpäin. Se on otettu vastaan iloisena yllätyksenä. Kynttilät, jotka olemme vieneet haudoille, on sytytetty samasta tulesta.
Ajatus, että yksi ja sama tuli palaa juuri nyt monena liekkinä ympäri maailman, puhuttelee ja herättää mietteitä. Merkillisellä tavalla saman tulen liekit luovat ykseyttä ja yhteenkuuluvuutta ihmisten välille. Tärkein on kuitenkin rauhan viesti, jonka merkkinä tuli palaa. Se puolestaan palauttaa vääjäämättä mieleen ensimmäisen joulun tapahtumat.
Rauha kedolla
Joulun evankeliumista huokuu läpi rauhan sanoma. Se sisältyy jo Herran enkelin ensimmäisiin sanoihin: ”älkää pelätkö”. Sanat osoitettiin paimenille, joiden öistä rauhaa oli häiritty. Enkelin ja valon ilmestyminen keskellä yön pimeyttä, ennalta arvaamatta, oli siihen valmistautumattomille paimenille pelottava yllätys. Sitä se olisi ollut meillekin. Syystäkin paimenia piti rauhoitella. ”Älkää pelätkö Jumalan suurta kirkkautta ja valoa, olkaa turvallisella mielellä, tuon teille hyvän uutisen.”
Kun lisää taivaan väkeä ilmestyi paikalle, valon määrä kasvoi huikeasti. Tulijoiden varustuksesta ja aseistuksesta ei kerrota mitään, mutta Luukas puhuu silti sotajoukosta. Se ei ollut kuitenkaan lähdössä taisteluun – ei edes pakottamaan rauhaan niitä, jotka eivät siihen muuten suostu. Taivaan väen tehtävä oli toisenlainen: se veisasi Jumalan kunniaa ja vakuutti paimenille, että maan päällä ihmisillä olisi rauha. Olisi rauha ihmisten kesken ja rauha Jumalan ja ihmisten välillä. Tämän toivon merkkinä Betlehemin tuli palaa tänäänkin.
Miksi tarvitaan rauhaa ihmisten välillä?
Takana on monenlaisten huolten sävyttämä syksy. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ei syntynyt sopua yrityksistä huolimatta. Väkivalta ja rauhattomuus ravistelevat Eurooppaa. Pakolaiset etsivät uuden elämän mahdollisuuksia luotamme. Tänä jouluna nurmikot viheriöivät ja luomakunta oireilee ennakoimattomilla tavoilla. Paljon kielteisiä ja huolta aiheuttavia viestejä sekä ankeita tulevaisuuden näkymiä.
Tässä tilanteessa tarvitaan Betlehemin rauhantulta. Monet lepattavat liekit eri puolilla maailmaa kertovat rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaipauksesta. Mutta lepattavat tulet kertovat myös siitä, ettemme ole antaneet periksi ja suostuneet toivottomuuteen.
Synkkien uutisten keskellä on tärkeä huomata, että voimme tehdä paljon yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Kyse on usein hyvästä tahdosta ja valinnoista. Vastakkainasettelujen purkaminen on edelleen mahdollista, ja uhoamisen sijasta neuvottelijat voivat sopia. Pystymme tarjoamaan ihmisarvoisen elämän puitteet pakolaisille, jotka kääntyvät puoleemme ja pyytävät lupaa elää täällä rauhassa. Voimme kieltäytyä väkivallasta ja pahuuden puheista sekä ilmaista kantamme toista kunnioittaen ja hyvää tarkoittaen. Vallassamme on muuttaa elämäntapaamme niin, että luomakuntakin sen kestää.
Rauha ihmisten kesken on siis tehtävä, joka on annettu meille. Sen on tarkoitus toteutua omassa lähipiirissä, kotona ja työpaikoilla, ja kaikkialla, missä toinen ihminen kohdataan. Joulunakin. Rauhan rakentaminen alkaa ihmisen sisimmästä, kun lähimmäinen saa etusijan ja oma itse väistyy taemmas.
Rauha Jumalan kanssa
Rauhan tahtomisesta ja toteuttamisesta saattaa tulla helposti taakka, jos pyrimme siihen ilman Jumalaa. Silloin sotajoukon ylistyslaulun ajatus ”maan päällä rauha ihmisillä” jää pelkäksi hurskaaksi toiveeksi. Sen vuoksi enkeli ja taivaan väki kiinnittivät paimenten huomion Jumalaan ja hänen tahtoonsa rauhan evankeliumia julistaessaan. Näin se meni: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.
Monet maailman ongelmista ja huolista kertovat ihmisen kyvyttömyydestä elää rauhassa ja toimia oikeudenmukaisesti. Paradoksaalisella tavalla juuri Betlehemistä on tullut paikka, jossa soditaan, jossa on miehitystä, inhimillistä kärsimystä, epätoivoa. Jotta rauha tulisi, ihmisen pitää päästä sovintoon sekä lähimmäisensä että Luojansa kanssa.
Jouluna Jumala, tuo evankeliumin mainitsema ”hän”, vakuuttaa ihmiselle hyvää tahtoaan. Hän on kärsivällinen kanssamme. Hän jaksaa osoittaa rakkautta ja hyvyyttä meitä kohtaan, vaikka emme toimi samoin toisia ihmisiä ja luomakuntaa kohtaan. Hän tahtoo, että jokainen voisi elää levollisella mielellä niin jouluna kuin arkena ja luottaisi Jumalan armahtavaan rakkauteen. Hän tahtoo ilon syttyvän meissä.
Kristuksen kohtaaminen
Pelosta vapautuneet paimenet jatkoivat kedolta Betlehemiin ja löysivät etsimänsä. Ulkonaisesti kaikki näytti todennäköisesti perin tavanomaiselta ja vaatimattomalta. Maria, Joosef ja lapsi seimessä. Vielä silloin paimenet eivät tienneet, mikä lapsesta tulisi ja miten hän Vapahtajana toimisi.
Vuosikymmeniä myöhemmin sama lapsi, Jeesus, puhui valosta, joka oli tullut pimeään maailmaan. Hän sanoi näin: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12).
Betlehemin rauhanvalo palaa täällä Taulumäen kirkossa niin alttarin kynttilöissä kuin lyhdyissä kirkon ulkoportailla. Voit viedä tulen kotiisi. Kun tänä jouluna katselet kynttilän liekkiä, muistat valon, joka lähtee Vapahtajastamme Jeesuksesta. Hän on sinulle ja minulle elämän valo. Hän tuo Jumalan rauhan sydämeesi. Aamen.
Toivotan Teille kaikille ja koteihinne iloista ja armorikasta joulua.