Isoisäni oli kirkkouskovainen mies. Vielä korkealla iällä hän selvitteli itselleen sitä, mistä uskosta oli kyse. Yksi keskustelu on jäänyt erityisesti mieleen. Hän ryki ääntään selväksi ja sanoi sitten juhlallisesti: ”Eikö se riitä syntiselle, että uskoo pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan?”
Iso ja vaikea kysymys. Oltiin tekemisissä pyhien asioiden kanssa. Esiin tuli Jumalan olemus. Tästä syystä vaarin puheentapa oli hyvin arvokas, hän etsi Jumalallekin arvostavan nimen. Sellaista ei käytetty arkipuheessa. Kysymyksen muotoilulla hän asetti meidät Pyhän Kolminaisuuden eteen, arvioitavaksi. Oman itsensä hän luki syntisten joukkoon. Riittääkö se syntiselle, että uskoo pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan?
Nikodemuksen kysymys
Tämän sunnuntain henkilö on Nikodemos. Hän oli uskonnollisesti oppinut mies ja juutalaisten ylimmän hallintoelimen jäsen. Nikodemoksella oli sekä tietoa että valtaa. Leimautumisen pelosta hän kuitenkin tuli Jeesuksen luo yöllä.
Nikodemos aloitti kohteliaasti. Hän sanoi tietävänsä, että Jeesus oli Jumalan lähettämä opettaja. Hän ilmaisi tuntevansa Jeesuksen tekemät tunnusteot. Ja hän myönsi, että sellainen toiminta ei ole mahdollista ilman läheistä yhteyttä Jumalaan. Näin Nikodemos ilmaisi haluavansa tietää, mitä tekemistä Jeesuksella oli Vanhan testamentin Jumalan kanssa.
Jeesus tunsi Isän
Tällä kertaa Jeesus oli hankala keskustelukumppani. Aluksi hän sivuutti Nikodemuksen kysymyksen, ja sitten hän kyseenalaisti tämän kyvyn ymmärtää ja uskoa kuulemansa. Nikodemos ei kuitenkaan hätkähtänyt, ja lopulta Jeesuksen oli vastattava miehen kysymyksiin.
On kyse taivaallisista asioista, Mestari sanoi. Jeesus kertoi tuntevansa Isän, jonka luota hän oli tullut alas ihmisten keskuuteen. Hän sanoi olevansa ainoa, joka voi mennä taivaaseen Isän Jumalan luokse. Tätä oli se läheinen yhteys, jonka Nikodemos oli huomannut olevan Jeesuksen ja Jumalan välillä. Jumala oli Jeesuksen kanssa, ja Jeesus tunsi Isänsä. Kukaan toinen ei siihen kykenisi. Ainoastaan Jeesus oli katsellut Isää kasvoista kasvoihin ja tullut sitten alas ihmisten luo kertomaan, millainen Hän on.
Uskontunnustus
Raamattu ei kerro, mitä Nikodemos ajatteli Jeesuksen vastauksesta. Sen tiedämme, että monet muutkin ovat kyselleet Nikodemoksen tavoin, mitä tekemistä Jeesuksella oli Herran, maan ja taivaan Luojan kanssa. Vähitellen kristillinen kirkko kiteytti uskon ydinsisällön uskontunnustuksen muotoon. Tänään tunnustamme yhteisen kristillisen uskomme laulamalla virren 171.
Jokaisessa uskontunnustuksessa on kolme pääkohtaa: ensimmäinen kertoo Isästä ja luomisteoista, toinen Jeesuksesta ja hänen vaiheistaan, ja kolmas Pyhästä Hengestä ja hänen tehtävistään. Jumalamme on Pyhä Kolminaisuus. Jokainen kolmesta on oma persoonansa ja kokonainen Jumala. Silti Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. He ovat samaa Jumalan olemusta – meillä ei ole kolmea Jumalaa.
Ihmisen on vaikea käsittää, kuinka kolme voi olla yksi. Yrityksistä huolimatta emme tavoita Jumalan sisintä. Pyhä Kolminaisuus jää suureksi salaisuudeksi ja puheemme hänestä likiarvoksi. Ei siis ihme, jos Jeesus sanoi Nikodemokselle puhuvansa taivaallisesta asiasta ja kehotti tietämisen sijasta uskomaan.
Nasaretin Jeesus on kuitenkin avain Jumalan tuntemiseen. Jotta Nikodemos voisi oivaltaa tämän, Jeesus otti esimerkin Vanhasta testamentista. Kertomus oli fariseukselle entuudestaan tuttu.
Pronssikäärme ja Kristuksen kuva
Erämaavaelluksella kansan kimppuun kävi myrkkykäärmeitä. Moni israelilainen kuoli. Mooses sai kuitenkin Jumalalta neuvon selviytyä. Hän valoi pronssisen käärmeen ja laittoi sen tangon päähän. Käärme näkyi leirin joka kolkkaan. Kun ne, joita oli purtu, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.
Jeesuksen mukaan voimme pelastua uskomalla ja katsomalla ristille nostettuun Kristukseen. Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Myöhemmin, kun Jeesus oli teloitettu ristillä, Nikodemos muisti Jeesuksen tapaamisen ja oivalsi tämän sanojen tarkoituksen.
Jeesuksen ristinkuolemassa näkyy Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan. Ristiinnaulittua Jeesusta katsellessa voimme oivaltaa, että Taivaallinen Isä rakastaa syntisiä. Usko on tuota katsomista. Jotta se oli mahdollista, seurakunnan on yhä uudestaan asetettava kuva rististä ja Kristuksesta Äänekosken asukkaiden katsottavaksi.
Usko ja uudestisyntyminen
Mikä sitten saa ihmisen uskomaan Kristukseen, syntien sovittajaan? – Aiemmin sanoin, että Jeesus oli tällä kertaa hankala keskustelukumppani. Hän nimittäin antoi ymmärtää, ettei Nikodemos noin vain voi uskoa ja päästä Jumalan valtakuntaan. Ehtona oli uudestisyntyminen. Syystäkin fariseus kysyi, miten se on mahdollista.
Usko on jotain sellaista, jota me emme omista emmekä hallitse. Uskoa ei synny, vaikka kuinka yrittäisi. Voi tosin olla toisinkin. Joku laittaa vastaan, mutta ei mahda mitään: usko syntyy omalla voimallaan. Jeesus vertasi uskon syntymistä tuuleen, joka puhaltaa missä tahtoo. Ihminen kuulee tuulen huminan mutta ei voi määrätä sen suuntaa.
Jumalan Pyhä Henki toimii tuulen tavoin. Pyhä Henki suuntaa ihmisen tarkkaavaisuuden ristin Jeesukseen. Hän synnyttää oivalluksen, että Poikansa uhraamalla Jumala rakastaa syntisiä. Missä Pyhä Henki toimii, siellä syntyy luottamus Jumalan hyvyyteen ja armoon. Usko on sitä, että turvaa tällaiseen Jumalaan ja huutaa hänen puoleensa.
Riittääkö se?
Isoisäni esitti juhlallisesti kysymyksen: ”riittääkö se, että uskoo pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan?” – Mitäkö siihen vastasin? Taidat arvata.
Miksikö vastasin niin? Kahdesta syystä: ensinnä siksi, että tiesin hänen olevan syntinen ihminen – toiseksi sen tähden, että tiesin ja tiedän olevani syntinen ihminen. ”Kyllä se riittää – riittää minulle ja riittää sinulle, että uskoo”. Aamen.