Aikamoinen tehtävä: mennä ja tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Toimeksianto on silti pysyvä, ja se on osoitettu meille yhdessä. Nykymaailmassa sen toteuttaminen on vaativaa. Vaikeaksi tehtävän tekee se, että Jumala salaa itsensä. Silti hänestä pitäisi puhua. Vaikeuksia aiheuttaa myös ajan henki. Usko ja uskonto saisivat olla vain yksityisasioita. Lisäksi Jumalan pitäisi olla järjellä käsitettävä ja ihmisen toiveisiin sopiva.
Ajan muutoksesta kertoo, että vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta. Kasteen sijasta he saattavat toivoa lapselleen papin siunausta. Siunaus käy, mutta uskonnollinen vakaumus pitää jättää lapsen omaksi valinnaksi – sitten aikanaan. Kuulostaa hyvältä, mutta toimiiko se lainkaan. Onko lapsi riippumaton vanhemmistaan – edes uskonnon alueella? Eikö hän omaksu vanhempiensa arvot perheen jäsenenä kasvaessaan. Niihin voi kuulua myös uskonnottomuus.
Kaste on paljon enemmän ja jotain muuta kuin papin lukema siunaus. Pyhä kolmiyhteinen Jumala sitoutuu kasteeseen. Kaste on sakramentti ja Jumalan armon varma merkki. Siinä ei ole mitään epävarmaa. Sakramentin asetettuaan Jumalakaan ei voi enää peräytyä eikä voi vetää pois lupaustaan. Kaste Isän ja Pojan ja Pyhään Hengen nimeen on syntiselle uskon luja perusta. Se on parasta, mitä vanhemmat ja kirkko voivat antaa lapselle.
Jumalan valta tulee näkyväksi
Kaste- ja lähetyskäskyn antaessaan Jeesus ilmaisee valtansa. Tehtävänanto tapahtuu vuorella, jonne oppilaat kokoontuvat ylösnousemuksen jälkeen. He tunnistavat Valtiaansa ja tulevat aralla mielellä: kumartavat ja epäröivät Herransa edessä. Kun sitten Jeesus aloittaa puheensa ja sanoo: ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, palaset asettuvat kohdalleen. Nyt puhuu hän, jolla on kaikki valta. Mutta millaista on ylösnousseen Kristuksen kaikkivaltius?
Jeesus piti aikaisemminkin merkittäviä puheita vuorella. Toiminnan alkuvaiheessa hänelle näytettiin vuorelta maailman kaikki valtakunnat ja niiden loisto. Jeesus saisi ne haltuunsa, jos kumartaisi kiusaajaa. Tällaisesta vallasta hän kieltäytyi. Vuorella hän piti tunnetun saarnansa. Sen ohjeita ja viisautta arvostavat muutkin kuin kristityt. Hän näet opetti niin kuin se, jolla on valta. Hetket Eliaan ja Mooseksen seurassa kirkastusvuorella puolestaan paljastivat hetkeksi hänen suuruutensa. Läheisimmät opetuslapset näkivät silloin Jeesuksen kätkössä olevan jumalallisen puolensa.
Täällä maailmassa Jeesus kuitenkin käytti vain kärsivän Herran palvelijan valtaa. Se ei ollut ruhjovaa eikä alistavaa. Se merkitsi Isän rakastamien ihmisten auttamista. Hän kantoi ihmisten taakkoja ja kohtasi heidän särkyneisyytensä. Pääsiäisaamuna hän osoitti voittaneensa kuoleman. Ylösnousseen valta oli suurempi kuin pahuuden. Meille syntisille Jeesuksen kaikkivaltius merkitsee armoa ja uuden alkamisen mahdollisuutta.
Tänään viisi uutta pappia lähetetään työhön seurakuntaan. – Muistakaa, mihin tehtävänne ja valtuutuksenne perustuu. Olette kaikkivaltiaan mutta armollisen Jumalan asialla. Teidän ei tule herroina hallita, vaan palvella Kristuksen esikuvan mukaisesti. Miten tätä Jeesukselta saatua valtuutusta osaisi käyttää oikein?
Miten käyttää Jeesuksen antamaa valtuutusta?
Papin työhön kohdistuu monenlaisia, hyviä mutta jopa kohtuuttomia odotuksia. Paljon puhutaan papin kyvystä kohdata seurakuntalaiset elämän erilaisissa tilanteissa. Kun pappi kutsutaan koteihin ja työpaikoille, hienovaraisuus onkin tarpeen. Entistä useammin kohdataan heitä, jotka eivät tunne kristillistä perinnettä ja tapoja. Papilta vaaditaan taitoa ohjata ja tukea ihmisiä, jotta ihmiset voivat osallistua seurakunnan elämään.
Toisinaan pappia tarvitaan sielunhoitajana. Elämän vaikeudet kun eivät ole kadonneet mihinkään. Tapahtuu sellaista, mikä kysyy ihmisiltä jaksamista. Hyvät kuuntelijan lahjat ovat silloin suureksi avuksi. Samoin papilla tulee olla rohkeutta kohdata ihmisten ahdistus. Sen keskellä pitäisi osata herätellä elämänuskoa ja tulevaisuuden toivoa. Tarvitaan myös taitoa sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä kestää elämässä ja mikä kääntyy itseä ja toisia vastaan.
Näihin odotuksiin voi vastata vain osoittamalla aitoa ja kunnioittavaa kiinnostusta ihmisiä kohtaan. Menkää siis rohkeasti kaikenlaisten ihmisten luo ja palvelkaa heitä.
Jumalan tahdon julistaminen
Pelkkä kohtaamisen taito ei silti riitä. Lukemassani evankeliumissa Jeesus tähdentää, että oppilailla tulee olla sanoma. Olette evankeliumin, Kristuksen valtakunnan sanoman viejiä. Jeesus ilmaisee tämän lähetyskäskyssä puhuessaan Jumalan tahdon opettamisesta ja hänen käskyjensä pitämisestä.
Käskyjen ytimessä on vaatimus rakastaa. Se suuntautuu kahtaalle. Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin omaa itseä. Kokemuksesta tiedämme, että nämä vaatimukset ovat jopa ylivoimaisia.
Vaatimusten suuruuden vuoksi papin onkin puhuttava ensin siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee yhä ihmisen hyväksi. Ristin kuolema on Jumalan rakkauden syvin ilmaus. Jeesuksen toiminta näyttää suunnan myös sille rakkaudelle, jota meidän tulisi osoittaa elämässämme.
Papin on siis pidettävä mielessään Jeesus Kristus ja hänen tekonsa. Muutoin vaaditte meiltä ihmisiltä ylivoimaista. Meitä ei auta tieto siitä, mitä pitää tehdä, jos emme pysty vaadittuun. Tarvitsemme sanoman Kristuksesta, joka hyväksyy ja armahtaa meidät, vaikka olemme syntiset ja epätäydelliset. Tarvitsemme sanoman Kristuksesta, koska se herättää meissä rakkauden. Ensin on siis Jumala ja hänen suuret tekonsa, jotta häneen voidaan uskoa ja turvautua – sitten lähimmäisen palvelu.
Läsnäolon lupaukset
Tehtäväksiannon lopuksi Jeesus vakuuttaa, että hän ei jätä oppilaitaan yksin. Hän lupaa olla läsnä jokaisen kristityn elämässä, kun tämä toteuttaa hengellistä kutsumustaan omalla paikallaan ja elää uskoa todeksi. Kasteessa syntynyt yhteys Kristukseen kantaa. Se tarjoaa elämänmittaisen turvan. Kristus lupaa olla kaikki päivät maailmaan loppuun asti kastetun kanssa.
Kastekäskyyn sisältyy myös lupaus, joka erityisellä tavalla kohdistuu pappisviran hoitamiseen. Jos pappi pysyy Kristuksen asialla, Jumala lupaa toimia hänen kauttaan ja siunata hänen työnsä. Se tarkoittaa, että Kristus on kanssamme ja ohjaa työtämme. Sen vuoksi samat kastelupauksen sanat lausutaan pappisvihkimyksen lopuksi. Niillä sanoilla teidät lähetetään seurakuntaan ihmisten luokse. ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, sanoo hän, jonka iestä ryhdytte kantamaan.
Enempää pappi voi tuskin toivoa tämän elämän aikana. Enempää kuin Jumalan läsnäoloa voi tuskin kukaan kristittykään. Sen varassa nimittäin jokainen Kristukseen kastettu pelastuu. Pappikin. Aamen.