Juhannuspäivä (YLE-radiointi), Lk. 1: 57-66, Sari Kuirinlahti

Sari Kuirinlahti
Rovaniemen kirkko

Tämä siunattu lapsi syntyi rukouksen kapaloihin. Nimittäin ilmoittaessaan pojan syntymästä, enkeli Gabriel sanoi Sakariaalle (Lk. 1: 13): ”Rukouksesi on kuultu”. Enkeli käski antaa pojalle nimen Johannes, joka tarkoittaa: Jumala on armollinen. Pojasta tulee Herran edelläkävijä Elian hengessä ja voimassa!

Pappina Sakarias varmasti tunsi profeetta Malakiaan ennustuksen 400 vuoden takaa (Mal. 3: 23-24): Uusi Elia syntyy juuri ennen Messiasta. Hän tulee julistamaan Jesajan sanoin (Jes. 40:3): ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Mutta – sitä Sakarias ei arvannut, että uusi Elia julistaa näin jo ennen syntymäänsä – kasvamalla kuihtuneessa, autiossa kohdussa!

Kun rukousvastaus tulee pitkän odotuksen jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta, se usein paljastaa ihmisen ristiriitaisuuden. Saattaa käydä kuten Jesaja varoittaa: tämä ruukunsirpale sirpaleitten joukossa, tämä savi sanoo muovaajalleen: ”Mitä sinä pystyt tekemään?” Sakariaalle kävi juuri näin. Usko säröili.

Kovin helposti minäkin unohdan, että Herran ajatukset ovat ihmisen ajatusten yläpuolella (Jes. 55: 9). Rukousvastausten äärellä olen sitten monet kerrat mykistynyt, kasvanut pienemmäksi enkelin siipi suullani. Sakarias mykistyi peräti yhdeksäksi kuukaudeksi. Kun mies ei pukahda mitään, vaikka iäkäs vaimo on raskaana, ei ihme, että Elisabet kätkeytyi viideksi kuukaudeksi (Lk. 1: 1-25).

Sama enkeli ilmoitti nuorelle Marialle, että hänestä tulee Herran äiti. Toisin kuin rutinoitunut rukoilija Sakarias, Maria oli välittömästi kuuliainen. Maria riensi sukulaisensa Elisabetin luokse. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä (Lk. 1: 41-45). Hiljaisuuteen puhkesi pyhitettyjen äitien ylistys!

Marian ohella muutkin sukulaiset ja naapurit saivat jakaa Elisabetin ja Sakariaan ilon. He toki ihmettelivät lapsen tuntematonta nimeä, joka oli annettu vastoin suvun perinteitä. Pojan vanhemmat noudattivat kuitenkin enkelin ohjeita ja Pyhän Hengen täyttämänä Sakariaskin sai lopulta ylistää: ”Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle (Lk. 1: 76-79).”

Herramme Jeesuksen synnyttyä, kuningas Herodes määräsi kaikki poikalapset tapettaviksi, sillä hän pelkäsi uutta Kuningasta. Raamattumme ulkopuolelle jääneen, mutta varsin luotettavan lähteen mukaan Elisabet pakeni puolivuotiaan Johanneksen kanssa erämaan luoliin. Temppeliin jäänyt Sakarias surmattiin, kun hän ei suostunut kertomaan pojan olinpaikkaa. Johannes, jota on kutsuttu myös Erämaan enkeliksi, kasvoi siis yksinhuoltajan poikana Juudean vuoristoseuduilla. Hän noudatti tiukasti Mooseksen lakia, eli yksinkertaisesti ”yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja (Matt.3:4).”
Jumalan kutsusta Johannes kulki kaikkialla Jordanin seudulla Jumalan lakia saarnaten, kääntymään kehottaen ja kastaen, jotta kansa saisi syntinsä anteeksi. Johannes pauhasi: ”Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Johannes vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin…Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty…Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne (Lk. 3:3-14).”

Kun köyhä, ikeen alla vaeltanut kansa arveli tätä voimallista saarnaajaa jo Messiaaksi, Totuuden Hengen täyttämä Johannes julisti: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella (Luuk.3:16).”

Johannes sai kastaa syntejään katuvien lisäksi myös synnittömän Jeesuksen, vaikka katsoikin olevansa tehtävään arvoton. Siinä hetkessä Johannes sai kohdata Kolmiyhteisen Jumalan kaikki kolme persoonaa: kasteelle kumartuneen Pojan, Taivaasta kyyhkysenä laskeutuvan Pyhän Hengen sekä Taivaasta puhuvan Isän.

Johanneksen nimeen kätketty lupaus oli totta! Jumala on armollinen! Tätä lupausta kohti Johannes ajoi kansaa hallitsijoineen, aina kunnes joutui vankilaan ja hänet mestattiin. Johannes osoitti koko elämällään Jeesukseen: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa! (Joh. 1:35-37) ja näin rohkaisi opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta.

Kaikki Johanneksen opetuslapset eivät kuitenkaan seuranneet Herraamme. Apostolien teoista kuulimme, kuinka Paavalikin vielä kokosi Johanneksen seuraajia, kastoi heitä Herran Jeesuksen nimeen ja pani kätensä heidän päälleen, jotta he saisivat Pyhän Hengen.

Saadakseen rauhan Johannes Kastaja seuraajineen tarvitsi Vapahtajaa aivan yhtä paljon kuin sinä tai minä. Jeesus sanoi: ”yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän (Lk. 7: 28).

Miksi siis rukoilisimme ainoastaan armoa? Mehän saamme myös rukoilla: Herra, tulkoon sinun valtakuntasi. Saamme nostaa katseemme omista puutteistamme Jumalan Karitsaan. Saamme rukoilla, että Pyhä Henki täyttäisi meidätkin, sillä lopulta vain Jumala itse voi raivata tien valtakuntaansa. Raamatussa sanotaan: ”Herra itse kulkee sinun edelläsi (5. Moos. 31: 8).” Johannes Kastaja oli Pyhän Hengen täyttämä mies. Ei hän raivannut mitään omin voimin. Henki hänet kuljetti rannoillemme.

Entäpä minä – tahdonko minä kuunnella Johannesta ja tehdä parannuksen? Tahdonko minä elää maailmassa, jossa annetaan paita paidattomalle, leipää nälkäiselle, kunnia Jumalalle? Voiko Pyhä Henki täyttää vielä minutkin, kuljettaa minut erämaasta armon meren rannalle?

Kyllä voi. Herra, tässä minä jo seison. Rannalla. Johannes Kastajaa ei tosin näy. Jospa joku muu huutaisi, kuinka paljon Sinä minua rakastat.

Herra, pese minut synneistäni. Raivaa Hengelläsi minuunkin sijasi, lahjoita rauhasi ja valosi. Lähetä minutkin valtakuntasi työhön ja anna koko elämäni ylistää sinua. Mitä muuta minä elämälläni tekisin? Psalmin sanoin: ”Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi – harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä. (Ps. 92: 2-4)!