Jouluaamuna koko luomakunta ylistää. Sana on tullut lihaksi, Kaikkivaltias köyhiin kapaloihimme. Tosi Jumala syntyi kerran Betlehemissä tosi ihmiseksi, meidän veljeksemme. Vapahtajamme Jeesus Kristus voi yhä syntyä myös sydämemme seimeen.
On merkillistä, että Kaikkivaltias Jumala tulee luoksemme meistä pienimpänä, haavoittuvaisimpana. Hän pääsee ylös seimestä vain, jos joku nostaa hänet syliinsä.
Jouluaamuna me vaellamme keskelle haavoittuvinta elämää. Jeesus odottaa meitä erityisesti sylilasten seimissä. Eilisessä aattohartaudessa annoimmekin kaiken huomiomme meistä nuorimmille.
Mutta – seimi voi todellisuudessa olla minkä tahansa ikäisen yösija. Haavoittuneen, sairaan, masentuneen, väsyneen vuode, josta ei nousta nostamatta. Kääntäisin huomionne erityisesti meistä vanhimpien puoleen. Itse asiassa – puhun radion välityksellä erityisesti kaikille vuodeosastoille, joilta ei niin vain päästä joulukirkkoon. Ehkäpä te kaikki voitte hetken kuvitella itsenne vaikkapa 90-vuotiaiksi ja vuoteenomiksi.
Taivas on vielä pimeä, mutta valkoinen enkeli ilmestyy kuin tyhjästä ja sanoo: ”Älä pelkää.” Kovasti tuo enkeli muistuttaa hoitajaa, joka on läpi yön käynyt sinua katsomassa. Hoitajasi hyräilee joululaulua. Havahdut sanoihin: ”…henkäys hellä rinnan jäitä mi liuottaa.” Huomaat, että juuri hoitajasi hellyys liuottaa jäitä sinunkin rinnastasi. Et sinä niinkään ole odottanut lahjoja. Olet odottanut, että jotakin vietäisiin sinulta pois. Pelkosi. Sairautesi. Taakkasi. Jäät rinnastasi.
Tiedät, että Nuori Neitsyt on tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä. Enkelin rohkaisema Joosef ottaa lapsen Daavidin sukuun, ettei hänen kihlattuaan Mooseksen lain mukaan kivitettäisi (5. Moos. 22: 23-24). Nuoripari vaeltaa Nasaretista Betlehemiin majapaikkaa etsien. Muistelet mietteliäänä omankin vaelluksesi vaiheita.
Tällä välin paimenet värjöttelevät Betlehemin kedolla. Muistat kaikkia niitä vaarojen ja tunturien rinteitä, joilla itse olet vaeltanut. Miksi osa meistä kapuaa vaurauden hallitsijoiksi? Miksi osa meistä kipuilee köyhyydessä ja jos saakin töitä, joutuu heti vaarallisiin tehtäviin? Miksi rikas sulkee majatalonsa ja köyhä avaa tallinsakin ovet? Miksi niin moni on silti ilman yösijaa?
Muistat nuoruuden päivät, jolloin vihaisena vaadit tasajakoa. Mielesi teki usein luovuttaa, kun tahtosi ei toteutunut. Vanhemmiten ymmärsit rukoilla Jumalan tahtoa. Ymmärsit, että pahan valta voitetaan rukous rukoukselta; kahleet katkaistaan yksi kerrallaan. Et voinut auttaa kaikkia, mutta ainakin naapuriasi monet kerrat.
Samaa voimattomuutta tunsivat myös Betlehemin paimenet. He vartioivat lampaita varkailta ja petoeläimiltä, sapattinakin. Heidän kohtalollaan ei ollut väliä. Miksi Jumala kutsui Poikansa syntymän todistajiksi paimenia, joita ei tavattu kuunnella? Siksi, että vain heikkoudessa on tilaa Pyhän Hengen johdatukselle.
Herran enkeli ilmestyi paimenille keskellä syvintä pimeyttä. Jokaisella on oikeus kuunnella enkeliä, tulla näkyviin ja vaeltaa Vapahtajan seimelle. Jeesuksen tarkkaa syntymäpaikkaa Betlehemissä ei tiedetä. Jeesus syntyi karjasuojassa, kenties luolassa. Oletetun syntymäpaikan päälle rakennettiin myöhemmin Jeesuksen Syntymäkirkko, jonne lukemattomat pyhiinvaeltajat tänäkin jouluna kiiruhtavat.
Tie seimelle voi olla hyvinkin pitkä. Profeetta Jesajan kuvaamat taistelukentät ovat yhä olemassa. Osa meistäkin kaatuu matkalla. Tämä jouluna olemme surreet erityisesti pienen pojan menehtymistä lumen alle. Hänet ja kaikki poisnukkuneet rakkaamme enkelit kantavat perille.
Päästyämme sitten viimein seimen äärelle, mitä me näemme? Rikkaan silmin Jumala syntyy ihmiseksi keskelle kurjuutta. Köyhän silmin pyhällä perheellä on kaikki, mitä he tarvitsevat. Jouluevankeliumin ydin onkin Jeesuksen nimessä, joka merkitsee: ”Herra pelastaa.”
Jumalan Pojan ajallinen elämä alkaa enkelten ylistäessä. Jeesus on profetioiden täyttymys, Daavidin Poika, Messias. Vain Jeesus voi pelastaa meidät synnin, pahan ja kuoleman vallasta. Rikkaat ja köyhät tarvitsevat Vapahtajaa aivan yhtä kipeästi. Ilosanoma maailman valosta kuuluu kaikille kansoille.
Muistatte Jeesuksen serkkupojan Johannes Kastajan, Tienraivaajan, joka syntyi puoli vuotta aiemmin? Johanneksen syntymäkertomuksessa korostui lapsen isä pappi Sakarias, kuten mieskeskeisessä maailmassa oli tapana. Vastoin ajan henkeä, Jeesuksen syntymäkertomuksessa korostetaan lapsen äitiä Mariaa. Tämäkin on viesti uuden ajan alkamisesta. Kuten arvottomat paimenet, myös arvottomat naiset saavat Jeesuksen lähellä arvon.
Maailmassa on ollut lukuisia paimenia kautta aikojen, kenties itsekin olemme sellaisia. Jouluna kohtaamme kuitenkin ensimmäistä kertaa Hyvän Paimenen. Me ihmettelemme Marian rinnalla: Miten tuo pienokainen voikaan olla maailmankaikkeuden valtias? Hän on niin erilainen kuin muut tämän maailman kuninkaat.
Seimen Lapsi kätkeytyy yhä erityisesti kaikkein heikoimpiin. Itse asiassa – vain sellainen ihminen on lapseton, joka hylkää Jeesuksen. Osa meistä saa omiakin lapsia ja lastenlapsia. Osa meistä tänäkin jouluna jakaa Marian tuskan lapsen kuolemasta. Vastaako jouluevankeliumi kysymykseen: Miksi toinen kuolee elämänsä alkutaipaleella, mutta toinen elää kokonaisen vuosisadan? Ei vastaa. Maria ja Joosef rohkaisevat meitä kuitenkin kuuliaisesti luottamaan Jumalaan. Vaikka toivomme tulevaisuudesta olisikin tuskaista, se on silti toivoa.
Kun elämäntarinamme kietoutuu näin jouluevankeliumiin, emme enää katkeroidu siitä, mitä me kenties joskus jäimme vaille tai mitä me kukin menetimme. Köyhyytemme sijasta me alamme katsoa rikkauteen Kristuksessa.
Ystävämme siellä vuodeosastolla, kenties muistelet jo omaa pirttiäsi, kynttilöitä ikkunalla, lumisia pihapolkuja, karjaa, heinäpaaleja, hiljaisia hetkiä tallin suojassa. Et koskaan matkustanut Betlehemiin, mutta sinulla on aina ollut seimi omassa tallissasi. Olet lukuisat kerrat taitellut heiniä leposijaksi ja hengittänyt rauhaa, jonka vain Vapahtaja voi lahjoittaa.
Me rukoilemme, että vielä vuodeosastollakin voisit kokea tätä rauhaa. Eikä sinun tarvitse jäädä vain joulunvieton sivustakatsojaksi. Vaikka sinä olisit vuoteenoma, Kristuksen antamin voimin sinäkin voit olla vaikka taivaan enkeli. Voit vuorostasi kuiskata hoitajallesi: Älä sinäkään pelkää.
Voit yhä olla myös paimen. Voit koota lauman, suojella vaaroilta, johdattaa oikeaan suuntaan. Voit lahjoittaa jälkikasvullesi vaikka vanhan alleviivatun Raamattusi.
Tai jos et voi enää ojentaa mitään, voit aina rukoilla läheisillesi Kristuksen rauhaa niin pimeissä laaksoissa kuin tuulisilla tuntureillakin. Voit rukoilla, että Kristus suojaisi rakkaitasi kaikissa tämän maailman myrskyissä ja kantaisi heidätkin kerran taivaan kotiin saakka. Itse asiassa – voisitko jouluna rukousta suurempaa lahjaa heille antaa?