Isän ja Pojan täydelliseen yhteyteen, rakkauden yhteyteen, jokainen ihminen kaipaa. Tähän ajatukseen viime sunnuntain, Kolminaisuuden päivän saarna päättyi.
Kaikki eivät ymmärrä tätä Jumalan yhteyttä kaipaavansa, vaikka jokainen ihminen etsii ja kaipaa hyvää elämää. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus lupaa seuraajansa tähän hyvään elämään, todelliseen elämään johdattaa: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Saman ajatuksen Jeesus on sanonut aiemmin evankeliumissa puhuessaan seuraamisestaan: ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 10: 39)
Mitä Jeesus tarkoittaa oman elämän pelastamisella ja varjelemisella? Miksi hän siitä varoittaa?
Vainojen alla eläneille ensimmäisille kristityille ja nykyisinkin uskonsa tähden vainotuille sana on hyvin konkreettinen. Joka vainojen keskellä kieltää Jeesuksen, hän kyllä sillä hetkellä pelastaa elämänsä, mutta lopullisessa merkityksessä kadottaa sen.
Joka taas menettää elämänsä uskoa tunnustaessaan tai evankeliumia levittäessään hänen elämänsä on pelastuva viimeisenä päivänä, hän on perivä iankaikkisen elämän.
Iankaikkisen elämän, uskomme päämäärän me saavutamme Jeesukseen uskoen, Jeesuksen yhteydessä niin kuin Pietarin kirjeestä luemme: ”Häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe…Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1 Piet. 1: 9)
Jotta me suuren päämäärämme saavutamme, meitä muistutetaan tänään katoavien aarteiden petollisuudesta. Vaikka emme vainojen keskellä eläkään, me saatamme silti käytännössä kieltää Herramme Jeesuksen Kristuksen ja etsimme elämää muualta kuin hänen yhteydestään.
Elämän etsiminen tämän elämän hyvyyksien ja rikkauksien, katoavien aarteiden joukosta, on meidän houkutuksemme. Se on suuri kiusauksemme, johon lankeamme.
Mammonan houkutukset eivät ole pieni ja mitätön kiusaus. Mammonan houkutus lupaa valtaa, hyvinvointia. Suuresta houkutuksesta kertoo se, että Jeesusta, Jumalan Poikaakin viimeiseksi houkuteltiin juuri vallalla ja loistolla: ”Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” (Matt. 4: 8-10)
Jeesus voittaa viimeisenkin kiusauksen Jumalan sanalla. Jeesus vetoaa ensimmäiseen käskyyn: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Ensimmäinen käsky on tärkein ja suurin. Se meidän on muistettava. Joka päivä, joka aamu se on hyvä mieleen palauttaa. On hyvä lausua se hiljaa mielessään päivän aluksi ja muistuttaa itseään, mikä on tärkeintä. Ensimmäinen käsky on suuri lupauksen sana Kaikkivaltiaalta Jumalalta: Minä olen sinun Jumalasi. Lupaukseen liittyy varoitus: Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Katekismuksemme selittää ensimmäistä käskyä: ”Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.”
Me yritämme rahalla ja vallalla lääkitä elämän haavoja ja pettymyksiä, joita jokaisella on enemmän tai vähemmän. Omalääkitys antaa hetkellistä tyydytystä, mutta lääkkeen vaikutus heikkenee ja annostusta pitää lisätä. Mammona on kuin huumetta, jota pitää saada vain lisää ja lisää, jotta elämä säilyisi edes jollain tavoin mielekkäänä.
Rahanhimo johtaa kateuteen, himoitsemiseen, vihaan, tyytymättömyyteen, alakuloon jopa masennukseen.
Siksi Paavali päivän epistolassa varoittaa nuorta Timoteusta: ”Ne, jotka tahtovat rikastua joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1 Tim. 6: 9-10)
Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Tämä tulisi maamme talouden tervehdyttämistalkoissakin muistaa. Maamme hyvinvointi riittää takaamaan kaikille kansalaisille elämisen mahdollisuudet ja saavutetuistakin eduista voidaan luopua. Elämä ei kaadu, vaikka luovunkin jostakin.
Itse asiassa Jeesus lupaa, että elämä löytyy luopumisesta, vehnänjyvän tiestä, jota Jeesus kulki. Tälle tielle, lähimmäisen rakkauden tielle, Jeesus seuraajansa kutsuu. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”
Jeesus kehottaa kantamaan ristiä. Ajattelen, että Jeesuksen seurassa risti muistuttaa siitä, että joka päivä meidän itsekkäiden mielihalujemme tulisi kuolla. Meidän tulisi hylätä omat itsekkäät ajatuksemme ja nurkumisemme. Meidän tulisi kieltää oma itsekäs minämme. Meidän ei tulisi antaa sen johtaa meitä harhateille.
Ristin kantaminen, itsensä kieltäminen kuulostaa raskaalta vaatimukselta, vähemmän houkuttelevalta.
Näin ajatellessamme korostus on omassa tekemisessämme. Se on juuri siellä, missä se yleensä on, omassa tekemisessä ja yrittämisessä. Jeesuksen seuraamisessa on kuitenkin kysymys Jumalan teosta ja meidän suostumisesta Jumalan johdatukseen ja työhön meissä. Se on niin suuri asia, että emme koskaan olisi osanneet sellaista uneksiakaan, jollei Jumala olisi sitä meille tarjonnut.
Kristuksen seuraaminen ei mitään muuta kun sitä suurta armoa, että hän tahtoo johtaa meitä.