”Saavu jo kuningas luoksemme, täyttämän toivomme.” Näin me adventtivirressä lauloimme. Laulun sanoin pyysimme Jeesusta tulemaan luoksemme.
Tule luoksemme. Tämä on adventin pyyntö ja rukous. Kaiken kiireenkin keskellä joulun odotuksessa ja valmistelussa on oma viehätyksensä. Jotenkin tuntuu, että ihmisen parhaat puolet nousevat tänä aikana esiin piilostaan.
Ajattelen, että syy on paljolti tässä adventin rukouksessa: Tule luoksemme, saavu jo kuningas luoksemme. Kun me maailman suurinta hyväntekijää Jeesusta pyydämme luoksemme, ei tämä pyyntö voi olla meitä koskettamatta. Tavalla tai toisella hyvä koskettaa meitä, hipaisee ainakin.
Monin eri sanoin me adventtivirsissä ja joululauluissa pyydämme Jeesusta tulemaan luoksemme:
Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Voi, jospa minäkin huoneesi olla voisin. Kristus, ehtoollisessa saavu, täytä lahjoillasi. Kuule harras pyyntöni: Jeesus, tule luokseni! Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa. Siunaa, Jeesus, joulumme.
Jeesus saapuu luoksemme, mutta hänen tulonsa yllättää. Tämä on 2. adventtisunnuntain sanoma. Jeesuksen tuleminen yllättää.
Jeesus tulee yllättävällä tavalla ja yllättävällä hetkellä.
2. adventtisunnuntain sanoma puhuu Jeesuksen toisesta tulemisesta. Ajankohta on ihmisiltä salattu. ”Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Näin Jeesus sanoi tuosta salatusta ajankohdasta. (Matt. 25: 13)
Jeesuksen toinen tuleminen liittyy maailman loppuun, tämän nykyisen elämänmuodon päättymiseen. Siksi Jeesuksen toiseen
tulemiseen liitetään helposti myös kielteisiä tuntemuksia. Maailman loppua on käytetty vallan välineenä, sillä on peloteltu.
Jeesuksen tuleminen on kristitylle, Jumalaan turvaavalle hyvä, iloinen ja turvallinen asia. Niin kuin me iloitsemme Jeesuksen tulemisesta pieneksi ihmislapseksi, hänen tulostaan luoksemme tänä päivänä ehtoollisessa ja Jumalan sanassa, niin me voimme iloiten odottaa hänen tuloaan luoksemme kerran viimeisenä päivänä.
Hän on sama Jeesus eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama Jeesus joka sanoo: Tulkaa minun luokseni. Minä annan teille levon. Minä annan teille rauhani. Älkää pelätkö.
Älkää pelätkö. Näin Jeesus sanoo ja kuitenkin me pelkäämme. Elämä tuntuu aika ajoin pelottavalta. Keskeinen pelon aiheuttaja on elämän yllätyksellisyys. Elämä on yllätyksiä täynnä.
Jostain syystä olemme vielä tottuneet ajattelemaan, että elämän yllätykset ovat pääsääntöisesti ikäviä. Todellisuudessa taitaa olla niin, että ikäviä ja iloisia yllätyksiä on molempia suurin piirtein yhtä paljon.
Kirjailija Eeva Kilpi on tästä elämän yllätyksellisyydestä todennut: ”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.”
En tiedä, onko Eeva Kilpi kirjoittanut tämän oivalluksen näin joulun alla, mahdollisesti. Ilmassa ainakin on myönteisiä odotuksia tulevaisuudesta. Odotetaan hyviä yllätyksiä.
Näinä päivinä risteilee erilaisia joulutervehdyksiä ja –muistamisia. Ne ovat tietyllä tavalla odotettuja ja kuitenkin ne yllättävät ja tuovat hyvää mieltä tullessaan.
Tuntuu hyvältä, kun joku muistaa, toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Erilaiset joulutapahtumat, kuvaelmat, konsertit ja yhteislaulutilaisuudet yllättävät nekin. Tutut laulut ja sävelet nostavat esiin lämpöisiä muistoja vuosienkin takaa.
Adventin aikana me emme odota, että vain itse saamme kokea hyviä yllätyksiä. Me tahdomme yllättää iloisesti myös lähimmäisiämme.
Lähes huomaamattamme toteutamme Jeesuksen kehotusta: Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luuk. 6: 31)
Kaksi viikkoa sitten tuomiosunnuntaina meitä muistutettiin siitä, että kerran meiltä kysytään, mitä olemme tehneet muille ihmisille tai mitä olemme jättäneet tekemättä.
Toisen ihmisen auttaminen on avain hyvään elämään. Jeesus syntyi ihmiseksi voidakseen opastaa meitä lähimmäisen rakkauden tiellä. Hän sovitti syntimme, että me vapautuisimme pahan vallasta tekemään hyvää toisillemme.
Jeesus tahtoo tulla elämäämme, että voisimme tehdä hyviä yllätyksiä lähimmäisillemme.
Siksi Jeesuksen pyytäminen omaan elämään on niin tärkeää meille kaikille. Jeesus tahtoo tehdä hyvää juuri sinun kauttasi ja minun kauttani.
Rukoilemme:
Jumala, taivaallinen Isämme.
Olemme edessäsi tyhjin käsin ja avoimin mielin. Olet luvannut kuulla kaikkia, jotka huutavat sinua avuksi. Vapauta meidät luottamaan sinun voimaasi, johdatukseesi ja läsnäoloosi.
Me rukoilemme sinua niiden puolesta, jotka kantava kuoleman surua. Vapauta meidät suremaan aikanaan ja kiittämään yhdessä eletyistä päivistä.
Jumala, Isämme.
Katso rauhaa kaipaavaa maailmaamme. Sinä näet, miten sodat ja väkivalta repivät kansojen ja ihmisten keskinäisiä välejä ja luovat hätää ja turvattomuutta. Muistamme erityisesti pakolaisia, jotka joutuvat jättämään kaiken tutun ja etsivät turvapaikkaa kaukana kodistaan. Ohjaa vallankäyttäjiä, ohjaa meitä, rakentamaan rauhaa ja sovintoa.
Sinä loit ihmisen kuvaksesi. Kiitämme sinua rotujen ja kulttuurien moninaisuudesta ja rikkaudesta. Varjele meitä, ettemme salaa tai avoimesti halveksisi ketään luomaasi ihmistä.
Jumala, taivaallinen Isämme.
Vapauta meidät rakastamaan toisiamme. Siunaa jokaista seurakuntamme jäsentä hänen tehtävässään. Anna siunauksesi kaikelle seurakunnan toiminnalle, että voimme yhdessä välittää sanomaa sinun suuresta rakkaudestasi, uskosta ja toivosta. Siunaa seurakunnassamme tehtävää lähetystyötä. Innosta meitä tukemaan lähetystyötä ja hädänalaisten palvelua rukouksin ja aineellisin varoin. Auta meitä näkemään vastuumme lähimmäisistä koko seurakunnan yhteisenä tehtävänä. Me kiitämme sinua nimikkoläheteistä. Varjele heidän elämäänsä. Vapauta myös meidät kuulemaan kutsusi ja rohkeasti vastaamaan: ”Tässä olen, lähetä minut.” Siunaa Suomen Lähetysseuran työtä kaikkialla maailmassa.
Jumala, Isämme.
Me kiitämme sinua rakkaudestasi ja huolenpidostasi. Jätämme koko elämämme sinun käsiisi: tämän hetken, koko menneisyyden ja kaikki tulevat päivät.
Jumala, taivaallinen Isämme.
Tee meidät vapaiksi rakastamaan toisiamme.