Juuri joulun alla, kolmantena adventtina muistettiin yhtenä aiheena Johannes Kastajan toimintaa tien raivaajana Kristukselle. Nyt, heti joulun jälkeen pysähdytään taitekohtaan, jossa Johanneksen tehtävä on saatettu loppuun ja alkaa uusi vaihe, se, mistä Johanneskin oli edellä kertonut. Johanneksen julistuksen aikana tiedämme Jeesuksen kulkeneen samoilla seuduilla Jordan-joen rantamilla. Siellä Johannes oli kastanut Jeesuksen, ja siinä kasteessa Jeesus oli ilmoittautunut varsinaiseen tehtäväänsä. Johanneksen kasteeseenhan kuului syntien tunnustaminen. Kun Jeesuksella ei Johanneksen oikean arvion mukaan ollut mitään tunnustettavaa, merkitsi kaste hänelle jotain aivan muuta. Siinä hetkessä Jeesus ilmoittautui julkisesti meidän syntiemme taakan kantajaksi.
Joulun juhla-aikana olemme muistaneet Jeesuksen nimen merkitystä. Olemme puhuneet Vapahtajan syntymästä. Vanhan testamentin profetiat ovat antaneet luvatulle avulle useita eri nimityksiä, jotka eri tavoin ovat kuvanneet Herramme tehtävää ja merkitystä meille ihmisille. Kun kristillisen perinteen mukaisesti uusi kalenterivuosi aloitetaan aiheella Jeesuksen nimessä, on Herramme nimen merkitystä hyvä tutkia myös tämän päivän evankeliumikatkel-man valossa. Profeetta Jesajan jouluprofetia on jälleen kuluneen joulun aikana luettu yhteisessä jumalanpalveluksessa. Silloin se liitettiin Jeesuksen syntymän yhteyteen. On hienoa, että Matteus yhdistää evankeliumissaan saman profetian pimeydessä asuvasta kansasta, joka näkee suuren valon, juuri tähän Jeesuksen elämän taitekohtaan. Toki Matteus tekee sen erityisesti siitä syystä, että Jeesus Juudean erämaassa viettämänsä paaston ja kiusausten kestämisen jälkeen suuntasi matkansa Galileaan. Lainaushan alkoi paikan määreellä: ”Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea”. Jeesuksen asuin- ja toimintapaikat eivät ole yhdentekeviä mainintoja. Todellisina, historiallisina paikkoina ne muistuttavat siitä, kuinka Jumala tuli tähän todellisuuteen, tähän ihmiskunnan historiaan, syntyen ihmiseksi. Sen sijaan se, mitä lainauksessa paikannimien jälkeen mainitaan, ei ollut tarkoitettu vain edellä mainittuja paikkoja – tai aikoja – varten. Lainauksen jatko kertoo syyn siihen, miksi Jeesus tuli tähän maailmaan. Sanat: ”…kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus” on Jeesuksen itsensä julistuksen ja opetuksen mukaan tarkoitettu kaikkien paikkojen ja aikojen kansoille.
Jeesuksen nimen merkitykseen profetia liittyy hienolla tavalla. Nimi Jeesus tarkoittaa ”pelastajaa”, ”ahdingosta auttajaa” tai ”vapauttajaa”. Mikä kuvaakaan paremmin autetuksi tulleen tilannetta kuin pimeydestä valoon pääseminen! Mutta miten on meidän laitamme? Lauloimme kyllä alkuvirressä: ”Nimesi vapahtaa, siis ole Jeesuksemme”, mutta onko jouluna juhlittu maailmaan tullut valo edelleen näkyvissä meidän arjessamme? Valaiseeko se tämän ajan suomalaista elämää? Perinteiseen suomalaiseen kalenteriin oli ainakin viime vuosituhannen viimeiseen vuoteen saakka painettu tammikuun alkuun rukous: ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys”. Miten mahtaa olla nyt, en ole uusimpia laitoksia nähnyt. Kuinka pieni joukko enää aloittaa uuden vuoden tai uuden päivän rukouksella, jossa muistetaan pimeyteen tullutta valoa, Jeesusta Kristusta? Taitaa olla niin, että jos nykyään julkisesti arkipäivässä perustelee tekemisiään uskolla kolmiyhteiseen Jumalaan, saa helposti syytteen uskonnollisesta painostuksesta tai uskonnonvapauslain rikkomisesta. Merkillisellä tavalla unohdetaan saman lain takaavan oikeuden uskoon ja sen ilmi tuomiseen. Vuodenvaihteeseen on kyllä tullut hyvin voivat markkinat, joilla tarjoillaan kauempaa idästä tulleita valoja. Uudenvuodenraketit eivät kuitenkaan kauaa valaise, ja tuskin kukaan ajattelee niiden liittyvän profetiaan, jossa maailmaan luvattiin todellinen valo. Kiinalaisen kulttuurin tuotteina ilotulitteet liittyvät toisenlaiseen uskonnollisuuteen. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on pahojen voimien karkottaminen ja pelottelu. Toivottavasti uskomme ei ole kääntymässä tällaisiin ilmiöihin.
Maailman pimeyteen tulleen valon hukkaaminen johtuu siitä, että liian helposti rajaamme Jumalan sanastakin pois kaiken sellaisen, mikä ei ole meidän mielemme mukaista. Joulun juhla-ajan suurin erehdys on jäädä tunnelmoimaan Jeesus-lapsen seimelle niin, että kieltäydytään kysymästä, miksi hän syntyi. Seimi ja verinen risti kuuluivat alusta alkaen ja kuuluvat edelleen yhteen. ”Jeesus syntyi tänne kuollakseen” lauletaan hienossa laulussa, ja jatketaan ”…uuden yhteyden tuodakseen. Ristill´täytyi kuolla kuninkaan, meille tietä tehdäkseen”. Tämän päivän evankeliumikatkelma ilmestyi evankeliumikirjaamme uudenvuodenpäivän tekstiksi vasta vuosituhannen vaihteessa. Tässäkin kohdassa rajaaminen herättää kysymyksiä. Matteuksen evankeliumin katkelma ei nimittäin pääty profetian lainaukseen, niin kuin äsken luettiin, vaan siinä on vielä yksi jae, joka kuitenkin on rajattu ulkopuolelle. Jae kuuluu: ”Tästä lähtien Jeesus julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt.4:17).
Tuo julistus oli jotain todella uutta. Vaikka jo Johannes oli samoin sanoin raivannut tietä Jeesukselle, oli tilanne nyt aivan uusi. Johannes oli oikeastaan Vanhan Testamentin viimeinen profeetta, jonka tehtävänä oli kertoa tulevasta. Ajallisesti ei ollut suurta eroa siihen, kun Jeesus jatkoi samoin sanoin, mutta ei enää tulevaisuuteen tähdäten, vaan sanoilla, jotka olivat totta sillä hetkellä. Samalla tavalla Jeesus vähän myöhemmin hämmästytti, mutta myös suututti kansaa Nasaretin synagogassa, kun hän Jesajan kirjaa luettuaan julisti: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk.4:21).
Uusi vuosi on uutta oikeastaan vain yhteisen sopimuksen nojalla. Ajan kulumisessa ei varsinaisesti ole mitään katkoksia. On vain päätetty, että maapallon ollessa tietyssä kohdassa radallaan aurinkoa kiertäessään, lasketaan jälleen uuden kierroksen ja samalla uuden vuoden alkaneen. Mutta edelleen meille voi olla todella uutta se, mitä Jeesus lähti Galileaan julistamaan. Jos rajaamme pois sen, minkä Jeesus Galileassa aloitti, ei meille varmasti jää maailman pimeyteen tulleesta valostakaan kuin kalpea aavistus. Jos Nasaretin synagogan väen tavoin loukkaannumme ja käännämme selkämme, jäämme varmasti valoa vaille.
Yhä uudelleen ja vieläkin saa milloin mistäkin kuulla palautetta siitä, miten täällä kirkossa harvoin kävijä ei tahdo tulla uudestaan siksi, että täällä tuomitaan ihmiset syntisiksi. Jeesuksen aloittama ja seurakunnalleen uskoma julistus kuitenkin pakottaa siihen, että meidän todellinen tilamme on uskallettava nähdä juuri sellaisena kuin se on. Jeesuksen käyttämä sana ei ole ollut helppo kääntää, sillä kreikan kielessäkään ei ilmeisesti ole ollut tarkkaa vastinetta sille aramean sanalle, jolla Jeesus aloitti julistuksensa. Edellisen raamatunkäännöksen ”tehkää parannus” on tehokas, mutta johtaa helposti harhaan. Liian moni ajattelee, että ihmisen on kyettävä tulemaan jotenkin paremmaksi voidakseen tulla taivasten valtakunnan kansalaiseksi. Nykyinen käännös ”Kääntykää”, lienee paljon parempi vaihtoehto. Se kertoo lähtökohtatilanteen. Syntiinlankeemuksesta osallisina me kaikki olemme luonnostamme kääntäneet selkämme Jumalalle ja olemme matkalla poispäin. Kun Jeesus sanoo kääntykää, hän tekee sen vain siinä tarkoituksessa, että me ymmärtäisimme pysähtyä ja ikään kuin kääntyä katsomaan, mitä asiaa hänellä meille on. Tämä asetelma on tehtävä selväksi, muuten me vain yksinkertaisesti emme suostu kuuntelemaan. Siitäkö on ollut kyse jumalanpalvelukseen pettyneillä harvoin kävijöillä? Olen nimittäin ihan varma, että aina on myös keskitytty siihen, mitä kääntyvälle eli itsensä syntiseksi tunnustavalle on sanottavana. Hän, joka tuo taivasten valtakunnan lähelle, julistaa pelkkää anteeksiantamusta ja rakastavaa kutsua kaiken omistamiseen tässä ja nyt, aivan heti, ilman mitään oman elämän parantelua. Syntiä me emme voi repiä irti itsestämme. Se on saatava anteeksi. Ja sitä juuri Jeesus meille julistaa sanoessaan taivasten valtakunnan tulleen lähelle.
”Joka aamu on armo uus”, lauletaan monelle rakkaassa virressä (547). Me tarvitsemme Jumalan armoa jokaisena uutena aamuna, päivänä, iltana, yönä, ei ainoastaan uuden vuoden alkaessa. Jos nyt suostuit pysähtymään ja kääntymään, ota todesta se, että Jeesus tuli sinutkin kutsumaan taivasten valtakuntaan. Saat uskoa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen tähden. Saat vieläpä vakuuttua ihan näkyvällä ja tuntuvalla tavalla Jeesuksen uutta luovasta lahjasta ehtoollispöydässä. Sanat ovat Jeesukselta itseltään: ”Sinun puolestasi, annettu ja vuodatettu, syntien anteeksiantamiseksi.”