Juuri ennen päivän evankeliumikatkelmaa Jeesus oli puhunut Johannes Kastajasta ja osoittanut samalla, kuinka ihmisten arviot saattoivat olla keskenään ristiriitaisia. ”Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’” (7:33,34). Syytösten ristirii¬taisuus paljastaa selvästi sen, ettei tarkoituksena ollut todellisesti arvioida näiden kahden Jumalan valtakunnan tulemiseen liittynen miehen toimia, vaan liikkeelle panevana voimana oli yksinkertaisesti Jumalan valtakunnan vastustaminen. Toisin sanoen kaiken ihmisyyden läpäisemä perisynti ei voinut olla tulematta ilmi myös aikalaisten sanoissa ja teoissa.
Kun Luukas teoksessaan liitti Jeesuksen vierailun fariseuksen kodissa juuri tähän kohtaan, hän osoitti hienosti sen, kuinka sekin, mikä oli tarkoitettu pilkaksi, saattoi toimia Jumalan valtakunnan tulemisessa. Syömäri, juomari ja syntisten ystävä. Sellaisenahan me saamme Jeesuksen kohdata fariseus Simonin kodissa. Sellaisena Jeesus kuitenkin avaa meille upeita näköaloja Jumalan armoon ja rakkauteen sekä uskon olemukseen.
Aterialle ei kutsuta aivan ketä tahansa. Ei nyt eikä etenkään siinä kulttuurissa, jossa Jeesus ajallisen elämänsä eli. Kutsu aterialle fariseuksen kotiin oli merkittävä huomionosoitus. Mutta se, miten aterialle kutsuttua kohdeltiin kertoo hyvin paljon kutsujan motiiveista. Todennäköisesti kutsujan tavoitteena on vain ollut ottaa tarkemmin selvää opettajana toimineesta Jeesuksesta. Kaikki kohteliaisuus ja vieraanvarainen huomaavaisuus jäi puuttumaan. Pölyisillä teillä sandaaleissa kulkeneelle kuului suoda mahdollisuus jalkojen pesemiseen, etenkin kun ruokapöytään ei meidän tavallamme istuttu vaan asettauduttiin patjalle kyynärpäähän nojaten. Silloin, kun isäntä halusi kunnioittaa vierasta, hän vieläpä itse toimitti tulijan jalkojen huuhtelun. Tulijan hiuksiin valutettu tuoksuva öljy oli myös yleinen tapa sekä kreikkalaisessa että heprealaisessa kulttuurissa. Jeesus oli jäänyt vaille kohteliasta vastaanottoa.
On hyvin todennäköistä, että Jeesus oli ensimmäistä kertaa kaupungissa, jossa ateriointi tapahtui. Huhu hänestä oli selvästi kuitenkin ehtinyt edeltä. Fariseus Simon oli ilmeisesti saanut kuulla profeetasta, mutta hyvin epäilevästi hän suhtautui Jeesuksen profeetanlahjoihin. Epäilykset näyttivät saavan tukea, kun Jeesus ei selvästikään tunnistanut hänen luokseen tullutta naista prostituoiduksi. Vieraalla alueella Jeesus ei tietysti olisi voinut naista tunteakaan, mutta fariseuksen mielestä profeetan olisi kyllä pitänyt kyetä siihen, vaikkei olisi naista koskaan aiemmin kohdannutkaan. Nainen, joka ilmeisen kutsumattomana vieraana oli tullut taloon, oli ehkä kuullut Jeesuksesta juuri sen, mikä pilkaksikin yritettiin vääntää: syntisten ystävä. Hän, joka varmasti yhtenään sai myös kuulla olevansa syntinen, osasi selvästi kuulla oikein, mitä syntisten ystävyys tarkoitti. Fariseukselle se olisi luultavasti merkinnyt syytä halveksia ja tuomita Jeesus hukkaan joutuneeksi israelilaiseksi. Naiselle se merkitsi ainoaa mahdollisuutta päästä vapaaksi siitä, mikä sitoi hänen koko elämänsä.
Synti on kokonaisvaltainen asia. Tuskin nainen oli itse osaansa valinnut. Ehdottomasti valtaosa prostituoiduista oli silloin ja on yhä tänään asemassaan välttämättömyyden pakosta eikä omasta vapaasta tahdostaan. Syynä on kuitenkin synti, joka yhdistää meitä kaikkia ihmisiä. Jeesuksen luo tulleen naisen etu oli se, että julkisyntiseksi leimattuna hän ei luulotellut mitään muuta olevansakaan. Syntinsä tuntevana hänellä oli hätä ja tarve päästä taakastaan, ja siksi hän tuli Jeesuksen, syntisten ystävän luo. Yhtä kokonaisvaltaisesti fariseus oli synnin sitoma, mutta hän ei kyennyt omia siteitään näkemään eikä tunnustamaan. Hänen syntinsä oli toisten yläpuolelle asettuminen, toisen ihmisen halveksuminen ja tuomiovallan ottaminen omiin käsiin, vaikka tuomiovalta kuuluu Jumalalle. Meille on terveellistä pysähtyä Jumalan sanan peilin eteen tutkimaan myös itseämme ja kyselemään oman elämämme tilaa tältä kannalta.
Koko evankeliumitekstimme ydinkohta ja ilon lähde on se, että syntinen nainen sai todellisesti syntinsä anteeksi Jeesuksen luo tullessaan. Fariseus jäi ilman tätä lahjaa. Jeesus kyllä antoi hänenkin ymmärtää anteeksiantamuksen tarpeen koskevan häntäkin. Vertaus kahdesta velallisesta oli muotoiltu niin varovaisen ystävällisesti, että fariseus Simon saattoi jotenkin asettaa itsensä selvästi vähemmän velkaantuneen osaan. Toki viisikymmentä denaaria oli sekin paljon rahaa, kahden kuukauden palkka. Verrattuna 500 denaariin, reilun puolentoista vuoden palkkaan, se oli kuitenkin siedettävä. Ikään kuin ohimennen vertaus sisälsi myös lauseen, joka kuitenkin on äärimmäisen tärkeä: ”Kun heillä ei ollut, millä maksaa”. Silloin, kun on puhe synnistä sen syvintä olemusta tarkoittaen, tilanne on aina tämä: kenelläkään meistä ei ole varaa maksaa velkaamme Jumalalle. Siksi ainoa mahdollisuus meille on vertauksen lauseen jatko: ”rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi.” Jeesus siis tarjosi anteeksiantamusta vertauksensa kautta yhtä hyvin julkisyntiseksi tuomitulle naiselle kuin kaikkien kunnioittamalle uskonnolliselle kilvoittelijalle, fariseus Simonille. kelpasiko tarjous?
Purkaessaan vertauksen sanomaa Jeesus nostaa avainkysymykseksi rakkauden määrän. Rakkaus sai muodon niissä teoissa, jotka syntinen nainen kohdisti Jeesukseen, syntisten ystävään. Se, mikä isännältä oli jäänyt tekemättä, tuli hoidettua perusteellisesti ja varmasti aivan sydämestä saakka purkautuvalla rakkaudella. Alussa mainittu tapa loikoilla patjalla ruokapöydän edessä selittää myös sen, miten jalkojen kastelu kyynelillä ja kuivaaminen hiuksilla tapahtui. Samalla se selittää myös sen, miksi päähän tarkoitettu tuoksuöljy tulikin nyt jalkavoiteeksi. Nainen ei itse kuulunut ruokavieraisiin. Hänelle riitti saada olla lähellä Jeesusta ja kuulla viesti siitä, että suurikin velka voidaan saada anteeksi. On myös erittäin tärkeää huomata anteeksiantamuksen ja rakkauden keskinäinen suhde. Jo vertauksessa Jeesus kysyi tilannetta anteeksiantamuksen jälkeen. Kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän? Anteeksiantamus saa aikaan rakkauden eikä suinkaan niin, että rakkaudella ansaittaisiin anteeksiantamus. Tämä Jeesuksen alleviivaava opetus paljastaa myös sen, ettei anteeksiantamuksen hetki ollut vasta lopussa, jossa Jeesus kaikkien kuullen sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Todellinen rohkaisu ja ilon lähde myös meille on se tosiasia, että anteeksiantamuksen aikaansaama rakkaus oli totta heti ensimmäisistä naisen vuodattamista kyyneleistä lähtien. Hän sai omistaa anteeksianta¬muksen todellisuuden jo siinä, kun kuuli syntisten ystävästä ja kääntyi etsimään häneltä apua. Kuinka suuri ero aterian aikana olikaan fariseus Simonin ja Jeesuksen ajatuksissa. Toinen halveksi naista ja samalla vieraakseen kutsumaa Jeesusta. Toinen, Jeesus Kristus, tiesi ja tunsi varmasti naisen sydämen tilan ja yhtyi sydämessään siihen riemuun, joka taivaassa on jokaisesta syntisestä, joka kääntyy ja ottaa vastaan anteeksiantamuksen lahjan.
Turha ei kuitenkaan ollut lopussakaan lausuttu sana. Meidän uskomme on Jumalan synnyttämää. Raamatun sanan mukaan se tulee Jumalan sanan kuulemisesta. Uskon rakentuminen ja uskon kestäminen tarvitsee sanan uutta luovaa ja kantavaa voimaa jatkuvasti. Sitä me tarvitsemme yksityisesti, mutta myös yhdessä. Yhteinen usko on valtava voimavara ja virkistymisen lähde. Ehkä kaikkein merkittävin muoto yhteisen uskon tunnustamisesta ja uskon lahjan lähteelle palaamisesta on se meille tutumpi ateria. Sinne ei heittäydytä patjoille, mutta Jeesuksen seuraan siellä aivan varmasti päästään. Tarkoitan tietysti ehtoollispöytää, jonne meitä tänäänkin kutsutaan. Eikä kutsujana ole kukaan ulkokuorta tarkkaileva fariseus, vaan sydämen tilan tunteva Herra Jeesus Kristus itse. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan” (Joh.7:37,38).
On myös hyvä muistaa, että ehtoollispöydässä tilanne on aivan sama kuin fariseus Simonin aterialla: Jeesuksen lisäksi siellä on vain syntisiä. Se koskee niin palvelusväkeä kuin jokaista kutsuttuakin. Evankeliumikatkelmamme aterian merkitys oli varmaankin kaikkein suurin sille naiselle, jota kaikki pitivät suurimpana syntisenä. Niin on nytkin. Mitä suuremmaksi ymmärrät ja näet syntisi, sitä enemmän sinulla on syytä tulla, vaikka kyyneleitäkin vuodattaen, syntisten ystävän luo. Hän on jo sinut sovittanut ja kutsuu seuraansa joka päivä maailman loppuun asti.