Olenko uskonut turhaan? Pitääkö paikkansa se kaikki, mihin olen luottanut ja mihin olen pannut toivoni? Entä jos olenkin ollut väärässä ja oikeassa ovatkin olleet ne, jotka ovat moittineet minua herkkäuskoiseksi ja sinisilmäiseksi? Eikö olisi kauheaa, jos kävisi ilmi, että koko elämäni ja työni ja kutsumukseni rakentuisivat jollekin sellaiselle, mikä ei pidä paikkaansa? Eikö silloin kävisi niin, että pohja putoaisi kaikelta siltä, mitä olen pitänyt tärkeimpänä ja minkä puolesta olen koettanut puhua, kaikelta siltä, mitä varten olen nähnyt vaivaa ja minkä hyväksi olen työskennellyt? Entäpä, jos Jeesus ei olisikaan Herra, hän ei olisikaan Kristus, hän ei olisikaan Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja?
Tämänkaltaiset kysymykset ja suoranaiset epäilyt eivät ole meille tuntemattomia. Erityisesti nykyisenä aikana kristillinen usko asetetaan kyseenalaiseksi tavalla, joka pakottaa meitä kysymään oman uskomme perusteita. Kuulemme väitettävän, että usko Jeesukseen on taikauskoa, jolle ei ole oikeastaan perusteita. Kohtaamme toteamuksia, että Jumala on taruolento, johon ei ole järkevää uskoa. Ja vaikka Jumala olisi olemassa, miksi hän olisi ilmaissut itsensä juuri Jeesuksen kautta ja miksi juuri kristillisen uskon näkemys Jumalasta olisi totuudenmukaisempi kuin jonkin muun uskonnon opetus? Onko Jeesus todella Herra?
Näitä kysymyksiä joutuu mielessään pohtimaan epäilemättä jokainen kristitty. Joku tulee niiden kanssa hyvin toimeen, mutta jollekin toiselle ne saattavat muodostua niin polttaviksi, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää irtaantuminen kristillisestä uskosta ja kirkosta. Te seurakuntalaiset lienette kukin tavallanne näitä kysymyksiä pohtineet. On aivan rehellistä tunnustaa, että myös kirkon työntekijä kohtaa itsessään näitä kysymyksiä. Onhan kirkon työntekijäkin ajatteleva ja tunteva ihminen. Vaikka häntä pidettäisiin uskon asiantuntijana ja uskonnon ammattilaisena, ei hän suinkaan aina ole mikään uskon sankari. Onko Jeesus todella Herra?
Te papin ja diakonian virkaan vihittävät olette viime viikkoina olleet melkoisessa prosessissa. Tuo prosessi alkoi jo silloin, kun aivan ensimmäisen kerran aloitte miettiä, olisiko kirkon virka teidän kutsumuksenne. Jokaisen teidän tienne tähän hetkeen saakka on ollut omanlaisensa, mutta epäilemättä jokainen teistä on joutunut miettimään oman kutsumuksensa perusteita, oman uskonsa kantavuutta ja oman persoonan soveltuvuutta kirkon virkaan. En ollenkaan ihmettele, jos myös ainakin jossakin vaiheessa olette kyselleet, kannattaako tämä, onko järkevää lähteä kulkemaan tätä reittiä, joka niin vahvasti rakentuu uskon varaan. Onko Jeesus todella Herra?
Hyvä seurakunta. Me emme ole yksin, kun kyselemme, onko Jeesus todella Herra ja kannattaako häneen uskoa. Päivän evankeliumissa kohtaamme itsensä Johannes Kastajan, joka kyselee aivan samoja kysymyksiä. Vankilaan jouduttuaan hänellä oli aikaa miettiä omaa kutsumustaan. Siinä väistämättä nousi mieleen kysymys, olenko luottanut oikein. Olenko toiminut oikean asian puolesta ja pitänyt esillä oikeaa henkilöä? Johannes Kastaja ei voinut muuta kuin lähettää oppilaitaan Jeesuksen luo kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Onko Jeesus sittenkään Herra?
Johannes Kastajassa kohtaamme Jumalan valtakunnan työntekijän, joka miettii oman elämänsä tarkoitusta. Silloin hän ei voi välttyä epäilyksen kokemuksilta. Ajatuskin siitä, että hän on tullut julistaneeksi väärää sanomaa, tuntuu kauhistuttavalta, sillä silloinhan hän olisi johdattanut ihmisiä harhaan, suorastaan tullut valehdelleeksi heille. Miten antaumuksella hän olikaan laittanut kaiken peliin tämän yhden asian vuoksi, kun hän julisti, että Jeesus on Herra ja kun hän kehotti katsomaan Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Ja nyt hän istuu vankilassa. Miten mieletöntä kaikki olisikaan, jos kävisi ilmi, että Jeesus ei olisikaan Herra.
Jeesus kohtaa avoimesti edelläkävijänsä ahdistuneen kyselyn. Hän ei lähde perustelemaan vastaustaan älyllisesti. Hän ei ryhdy kuvailemaan suhdettaan Isään Jumalaan eikä hän käy pohdiskelemaan asiansa järkevyyttä. Hän ei tässä vetoa pyhiin kirjoituksiin ja asiansa raamatullisuuteen. Jeesus yksinkertaisesti toteaa, että sokeat ja rammat ovat löytäneet avun, spitaaliset ja kuurot ovat saaneet pelastuksen, kuolemaa ja köyhyyttä ei ole kaihdettu eikä pakoiltu vaan ne on kohdattu pelkäämättä. Jeesuksen asia ei lopulta ole kiinni siitä, miten hyvin se osataan älyllisesti ja järkeenkäyvästi perustella. Sen sijaan ratkaisevaa on, miten ihminen ja hänen hätänsä ja kyselynsä kohdataan. Tämä kaikki perustuu siihen, että Jeesus on Herra.
Meille ei enää kerrota, miten Johannes Kastaja suhtautui Jeesukselta saamaansa vastaukseen. Sen sijaan huomio kiinnitetään siihen, mitä Jeesus edelläkävijästään sanoo. Herra ei moiti Johannesta hänen epäilystensä vuoksi. Jumalan valtakunnan työntekijää ei arvostella eikä arvioida kriittisesti. Sen sijaan Jeesus osoittaa syvän arvostuksensa Johannes Kastajalle, epäilyksensä ja epätietoisuutensa avoimesti tunnustaneelle Jumalan valtakunnan työntekijälle. ”Hän on enemmänkin kuin profeetta,” Herramme toteaa.
Hyvä kokoontunut seurakunta. Lähestyvä joulunaika kiinnittää huomiomme kristillisen uskomme perusteisiin. Pian meille kerrotaan, että meille on syntynyt Herra, Jeesus Kristus, Vapahtaja. Jo nyt meitä valmistetaan päivän evankeliumin kautta muistamaan, että Jumala tuli Jeesuksessa maailmaan kohtaamaan ihmisen, meistäkin jokaisen. Ennen kaikkea meitä valmistetaan siihen luottamukseen, että epäilyksistämme ja epäuskon hetkistämme huolimatta Jeesus Kristus on Herra. Näin on kirkko aina uskonut ja tunnustanut, ja siksi tässä kirkon uskossa on turvallista elää niin jokaisen seurakuntalaisen kuin teidänkin, jotka tänään vihitään kirkon virkaan Jumalan valtakunnan palvelukseen.
Johannes Kastajan ainoa tehtävä oli todistaa maailmalle, että Jeesus on Herra. Me jatkamme vuorollamme tässä tehtävässä kristittyinä, seurakuntalaisina ja viran haltijoina.