Yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Aikamoisen räväkkä ja puhutteleva on konfirmaatiojumalanpalveluksemme evankeliumikatkelman loppu. Voi olla, että monen mielestä moinen lause on tällaiseen juhlaan sopimaton ja liiaksi kohtikäyvä, juhlan tunnelmaa pilaava. Kuitenkin se on Jeesuksen sana meille tänään, emmekä me voi sitä poiskaan jättää. Ei sen kuuleminen silloin, kaksi vuosituhatta sitten, ollut yhtään sen mieluisampaa. Silloin Jeesuksen ympärillä oli evankelistan kuvauksen mukaan vielä paljon suurempi joukko kuin tänään täällä kirkossa. Silloinkin paikalla oli kaikenlaisia ihmisiä. Oli uskonnollisia johtomiehiä, mutta pääasiassa tavallista kansaa.
Yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Olisi paljon mukavampaa seurata sivusta, kun Jeesus sanoisi sanansa niille, jotka meidänkin käsityksemme mukaan tallaavat aivan vääriä polkuja; roistoille, terroristeille, murhaajille, varsinaiselle ihmiskunnan pohjasakalle. Jotain sellaista kai liikkui niitten ihmisten mielessä, joiden evankelista kertoo tulleen Jeesuksen luo kertomaan temppelin alueella tapahtuneesta verilöylystä. Maaherra Pilatus oli ilmeisesti surmauttanut joitakin itsenäisyyshaaveita elätelleitä kapinallisia. Uhraaminen temppelissä oli hurskaan juutalaisen uskonnonharjoituksen tärkein yksittäinen tapahtuma. Jos siis Jumala salli heidän karmean kohtalonsa niin tärkeällä hetkellä, täytyi asiasta kertoneiden mielestä surmattujen tilillä olla jotain pöyristyttävän pahaa, josta vain ei yleisesti tiedetty. Tuntuu siltä, että verilöylystä kertoneet eivät niinkään välittäneet surmattujen kohtalosta, vaan tulivat Jeesuksen luo saadakseen kuulla tuomion sanoja – johonkuhun toiseen kohdistuvia tuomion sanoja. Aivan ilmeisesti he odottivat Jeesuksen vahvistavan surmattujen erityisen pahuuden, joka nyt sitten oli saanut palkkansa.
Miksi näillä ihmisillä oli tällainen tarve? Miksi meillä on edelleen jokapäiväisessä elämässämme samanlainen tarve?
Silloin taustalla oli omatunto, jota oli selvästi herätelty. Herättelijä oli ollut Jeesus itse. Päivän evankeliumikatkelmaa edeltävät luvut sisältävät Jeesuksen vahvaa ja yllättävää opetusta, jossa hän myllersi aika tavalla vallitsevaa elämäntapaa ja erityisesti uskonnollista ajattelua. Ensin hän oli syyttänyt fariseuksia ja lainopettajia, siis uskonnollisia johtomiehiä, ulkokultaisuudesta, lain vääntelystä, ihmisten kunnioituksen etsimisestä ja jopa vuosisataisesta jumalan lähettämien profeettojen tappamisesta. Sen jälkeen Jeesus oli suunnannut puheensa kansalle varoittaen mm. tekopyhyydestä, kutsuen heitä vainon uhallakin seuraajikseen, varottaen omaisuuden haalimisesta ja elämän rakentamisesta sen varaan ja lopulta ruveten puhumaan monenlaisista myllerryksistä, joita hänen seuraamisensa välttämättä aiheuttaisi ihmisten elämässä. ”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! ” Näin sanoo Jeesus.
Tuli oli ruvennut ainakin kytemään, sen todistaa päivän evankeliumi. Jotain Jeesuksen puheesta oli tarttunut, ja se oli saanut mielen levottomaksi. Jos nyt samainen Jeesus olisi suostunut leimaamaan jonkun tietyn joukon varsinaisiksi roistoiksi, olisi meillä paljon helpompaa. Silloinhan itse asiassa voisi unohtaa kaiken, mitä Jeesus oli sanonut. Ilmiselvästi se olisikin koskenut vain noita muita. Heitä, jotka jo olivat saaneet ansionsa mukaan…
Nykyhetkessä näyttää vallitsevan hiukan erilainen ajattelutapa, kun Jeesus ei kerran suostunut lajittelemaan pahoja pahoiksi ja hyviä hyviksi. Päivän evankeliumista äänestetään ylivoimaisesti suosituimmiksi Jeesuksen kaksi lausumaa. Ensin temppelissä surmatuista: ”Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan _” ja sitten Siiloan tornin sortumisessa kuolleista: ”Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan –”. Näistä lausumista tehdään ikään kuin kyltit, joita kantaen marssitaan erityisesti kristillisen kirkon suuntaan ja vaaditaan: Älkää tuomitko, eihän Jeesuskaan tuominnut! Silloin kun kristillistä julistusta moititaan tuomitsemisesta, unohdetaan säännöllisesti, miten Jeesus jatkoi lausumiaan: ”samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny”, ”yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny”.
Miten Jeesuksen tuoma tuli on saanut syttyä Ailangan maisemissa kesän toisen rippileirin kymmenen päivän aikana? Se, miten Jeesus opetti lainopettajille ja kansalle on varmasti tullut tutuksi, jos vain korvia on haluttu pitää auki. Minulla on nyt poikkeuksellinen tilanne olla konfirmoimassa rippikoululaisten joukkoa, jolle en itse ole saanut olla opettamassa. Olisi ollut hienoa ja varmasti rippikoulun kokonaisuuden kannalta parasta, jos Sakari olisi voinut olla tänään saarnaamassa. Luotan kuitenkin siihen, että Sakari ja muut opettajat ovat hoitaneet uskollisesti ja taidokkaasti oman tehtävänsä. Joku saattaa kauhistua ajatusta, että rippikoululaisia on yritetty käännyttää. Silti sanon, että näin on varmasti tehty. Näin tapahtuu myös tässä ja nyt. Näin on tapahduttava meidän jokaisen kohdalla; joka päivä uudelleen.
Yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Jeesus sanoo näin meille kaikille. Jeesus aloitti koko julkisen toimintansa samanlaisella viestillä. Jumalan valtakunta on tullut lähelle, kääntykää ja uskokaa evankeliumi. Vanhempi raamatunkäännös käytti kääntyä-sanan paikalla muista käännöksistä lainattua ja omaksuttua ilmausta ”tehdä parannus”. Se on vahvasti juurtunut suomalaiseen kristillisyyteen, mutta tässä kohdassa kääntyä on parempi ilmaus. Jumalan valtakuntaan ei tulla niin, että itse ensin tultaisiin paremmiksi vaan yksinkertaisesti kääntymällä siitä pakenijan osasta ottamaan vastaan sen, minkä Jumala antaa lahjaksi.
Te rippikoululaiset olette tänään pukeutuneet valkeaan albaan, joka on merkitykseltään aivan sama kuin se kastepuku, johon teidät 14 tai 15 vuotta sitten puettiin. Silloin ja nytkin se kertoo siitä ainoasta avusta, mikä meillä on tuhon uhan välttämiseksi. Puku ei tule meistä vaan meidän ulkopuoleltamme. Apostoli Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne” (Gal.3:27). Kristukseen pukeutuminen merkitsee sitä, että hän ottaa meidän syntimme ja lahjoittaa meille oman täydellisen vanhurskautensa. Ja sehän taas merkitsee Jumalalle kelpaamista. Jokapäiväinen kääntyminen on sitä, että pukumme pysyy puhtaana ja tulee yhä uudelleen puhdistetuksi. Puhdistus ei tule sisältäpäin. Yhtä vähän kuin voimme sisältä päin puhdistaa nyt päällämme olevia vaatteita, yhtä vähän voimme itse vaikuttaa Kristus-puvun puhtauteen. Jeesus huolehtii siitä. Hän huolehtii siitä syntien anteeksiantamuksen sanalla. Hän huolehtii siitä, kun suostumme avaamaan meille lähetetyn tärkeimmän tekstiviestin, Pyhän Raamatun. Hän huolehtii siitä yhteisessä jumalanpalveluksessa monella tavalla ja erityisesti ehtoollispöydässä. Jokainen meistä tarvitsee yhtä paljon tätä puhdistusta. Ethän sinä tahdo olla tuhon oma?