Miksi me lopun ajan kristityt olemme niin huonoja odottamaan Herramme paluuta? Vai voiko meitä nimittää muun kuin lopun ajan kristityiksi? Jos me haluamme olla Raamatun sanalle uskollisia, emme voi itseämme muullakaan tavalla kutsua. Aika on lyhyt. Jo Jeesuksen ajallisen elämän aikalaiset odottivat hänen taivaaseen astumisensa jälkeen Herran paluuta omana elinaikanaan. Paljon enemmän meillä olisi aihetta elää samalla tavalla. Kuitenkin monet asiat elämässämme kertovat, että kristikunnassakin on yhä harvinaisempaa katsella todellisuutta päämäärästä käsin. Raamatun ilmoittama tulevaisuuden näky hämärtyy tai peittyy kaikenlaisen rihkaman alle. Yksi todiste tästä on aidon kristillisen lähetystyön näivettyminen. Lähetystyön kaikkia kristittyjä koskeva tehtävä, jos mikä, liittyy suoraan Kristuksen lupaukseen paluustaan. Tiedämme sen jopa olevan jouduttamassa paluuta. Kun paluuseen ei uskota tai sen ei edes haluta tapahtuvan, ei ole mikään ihme, että lähetysinto katoaa. Kun lähetystyö menettää iankaikkisuuteen tähtäävän näkökulman, se ei enää ole Kristuksen käskyn mukaista toimintaa. Toinen todiste Kristuksen paluun odotuksen tietoisesta peittelystä on tämä 4. adventtisunnuntai!
Äsken kuultu evankeliumi, Matteuksen jouluevankeliumi, oli vuosituhannen vaihteeseen saakka yksi kolmesta joulupäivän evankeliumivaihtoehdosta. Se on hieno sisällöltään, mutta joulupäivään se edelleen kuuluisi eikä adventin tähän vaiheeseen. Silti se on otettu tämän sunnuntain ainoaksi mahdolliseksi evankeliumitekstiksi! Aiemmin 4. adventtisunnuntai oli otsikoitu: ”Herra on lähellä”. Nyt evankeliumikirjassa lukee samalla paikalla: ”Herran syntymä on lähellä”. Tästä pyhäpäivästä on tehty ennakkojoulu, vähän samaan tapaan kuin joulun kaupallinen ja satupuoli pyöräytetään täyteen vauhtiin jo marraskuun puolella. Kyllähän joulun hengellistä ja raamatullista sanomaa toki on syytä kuuluttaa ja juhlia, mutta samalla on syytä muistaa, että syvimmiltään se on vain yksi, ajallisesti toki ensimmäinen ja lupausten täyttymisen aloittava taso adventin kokonaissanomasta. Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole adventtiin liittyvän odotuksen kohde. Jos evankeliumikirjan suositus otetaan todesta, useimmissa Suomen kirkoissa on tänään jumalanpalveluksen alussa laulettu virttä 13. Siinä vanhaan Emmy Köhlerin joululauluun on sepitetty adventtisanat, jotka vääristävät kohtalokkaalla tavalla adventin sanoman. Virren viesti kuuluttaa adventin edistymisen kertovan yksinomaan joulun lähestymisestä. Vielä hurjempi on evankeliumikirjan luonnehdinta tämän sunnuntain aiheesta ja tarkoituksesta: ”Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.” Adventtiin, Herran tulemisen juhlaan, kuuluu kyllä odotus, mutta se ei ole joulun odotusta, vaan edessäpäin olevan tulemisen, Herran paluun odotusta, ja se on tehokkaasti siivottu pois tämän sunnuntain sanomasta.
Emme varmasti tee vääryyttä kristillisen uskon kokonaissanomalle tai adventin monipuoliselle aiheelle, jos tarkastelemme Matteuksen jouluevankeliumia muusta kuin lähestyvän joulun näkökulmasta.
Adventin kokonaissanoman kannalta ehkä merkittävin on evankelistan toteamus siitä, mitä kaiken kaikkiaan merkitsi Joosefin yöllä unessa saama enkelin ilmestys ja rohkaisu: ”Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee : Jumala on meidän kanssamme”. Evankeliumikirjojen sisältö on kauttaaltaan tätä samaa todistusta. Se, minkä Jumala on sanassaan, profeettojen kautta, luvannut, myös tapahtuu. Kaikki tapahtuu. Se, mikä on jo historiassa, Jeesuksen ajallisen elämän vaiheissa tapahtunutta, on totta. Sekin, mikä on vielä edessäpäin, toteutuu yhtä varmasti. Edessäpäin on kaikista suurimpana ja tärkeimpänä, koko historian samalla päättävänä tapahtumana, Kristuksen paluu kunniassaan, 4. adventtisunnuntain alkuperäisempi aihe.
Matteus lainaa profeetta Jesajan 7. luvun katkelmaa lähes sanasta sanaan. On surkuhupaisaa ellei peräti karmeaa, millaisella innolla Jesajan välittämän viestin sanan ’neitsyt’ yritetään selittää tarkoittavan pelkästään nuorta naista. Voi vain kysyä, millainen merkki olisi nuoren naisen tulo raskaaksi. Sitähän tapahtuu – onneksi – edelleen myös meidän kaupungissamme. Sen sijaan neitsyen raskaus, raskaus, joka todella on alkanut ilman miestä tai miehen siementä, kelpasi silloin ja kelpaa edelleen todelliseksi merkiksi siitä, että koko todellisuuden Luojalla on jotain tärkeää asiaa. Silti Kotimaa-lehden verkkosivujen joulukalenterissa Kuopion piispa pyörittelee kysymystä neitsyen raskaudesta niin pitkään ja niin monen mutkan kautta, että lopulta se ei kuulosta olevan ollenkaan tärkeä yksityiskohta.
Eikö maan ja taivaan Luojalle ole pieni asia luoda uutta elämää meitä sitovat luonnonlait ylittäen? Jos ajatellaan, ettei sellaista voi tapahtua, miten ihmeessä voidaan kuitenkin samalla väittää, että uskotaan Kristukseen, lihaksi tulleeseen Sanaan? Onhan moninkertaisesti käsittämättömämpää, että ääretön ottaa muodon äärellisessä. Neitsyen raskaus oli pieni asia Jumalalle, mutta meille se ei ole pieni asia. Jos me nimittäin lähdemme kiertelemään ja kieltelemään sen todellisuutta, syynä on lopulta vain yksi asia: emme todellisesti usko Jumalaan maan ja taivaan Luojana, vaan olemme niin laajasti elämäämme hallitsevan naturalistisen maailmankatsomuksen vankeja ja todellisuudessa sille uskollisia. Jos neitsyen raskaus on ylittämätön kynnys, niin paljon suurempi kynnys on Kristuksen paluuseen liittyvä lupaus sen ilmeisyydestä ja kaikkia maailman ihmisiä koskevuudesta ja koskettavuudesta. Millennium, vuosituhannen vaihde, eteni aikavyöhykkeittäin ja 2000-luvulle päästiin vähitellen 24 tunnin aikana. Me emme voi naturalistisista ja materiaalisista lähtökohdista selittää, miten Kristuksen paluu voisi olla niin kerrallinen kuin Raamattu sen kertoo olevan, ja vielä vähemmän me voimme selittää kaikkien kuolleiden herättämistä, mutta silti se kaikki tapahtuu. On vain parasta ottaa todesta se, mikä tapahtui: neitsyt tuli raskaaksi!
Toinen adventin kokonaissanomaa valaiseva sisältö päivän evankeliumissa on sitten se, mitä Joosef sai kuulla kihlattunsa synnyttämän pojan todellisesta tehtävästä ja tehtävää valaisevasta nimestä: ”…sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä”. Adventti, Herran tulemisen juhla, kuuluttaa koko ajan sellaista tulemista, jolla on tarkoitus ja myös kohde. Nimi Jeesus merkitsee ”Herra pelastaa”, ”Herra on pelastus”. Joosef sai kuulla, miten se tapahtuu: ”…hän pelastaa kansansa sen synneistä”. Kansa ei merkitse vain yhtä kansaa, vaan Betlehemin kedolla paimenet saivat kuulla Herran tulemisen alkuhetkillä suuren taivaallisen sotajoukon äänen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Adventin aikamme alkaa sillä, kuinka Jeesus tuli sitten täyttämään nimensä mukaisen tehtävän, kun hän ratsasti Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan. Kun hän sitten ristillä huusi Jumalaa hylättynä, hän oli hylätty meidän kaikkien puolesta. Meille kaikille kuuluu myös hänen toinen sanansa ristiltä: ”Se on täytetty”. Adventin hengellinen taso on vaikkapa Ilmestyskirjan sanassa, kun Jeesus lupaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. (Ilm.3:20) Tämä tulemisen taso on totta aina, kun avaamme Raamatun ja aina kun olemme hänen nimessään koolla. Hän tulee sanassaan juuri meidän kohdallemme. Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Juuri meille hän antaa käskyn: ”ottakaa ja syökää, ottakaa ja juokaa”. Hän tekee sen, jotta usko syntyisi tai saisi elää ja kasvaa ja kantaa siihen päivään saakka, jolloin viimeinen tuleminen on totta. Viimeisestä tulemisesta sanotaan kaikkein painokkaimmin, että se todella koskee kaikkien aikojen kaikkia ihmisiä, sillä kaikki herätetään ja kaikki tulevat Jumalan eteen.
Adventti on aina ajankohtainen aihe. Tällä hetkellä Herran syntymän juhla-aika on kalenterin mukaan hyvin lähellä, mutta kukapa meistä tietää, vaikka Herran tuleminen olisi vielä lähempänä!? Olkoon se kaikessa vakavuudessaankin koko ajan mielessämme, niin että osamme oikein tarttua tämän päivän evankeliumin hienoon lupaukseen: Hän, Jeesus Kristus, pelastaa kansansa sen synneistä. Myös sinut ja minut.