Parisen viikkoa sitten vietin talvilomaani. Loman aikana sai tehdä monia mukavia asioita, kuten vierailla anopin ja apen luona etelä- Suomessa. Talvilomani aikana kävin myös katsomassa elokuvan,
jonka näkemistä olin kauan odottanut. Kyseinen filmi oli uusin osa Tähtien Sota-elokuvasarjaa. Vaikka elokuvasarjan filmit ovat pintasilaukseltaan nopeatempoista seikkailua, sarjan ytimessä on
kuitenkin klassinen kertomus hyvän ja pahan taistelusta. Ja lienee niin, että toivo pahan kukistumisesta ja hyvän lopullisesta voitosta on myös syy siihen, miksi itse olen viehättynyt kyseisistä
elokuvista.
Vastaavia kertomuksia on toistettu varmasti miljoonittain kautta ihmiskunnan tarinahistorian. Aika, paikka ja henkilöt vaihtuvat, mutta tarinan keskus, sen henki, pysyy samana. Toivo paremmasta
on iskostunut niin syvälle ihmisyyteen, että se puskee pintaan ja sinnittelee elossa. Näin on niin kertomusperinteessä kuin, Luojalle kiitos, elävässä elämässä.
Jos tahtoo uppoutua tositarinaan hyvän ja pahan taistelusta, kannattaa avata Raamattu. Sen lehdiltä saa yhtälailla lukea jännittävistä seikkailuista kuin mistä muusta tarinasta tahansa. Ero
on siinä, että Raamatun kertoma hyvän voitto pahasta on totta. Se on totta, koska Jumalan hyvyys peittää alleen pahuuden. Se on totta, koska Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kuten Matteuksen
evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan, ei suostunut kumartamaan Paholaista. Hän pysyi uskollisena Jumalan antamalle tehtävälle pelastaa ihmiskunta synnin, kuoleman ja
pahan vallasta. Tätä tehtävää Vapahtajamme suorittaa kaiken aikaa yhä nytkin.
Tämän sunnuntain evankeliumi esittää erään esimerkin Jeesuksen kamppailusta pahan valtaa vastaan. Evankeliumiteksti kätkeesisäänsä itse asiassa kolme osaa, joissa kaikissa on sama
tähtäyspiste: Jumalan voima on Paholaisen voimaa suurempi.
Ensimmäisenä on evankeliumeissa usein toistuva kuvaus Jeesuksen toiminnasta, nimittäin parannusihme. Jeesus parantaa mykän miehen. Miehen mykkyys, näin kerrotaan, johtui siitä, että
hänessä oli paha henki. Kun Jeesus ajoi hengen pois, mies sai puhekyvyn. Aikalaisilleen osoitus Jumalan suuruudesta paholaiseen nähden oli täysin selvä. Mutta mitä meidän aikamme
tästä sanoo?
Mehän, toisin kuin ihmiset noin 2000 vuotta sitten, ymmärrämme, etteivät ihmisten fyysiset ja henkiset vaivat johdu siitä, että sairaat olisivat pahan riivaamia. Jeesuksen mykälle miehelle antama apu
koskettaa meidän maailmaamme vahvan esimerkin kautta. KoskaJumalan tahto on, että lähimmäisenrakkaus toteutuu ihmisten välisissä suhteissa, tämä Jeesuksen suorittama parannusihme
kutsuu meitä auttamaan tarvitsevia. Se on muistuksena siitä, että kaikki se hyvä, mitä ihmiset toisiaan kohtaan tekevät, on taistelua välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta – oman
aikamme ”pahoja henkiä” – vastaan.
Toisena evankeliumissa on Jeesuksen ja häntä syyttävien ihmisten välinen kiistakeskustelu. Jeesuksen vastustajat haluavat mustata Jeesuksen mainetta asettamalla epäilyksenlaiseksi sen voiman,
jonka kautta Jeesus toimii. He väittävät Jeesuksen toimivan paholaisen mandaatilla. Jeesus vastaa syytöksiin kysymällä, miksi
paholainen haluaisi vastustaa itseään ja toimia itseään vastaan? Tällä Jeesus osoittaa, että hänen vastustajiensa syytöksillä ei ole mitään perää, ja että hän todella toimii Jumalan voiman kautta.
Syyttäjien maine ja tarkoitusperät taas asettuvat kyseenalaiseen valoon, kun Jeesus sanoo: ”…Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta
on jo tullut teidän luoksenne.”
Jeesus ohjaa kuulijoitaan tutkimaan itseään rehellisesti ja tarkkailemaan ajatuksiaan: ovatko ne hyviä , puhtaita ja rakastavia? Vai vaikuttaako niissä vilppi, kateus ja muu kaunantunne? Edellä mainitut ohjaavat ihmistä Jumalan tahdon
mukaan. Jälkimmäiset ovat oivallista käyttövoimaa sielunvihollisen tarpeisiin. Kummanlaisia ajatuksia ja niihin pohjaavia tekoja tahdomme elämäämme? Valinta on meidän.
Kolmantena evankeliumista löytyy vertaus linnaa vartioivasta vahvasta miehestä, ja toisesta, vahvemmasta, joka voittaa hänet. Linnaa vartioivan voi ymmärtää paholaiseksi, joka
mustasukkaisena vahtii valtakuntaansa ja hautoo kataluuksia. Hänet voittaa pyhä Jumala, joka riistää vastustajaltaan vallan ja tekee tyhjiksi sen tarkoitukset ja teot. Tämä hyvän voitto pahasta
on jo tapahtunut Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Ja se tapahtuu myös parhaillaan elettävän elämän keskellä, siinä, missä Jumalaan turvaavat ihmiset etsivät hänen tahtoaan ja
kuuntelevat hänen ääntään. Se toteutuu kaikessa siinä hyvässä, mitä ihmiset toivovat, tahtovat ja tekevät toisilleen Jumalan nimissä ja rakkauden käskyä noudattaakseen.
Virressä 600, neljännessä säkeistössä lauletaan: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman…” Tässä on suuri ja seuraamisen arvoinen ohje. Toisen maailman äänen
vahvistaminen ei tarkoita pakoa ja eristäytymistä omaan turvaan, piiloon pahalta. Päinvastoin, se tarkoittaa Jumalan tahdon yhä tarkempaa kuuntelemista ja noudattamista. Se tarkoittaa yhä
suurempia ja rohkeampia askeleita kohti hyvän tekemistä ja toteuttamista. Se tarkoittaa asettautumista Jeesuksen, pahan vallan voittajan puolelle!