1. sunnuntai loppiaisesta, Joh. 1: 29-34, Suvi Iso-Herttua

Suvi Iso-Herttua
Suonenjoen seurakunta

Me kaikki olemme varmasti joskus saaneet lahjan tai useamman. Suurin osa meistä on varmasti myös antanut jollekulle lahjan. Yleensä lahjoja saadaan ja annetaan silloin, kun on joku juhla –
syntymäpäivät tai joulu. Oletteko pysähtyneet ajattelemaan, miksi me annamme lahjoja? Tai miksi niitä on mukava saada? Eikö olekin niin, että lahjalla kerromme välittävämme, pitävämme
toista tärkeänä ja meille arvokkaana? Jotkut lahjat – saadut ja annetut – ovat ikimuistoisia. Ne kertovat vielä vuosien päästä tarinaa rakkaudesta ja hyvästä tahdosta ihmisten kesken.

Meidän ihmisten toisillemme antamat lahjat ovat ”muistumia” tai ”heijastumia” suuremmista lahjoista. Ei liene yllätys, että puhun nyt Jumalan, taivaallisen Isän, meille antamista lahjoista. Hän on
antanut meille elämän lahjaksi. Hän on antanut meille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen lahjaksi. Ja Jeesuksen tähden hän tahtoo lahjoittaa meille lisää hyviä, taivaallisia lahjoja.

Tänään, kasteen sunnuntaina, puhumme kasteen lahjasta. Meidät, jokainen kristitty, on kastettu tai tullaan kastamaan. Kasteessa taivaallinen Isä antaa parhaimmat lahjansa meille. Hän nimittäin
lahjoittaa meille paikan omasta perheväestään, seurakunnasta. Tuo paikka saadaan ihan omalle nimelle! Siksi juuri kastejuhlassa on tärkeää, että kastettavan nimi sanotaan ääneen. Kun olemme
saaneet paikkamme Jumalan perheessä, olemme hänen lapsiaan ja omistaan Jumala lupaa pitää hyvän huolen.

Paitse että kasteessa saadaan oma paikka Jumalan seurakunnassa, saadaan Jumalan lahjana vakuutus siitä, että hän rakastaa meitä ja tahtoo meille hyvää koko elämän ajaksi. Tätä nimitetään sanalla
siunaus. Jumalan siunaamina olemme hänen suojeluksessaan ja varjeluksessaan. Jumala ei jätä meitä yksin, vaan on kanssamme koko elämän ajan. Hänen omina lapsinaan meille annetaan myös
mahdollisuus oppia hänestä lisää. Tuota oppia sanotaan kristilliseksi kasvatukseksi, ja se on sitä, että vanhemmat, kummit, muut tärkeät ja rakkaat ihmiset sekä me seurakunnan työssä olevat, kuten
kerhoja pitävät Susanna ja Hannele, tai me rippikouluja pitävät, Pekka, Mirkka, Kirsi ja minä, kerromme kasvaville kristityille Jumalan rakkaudesta ja hänen hyvistä teoistaan ihmisiä kohtaan.
Tosin me aikuisetkin tarvitsemme tätä samaa kasvatusta, joten me kristityt saamme sitten oppia toinentoiseltamme, mitä Jumala hyvyydessään meille tahtoo antaa. Tätä oppia ja sen mukana tulevaa
kristiityjen yhteyttä tarvitsemme, jotta se usko Jumalaan, jonka myös on osa kasteen lahjaa, säilyisi ja vahvistuisi meissä. Ja tätä varten kirkolla on se toinen pyhä toimitus, sakramentti, eli ehtoollinen.

Kasteessa saadaan Jumalan lahjana myös sellainen asia, jolla on todella kauaskantoinen vaikutus meille. Jumala lahjoittaa kasteessa ikuisen elämän toivon. Eli kun meistä kasteessa tulee kristiityjä,
saamme kaiken hyvän tätä elämää varten, mutta myös tulevaa, ikuista elämää varten niin, että kerran pääsisimme perille Jumalan perheen taivaalliseen kotiin.

Kaikista näistä Jumalan meille kasteessa antamista hyvistä lahjoista meitä muistuttaa kastekynttilä. Nykyään jokainen
kastettu, ainakin täällä omassa, Suonenjoen seurakunnassa, saa sellaisen kynttilän kastejuhlassaan. Kastekynttilän liekin valo kertoo Jumalan Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on tämän
maailman valo. Sitä valoa seuraamalla olemme oikella polulla elämän tiellä.

Näistä asioista ja jokaisen omasta paikasta seurakunnassa, kristittyjen perheessä, muistuttavat myös ne kynttilät, jotka me
tänään sytytytämme täällä jumalanpalveluksessa. Nämä ovat jokaiselle viime vuoden aikana kastetulle Suonenjoen seurakunnan jäsenelle. Mutta me muut, aikaisemmin kastetut, voimme niitä
katsomalla muistaa omaa kastetta ja sitä omaa kastekynttilää