Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja näin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Saarna:
Millainen on lammas? Se on eäin, jolla on tuuhea, kiharainen karvapeite lampaan villapeite. Lampaita on monen värisiä. On valkeita, on harmita ja mustia lampaita. Lampaat ovat laumaeläimiä, ja tarvitsevat laumalleen johtajan ja suojelijan. Tämä johtaja ja suojelina on paimen.
Millainen on paimen? Paimen on sellainen, joka kulkee lampaiden kanssa, ja johdattaa niitä turvallisesti eteenpäin siellä, missä ne kulkevat – yleensä ravinnon perässä. Paimenen työhön kuuluu myös sen varmstaminen, että lampaat ovat kaikki tallessa, ja että ne pysyvät turvassa – laumansa kanssa ja paimenen luona. Usein Jeesusta sanotaan paimeneksi. Sillon tarkoitetaan sitä, että me ihmiset olemme hänen laumansa lampaita.
Hyvästä Paimenesta minulle tulevat aina mieleen entisvanhaiset pyhäkoulutaulut, joissa Jeesus on kuvatttuna lempeäkasvoisena paimenena kedolla, vierellään karitsa tai pari. Noiden kuvien tunnelmassa on jotain hyvin harrasta ja tyynnyttävää. Ne tuntuvat kertovan katsojalleen: ”Älä pelkää. Minä olen tässä. Minä pidän sinusta huolen, suojelen ja rakastan sinua.” Nuo kuvat kerovat aivan oikein siitä tunneilmastosta, jota välittämään ne on tarkoitttukin.
Siis välittämään sanomaa Jumalan huolenpidosta ja varjelusta, jonka hän omilleen antaa. Ja tuomaan meille sanoman hänen rakkaudestaan, joka tuli näkyväksi hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, Lunastajassamme ja Vapahtajassamme.
Nuo samat kuvat Jeesuksesta Hyvänä Paimenena sopivat myös muistuttamaan meille siitä asemasta, mikä meidän kristittyjen tässä maailmassa on. Olemme Jeesuksen seuraajia. Seuraajana oloa voi kuvata monilla muillakin tavoilla, esim. että olemme Jeesuksen opetuslapsia, tai oksat Kristus-viinipuussa. Mutta näkökulmat, että Jeesus on meille sekä
jofattaja että suojelija, tulevat mielestäni vielä paremmin esille, kun ajattelemme Herraamme Hyvänä Paimenena. Johdattajana Jeesus tahtoo vahvistaa uskoamme häneen, jotta jaksaisimme pitää kiinni Jumalan mielen mukaisesta elämästä, kuten lähimmäisenrakkauden osoittamisesta toinen toisillemme.
Hän tahtto myös, että seuraisimme häntä tämän elämän halki aina iankaikkiseen elämään saakka. Ettemme koskaan hänestä luopuisi. Suojelijana jeesus tahtoo pysyttää meidät itsensä lähellä ja ahvistaa uskoamme häneen, jotta meillä olisi turva elämän vaikeina ja vaaralisna aikoina – silloin, kun elämä ja omat valintamme ovat viemässä meitä väärään suuntaan. Kun esimerkiksi unohdamme lähimmäisemme ja heidän tarpeensa ja alamme elää vain omin itsekkäiden motiiviemme varassa. Jeesus myös tahtoo olla suojelijamme siinä mielessä, että me huutaisimme häntä apuun, siis kääntyisimme rukouksin hänen puoleensa. Hyvin konkreettisissakin vaaroissa, tai vaaran pelossa, saamme turvata häneen. Itse esimerkiksi siunaan itseni ristinmrkillä lähtiessäni matkalle, lähdin sitten autolla tai junalla tai miten vain. Näin jätän itseni konkreettiesti Jeesuksen suojelukseen ja varjelukseen. Ristinmerkin teko on mitä kuvaavin ele apua pyytävältä ja Jumalaan turvaavalta kristityltä.
Paimenena Jeesus on myös lammaslaumansa, kristittyjen, yhteen kokoaja. Hän, maailmanlaajan seurakunnan pää ja johtaja, kutsuu meitä, hänen omiaan koolle, muun muassa jumalanpalveluksiin. Näen, että tänäkin aamuna olemme kuulleet Hyvän Paimenemme äänen, ja tulleet hänen kutsuminaan yhteen. Paimenena hän haluaa tarjota meille parasta suojaa ja
turvaa. Hän tahtoo pelastaa meidät sielunvihollisen juonista, pahan ja kuoleman vallasta. Hän tahtoo myös, todellisena huolenpitäjänä, ravita ja vahvistaa meitä, kun kuljemme hänen mukanaan ja seurassaan. Hengellistä ravintoa ja vahvistusta on meille tänäänkin tarjolla, kun saamme kutsun ehtoollispöytään, sakramentin äärelle. Siinä Jeesus todellisesti antaa
itsensä meidän edestämme, jotta meidän olisi pelastus ja ikuinen elämä.
Joskus me ihmiset, Vapahtajamme lauman lampaat, kuljemme hänestä kauas ja harhailemme jo todella etäälle. Joskus jopa kuulomatkan ulkopuolelle. Silloinkin, ja etenkin silloin, tahtoo Jumala pitää meistä huolta. Muistatteko Jeesuksen vertauksen eksyneestä lampaasa? Sen löydämme raamatusta sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumista. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoo: ”Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta a yksi niistä eksyy, niin eikä hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä? Ja jos hän sen löytää – totisesti, hän iloitsee siitä enemmän kuin niistäyhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eiv’t olleet eksyksissä. Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäiisistä joutuisi hukkaan.” Jumala kutsuu meitä koko ajan hänen luokseen, hänen pelastavaan yhteyteensä, ja hän tahtoo pitää huolen siitä, että jokainen
kuulee tämän kutsun. Jokaisen, joka tahtoo tulla Jumalan luo, hän ottaa ilolla vastaan – niin ne, jotka kuulevat hänen kutsunsa ensi kertaa, kuin ne,
jotka ovat jo kutsutut ja tulleet, pois harhautuneet ja, jotka nyt uudelleen kuulevat Jumalan kutsun, Hyvän Paimenen äänen, ja tahovat vastata siihen.
Olimmepa millaisia lampaita tahansa, yksi on aina varma ja pysyvä asia. Nimitäin se, että Jeesus-Paimenen laumaan olemme aina tervetulleet. Hän ottaa meidät riemulla vastaan, suojeluunsa ja varjeluunsa. Hän pitää meistä huolta niin tässä elämässä. Ja hän huolehtii myös siitä, että häntä, Paimentamme, seuraamalla pääsemme perille taivaan kotiin, Isän Jumalan
luokse.