1. BEETLEHEMIN MENNEISYYS
”…meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.”
Beetlehemin kaupunki sijaitsee Juudean vuoriseudulla 8 km etelään Jerusalemista. Kaupungin uskonnonhistoriallinen merkitys perustuu ennen muuta siihen, että se on Iisain, kuningas Daavidin isän ja daavidilaisen suvun kotikaupunki. Sen tähden Joosef lähti yhdessä Marian kanssa Betlehemiin veroluetteloon kirjoittautumista varten. Noin 3000 vuotta sitten (1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, Jeesuksen syntymää,) vanha profeetta Samuel voiteli siellä nuoren Daavidin Israelin toiseksi kuninkaaksi. Daavidin hallitusaika oli valtakunnan suuruuden ja kukoistuksen aikaa.
Betlehemin kaupunki mainitaan Vanhassa Testamentissa patriarkka Jaakobin vaimon, Raakelin kuoleman yhteydessä. Raakel oli matkalla Beetelistä Efrataan eli Beetlehemin, kun hän kuoli toisen poikansa, Benjaminin synnytykseen. Raakelin hauta on Betlehemin tien varressa kaupungin pohjoispuolella (1.Moos 35:16-20).
Kaupungin heprean kielinen nimi, Betlehem, tarkoittaa leipähuonetta.
Betlehemissä on Jeesuksen syntymän muistona maailman vanhimpiin kuuluva kristillinen pyhäkkö, Jeesuksen syntymäkirkko. Sen rakennutti Rooman keisari Konstantinus äitinsä Helenan myötävaikutuksella 320-luvun lopulla.
Kirkon alatasossa/pohjakerroksessa on Vapahtajan syntymäluola. Luolan lattiaan on kiinnitetty suuri hopeoitu tähti, jossa on latinankielinen teksti: ”Hic de Virgine Maria Jesus Christus natus est.” Tässä syntyi Jeesus Kristus neitsyt Mariasta.
2. BEETLEHEMIN NYKYPÄIVÄ
Betlehemin kaupungin nykytilannetta arvioitaessa on vain todettava, että koko Israelin valtion poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne on sangen epävakaa ja levottomuuksien täyttämä. Palestiinalaisten ja israelilaisten keskinäiset väkivaltaisuudet ovat vajaan vuoden aikana vaatineet satamäärin kuolonuhreja. Valtaosa heistä on ollut tavallisia siviilejä. Neuvotteluja ja toimenpiteitä ovat haitanneet ja estäneet ja nykyiseen kaaokseen johtaneet jatkuvat itsemurhaiskut ja niiden torjumiseksi tehdyt miehitystoimenpiteet ja terroristijärjestöjen taistelijoiden etsinnät, jotka ovat vuorostaan vaikeuttaneet suunnattomasti siviilien elämää ja musertaneet lähes kokonaan palestiinalaisten arkielämän.
Vajaat 10 vuotta sitten Lähi-itään saatiin luoduksi orastava mahdollisuus pysyvään rauhaan. Kun Shimon Peres, Jitzhak Rabin ja Jasser Arafat ottivat vastaan vuoden 1994 Nobelin palkinnon, tunnustus symboloi orastavaa toiveikkuutta Lähi-Idän levottomaan tilanteeseen. Oslossa käynnistettyjen neuvottelujen pohjana olivat YK:n jo 1960-luvulla ja sittemmin vuonna 1974 hyväksymät päätöslauselmat.
Niissä edellytetään israelilaisten vetäytymistä miehitysalueilta ja itsemääräämisoikeuden myöntämistä Palestiinan kansalle. Neuvotteluprosessi on ollut vaikea. Kuitenkin molemmat osapuolet ovat tunnustaneet toisensa neuvottelukumppaneiksi.
3. LAPSET OPASTAJINA
Neuvotteluja käytiin Oslossa. Neuvottelijoilla olivat perheet mukanaan, koska neuvottelut kestivät pitkään. Neuvottelijoiden lapset leikkivät yhdessä. Kerrotaan, että kun näytti siltä, että neuvotteluissa ei päästä lähentymään yhteistä näkökantaa eikä edetä kohti rauhanomaista ratkaisua, niin tauolla neuvottelijat kävivät perheensä luona ja näkivät, että heidän lapsensa leikkivät yhdessä toisen osapuolen lasten kanssa ja tulivat toimeen keskenään. Silloin aikuiset tajusivat, että heidänkin pitää päästä etenemään yhteiseen päämäärään ja rauhanomaiseen tulokseen. Lapsi/lapset opastivat tietä kohti rauhaa.
4. SEIMEN LAPSI OPASTAJANA ELÄMÄN RATKAISUISSA
Jouluevankeliumissa seimen lapsi ohjasi tietä eteenpäin niin Joosefille ja Marialle kuin myös itämaan tietäjille, vieraiden valtojen viisaille ja hallitsijoille.
Lapsen paras ohjasi kohti oikeata ratkaisua. Joulun lapsi, seimen lapsi ohjaa meitä elämässämme. Monissa vaikeissa ratkaisuissa on tavalla tai toisella mukana aina lapsi ja lapset. Sellainen ratkaisu, joka tukee lapsen tai lasten elämää, on oikeaan vievä, sillä ”…Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
3. ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
5. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Matt 18:2-4
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. Matt 25:40
5. JUMALA TOIMII ARKIELÄMÄSSÄ
Ensimmäisen joulun puitteet olivat erittäin vaatimattomat ja arkiset. Siinä toteutuu kuitenkin Jumalan suuri totuus ja rakkaus: Jumala toimii keskellä arkea. Siinä on myös meidän toivomme ja lohtumme. Vaikka elämämme arki olisi miten vaikea, masentava tai surullinen, niin elämämme arki on Jumalan toimintaympäristö.
Tapahtuman sisältö oli sitä merkittävämpi. Jumala antoi sille juhlalliset, suorastaan yliluonnolliset puitteet: enkelin viestin viejänä, kokonainen enkelten joukko laulamassa kunniaa. MUTTA yliluonnollinen hetki kesti vain lyhyen välähdyksen. Sen jälkeen pimeys laskeutui jälleen kaiken ylle. Koitti ”arki”. MUTTA tuon arjen keskellä, sen ratkaisuissa sanoma Jeesuksen syntymästä lähti liikkeelle. Paimenet lähtivät liikkeelle etsimään heille kerrottua ”kapaloituna seimessä makaavaa lasta”.
6. JUMALA TULEE LUOKSEMME
Jari Sillanpää laulaa joululevyllään enkeleistä ja joulusta tapansa mukaan vaikuttavasti, mutta laulun tekstissä todetaan: ”…voi jouluna nousta Luojansa luo”. Tästä täytyy todeta, että asia on juuri päinvastoin: Me emme nouse jouluna Luojan luo. Meidän ei tarvitse tavoitella ja pumpata itseämme täyteen joulun tunnelmaa, jotta voisimme kurottaa korkealle ja nousta Luojamme luo. Päinvastoin. Luojamme, pyhä Jumala tulee tänä yönä alas meidän luoksemme, meidän elämämme arkeen ja tekee siinä jouluyön ihmeen, seimen lapsen juhlan.
Jeesuksen ihmiseksi tuleminen/syntyminen ei ole meidän joulutunnelmamme nostama ja kohottama saavutus. Vaan koska pyhä Jumala syntyy ihmiseksi, ihmiselämän arkeen, kipuun, tuskaan, pimeyteen ja syyllisyyteen linjalla ”ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin”, niin tämä yksinkertainen, mutta ihmeellinen tosiasia, tapahtuma, antaa meille joulun rauhan, joulun ilon, joulun lämmön ja turvallisuuden, kaiken sen, mitä me sisimmässämme pohjimmiltamme kaipaamme ja joka koskettaa meitä jälleen.
Jos joulun ilo olisi ollut meidän tunteidemme ja tunnelmiemme varassa, niin joulua olisi lakattu viettämästä jo lähes 2000 vuotta sitten. Sen sijaan 2000 vuotta sitten seimen lapsen syntymä on edelleenkin todellisuutta, joka synnyttää meissä turvallisen luottamuksen Jumalaan, tulee meidän arkeemme. Sen tähden me haluamme tulla kirkkoon jouluna ja kuulla yhä uudestaan joulun evankeliumin, vuodesta toiseen.
Vanhan Testamentin profeetta Jesaja sanoi, niin kuin kuulimme profetiassa luettavan:
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon… Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon.” Jes 9:1…6
Seimen lapsen arki oli pian edessä, pako Egyptiin Herodeksen vihalta ja vainolta. Siinä suhteessa joulu 2002 ei poikkea ensimmäisestä joulusta monenkaan kohdalla.
Joulu on yhtä vaatimaton puitteiltaan nytkin. Joulun sisältö on yhtä koskettava ja havahduttava nytkin, halki vuosituhansien. Me emme voi pukea sanoiksi joulun ihmettä, se on ja säilyy aina joulun ihmeenä, jota ilman me emme voi elää. Meidän täytyy saada kuulla siitä, laulaa siitä, hiljentyä sen edessä ja elää yhdessä seimen lapsen kanssa elämämme arkea, kipua, syyllisyyttä, sairautta ja ristiriitoja ja tuskaa.
Lohjan kirkon kattomaalauksissa on kuvattuna Maria, jonka sydämeen pistää 7 miekkaa viuhkan muodossa. Marian 7 tuskaa.
Jumala kulkee keskellä elämän arkea, sitä kaihtamatta, ei edes hänen äitinsä Maria säästynyt tuskalta ja kivulta elämässä, eivät apostolit, ei alkukirkko, saatika sitten me. Niin kauan kuin me elämme täällä, me kuljemme keskellä elämän todellisuutta, mutta Jeesus Kristus kulkee kanssamme. Joulu muistuttaa meitä jälleen kerran siitä, kun me niin helposti sen unohdamme vuoden varrella.
TAPAHTUI NÄINÄ PÄIVINÄ
Ja tapahtui niinä päivinä
että lapsi
että suuri ilo
että kaikelle kansalle
että suuri kirkkaus
Ja tapahtui niinä päivinä
että yövuorotyöläiset
kuulivat elämänsä uutisen
ja menivät ja näkivät
kokivat ja iloitsivat
Ja tapahtui niinä päivinä
miten tuttu tarina
liian tuttu jo lapsuudesta
kuluneeksi ulkoa opittu
soljuu ohi unisten korvien
joulutungoksessa melussa kiireessä
Mutta tapahtuu näinä päivinä
yhä tapahtuu
jaat leipäsi nälkäisen kanssa
ja lähimmäisesi ilo
on sinun ilosi
se jaettu
se kaksinkertainen
Tämän kaamoksen
näiden jäisten hankien keskellä
kulkee yhä enkeleitä
ilosanoman tuojia maajalassa.
Sinäkin yksi heistä?
Mutta tapahtuu näinä päivinä
yhä tapahtuu
että missä joku raottaa
ovea rakkaudelle
siellä syntyy Joulun lapsi:
Ilo Valo ja Rauha
Tie Totuus ja Elämä
Tie eksyneiden jalkojesi alle
totuus elämäsi valheeseen
elämä sinun arkeesi
mielesi turtumukseen.
Ja tapahtuu näinä päivinä
että pimeää yöllä ja päivällä
että majatalot täysiä kodittomista
kadut nälkäisistä
mielet huolesta raskaat
että verojen ja velkojen taakan alle
moni nääntyy
omassa kotikaupungissaan.
Tapahtuu näinä päivinä
että pelko vapisuttaa
työttömiä ja työllisiä
hiipii varjona vierellä
yötä päivää
Kuka tulisi sanomaan:
Älkää pelätkö
Mutta tapahtuu näinä päivinä
että sinun silmäsi
mielesi sydämesi avautuu
ja sinä menet ja sytytät valon
lähimmäisesi pimeään yöhön
sinä ojennat kätesi
olkoon että heikon
olkoon että vapisevan
pelon ja tuskan kaamokseen
yhä tapahtuu
että taivaat aukenevat
että tähti syttyy.
Valo pimeimmällä hetkellä
Että äkkiarvaamatta ilo
Suuri ilo
Ja kaikelle kansalle
Ja sinulle