Jeesus puhui aikansa ihmisille heidän omalla kielellään, heille tavallisilla käsitteillä ja termeillä. Hän puhui vertauksissaan kedon kukista, maanviljelystä, kylvämistä, sadon korjuusta ym. maatalouden termeistä. Hän käytti myös taloudellisen elämän termejä, rahaa ja omaisuutta koskettavia ilmaisuja, jotta ne ihmiset, jotka olivat rikkaita, saattoivat ymmärtää hänen sanomansa.
Meillä on nyt esillä tyypillinen Jeesuksen vertaus. Vertauksista ei koskaan voi soveltaa kaikkia yksityiskohtia, vaan kullakin vertauksella on yksi pääsanoma, jonka Jeesus halusi välittää kuulijoilleen.
TÄMÄ VERTAUS EI OLE:
…TALOUDELLISEN VOITON JA AHNEUDEN PUOLUSTUS
Tämän vertauksen sanoma ei ole = osata tehdä mahdollisimman hyvin rahaa ja omaisuutta. Miksi näin? Muistamme sen vertauksen, jossa rikas mies oli huolehtinut hyvin omaisuudestaan ja rakentanut viljoilleen ja mietti miten laajentaisi aittojaan, jotta kallisarvoinen vilja, Jumalan lahja, ei joutuisi hukkaan, vaan saataisiin oikein varastoiduksi. Tälle miehelle Jumala sanoi:
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
21. ”Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” Luuk 12:16
Muistamme myös, miten tullimies Sakkeuksen kohdatessa Jeesuksen, Sakkeus oli valmis 8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin”. Luuk 19:8 Sakkeuksen kohdalla ei ollut kyse vertauksesta, vaan todellisesta tapahtumasta.
Siispä tämän päivän vertauksen pääviesti ei voi olla mahdollisimman suuren omaisuuden kartuttaminen vielä suuremmaksi.
EI OLE …VIISAUDEN YLISTYS
Tämän vertauksen syvin sanoma ei voi myöskään olla viisaus, joka kerrotaan vertauksessa, jossa taloudenhoitaja isännän palatessa nopeasti järjesteli omaisuuden hoidon siten, että hänellä oli ystäviä, joiden luokse mennä silloin, kun isäntä palaa ja toteaa hänen hoitaneen huonosti omaisuuttaan ja antaa hänelle lopputilin eli yksinkertaisesti potkut! Luuk 16:1-
MITÄ JEESUS HALUSI SANOA JA KENELLE JEESUS HALUSI SANOA?
Tällä vertauksella on aivan oma sanomansa. Jeesuksella on tärkeä = ainutlaatuinen viesti tämän kilpailuyhteiskunnan rasittamille ja riivaamille ihmisille. Avain vertauksen ymmärtämiseen on kolmessa sanassa:
”Kullekin kykynsä mukaan!” Kyky/dynamis- sana voidaan kääntää myös ”voimansa ja valtansa mukaan.” Se merkitsee siis, että
1.Jokaisella on omat lahjansa, kykynsä ja valtansa. Jokainen on samanarvoinen Jumalan edessä, niin kuin kaikissa muissakin suhteissa riippumatta lahjojensa, kykynsä tai valtansa määrästä.
2.Kaikilta vaaditaan saman verran uskollisuutta lahjojensa käyttämisessä, ei määrissä, vaan sydämen suhteessa Jumalaan = jokainen tekee voitavansa = jokainen tekee sen, mikä on hänen tehtävänsä, pitää huolen omien lahjojensa käyttämisestä. Määrien mittaaminen on helppoa, mutta laadun ja sisällön mittaamisen voi tehdä vain Taivaallinen Isämme ja Jeesus, joka sanoi, että hän tunsi ihmisen sisimmän.
3.Tämä lopettaa ihmisten keskinäisen vertailemisen ja kilpailun. Jokainen kilvoittelee itsensä kanssa eikä toisten kanssa. Kaikki ovat samalla viivalla.
4.Jokainen on tilivelvollinen Jumalalle siitä, mitä on lahjoillaan tehnyt. Voimme vertailla vain Jeesukseen, joka on esikuvamme uskollisuudessa ja nöyryydessä.
5.Kirjanoppineiden lainsäädäntö hyväksyi maahan kaivamisen laillisena vieraitten rahojen säilyttämistapana. Jos rahat varastettiin maasta, oli rahojen hoitaja vastuusta vapaana. Vertauksen kolmas mies halusi kaikin tavoin kiertää vastuunsa tehtävästään ja vieritti siitä syyn muille.
6.Kolmas mies kieltäytyi yhteistyöstä toisten kanssa. Hän ei luottanut toisiin.
7.Kolmas mies eristäytyi ja sulkeutui kuoreensa. Hän halusi pestä kätensä kokonaan tästä tehtävästä, ”tehkööt toiset”!
8.Kolmas mies kieltäytyi käyttämästä saamaansa lahjaa, saamaan kutsumustaan, saamaansa tehtävää.
9.Kolmas mies väheksyi lahjan Antajaa sekä itseään.
VANHUKSET IIDA JA HANNA.
Idalla ja Hannalla oli vanhainkodissa yhteinen huone. Hanna oli lähes satavuotias ja Iida yhdeksänkymmenen paikkeilla. Iida oli pieni ja laiha ja viluinen ja makasi lähes aina vuoteessaan huopa ympärillään. Hanna istui vuoteessaan ja tarkkaili säännöllisin väliajoin Iidaa. Välistä, kun Iida liikahti, huopa valui hänen päältään lattialle. Sitä Hannan oli vahdittava. Suurella vaivalla hän kohottautui vuoteestaan, tuki ruumistaan tuoliin ja pöytään, pääsi vähitellen Iidan vuoteen viereen, onnistui melkoisin ponnistuksen kumartumaan ja nostamaan huovan maasta ja kietoi sen takaisin viluisen Iidan ympärille.
Kun työ oli tehty, hän taputti Iidaa poskelle ja sai tämän kasvot kirkastumaan. Apu vaati vaivaa, mutta palkkana oli ihminen, joka loisti vähän aikaa. Hannan teko vaati myös vastuuta ja uskollisuutta. Kun Hannalta tiedusteltiin haluaisiko hän oman huoneen, hän vastasi tietysti myöntävästi, mutta totesi: ”Enhän minä voi, miten Iidan sitten kävisi?”
(Malte Blaxhult: Pientä suolaista pärskettä, s. 22-23 Kirjaneliö 1974, ISBN 951-600-280-3)
Satavuotias Hanna ei kätkenyt leiviskäänsä maahan. Hanna ei valittanut sitä, että hän oli niin vanha ja huono liikkumaan. Hanna hoiti leiviskänsä huolella ja sai Iidan kirkastumaan.
MISSÄ ON EVANKELIUMI = ANTEEKSIANTAMUS TÄSSÄ VERTAUKSESSA?
Kun tässä vertauksessa korostetaan tekemistä ja oikein toimimista, niin missä tässä on sitten evankeliumi = anteeksiantamus ja vapautus? Julma tuomio kerrotaan lopussa. Evankeliumi on siinä että Jeesus antoi itsensä, hoiti oman leiviskänsä, tehtävänsä, lahjansa = Jeesus rakasti meitä viimeiseen asti ja antoi itsensä meidän edestämme. Epistolatekstissä sanottiin:
Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. 2.Kor 8:9
Jeesuksen tähden me voimme saada anteeksi ja uuden voiman elämämme arkisimpiin ja vaikeimpiin tehtäviin, ihmissuhteisiin ja elämän tilanteisiin. Anteeksiantamus ja armo vapauttavat muutokseen. Armahdettuna on hyvä elää. Ei tarvitse elää katkeroituneena ja epäonnistuneena. Ei enää tarvitse tuijottaa omiin mahdollisuuksiinsa, olosuhteiden hankaluuteen ja syytellä toisia, vaan saa palvella iloisesti omilla lahjoillaan / lahjallaan. Mieluummin pieni ja oikeinpäin kuin suuri ja väärinpäin!
MUUTAMIA KYSYMYKSIÄ MEILLE JOKAISELLE MIETITTÄVÄKSI:
1.Mikä tai mitkä on/ovat minun ”leiviskäni”, lahjani, tehtäväni, vastuuni?
2.Miksi väheksyn tätä leiviskääni/lahjaani, tehtävääni, vastuutani?
3.Miten minä hoidan sen?
4.Haluanko paeta ja vierittää vastuun toisille ja syyttää toisia / systeemiä siitä, että minä jätän oman osuuteni tekemättä?
ROHKAISU JOKAISELLE LEIVISKÄN KÄYTTÄJÄLLE
Lopuksi haluan rohkaista jokaista arkaa, väsynyttä tai pettynyttä leiviskänsä käyttäjää VT:n saarnaajan kirjan sanoilla:
1. Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.
2. Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle – ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.
3. Kun pilvet täyttyvät vedellä, ne valavat sateen maahan, ja kun puu kaatuu, kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa, niille sijoilleen se jää.
4. Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
5. Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo.
6.Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen – ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.
Saarn 11:1-6