Tänään on ”armon sunnuntai”. Jeesus sanoo armosta jotain hyvin merkittävää tekstin lopussa: ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.” Siinä on Jumalan logiikka ja järjestys. Se on armon järjestys.
Aikaisemmin evankeliumissa kerrottiin rikkaasta nuorukaisesta, joka lähti murheellisena pois Jeesuksen luota, kun ei voinut seurata häntä. Pietari, joukon johtaja kysyi, että kun olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua, niin mitä me saamme??? Pietari on kuin kuka tahansa ihmisistä, ensimmäinen kysymys, MITÄ ME SAAMME? Tämä on hyvin inhimillistä. Meidän kysymyksemme on yleensä: ”Mitä minä saan? Mitä tämä minulle antaa?”
Jeesus vastasi opetuslapsille, että heitä ei ole valittu heidän itsensä, oman erinomaisuutensa tähden, vaan Jumalan valinnan tähden vrt. Joh 15:16 ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy.”
VT:n tekstissä sanottiin aivan sama asia 5.Moos 7: ”Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi – olettehan kaikista kansoista pienin. Herra rakasti teitä”
Filippiläiskirjeessä Paavali sanoi: ”Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.”
1. JUMALAN RAKKAUS JA JUMALAN ARMO
Jumalan valinnan peruste on aina JUMALAN RAKKAUS JA JUMALAN ARMO, ei meidän ominaisuutemme tai ansiomme. Jokaisella meistä on omanlaisia ominaisuuksia, lahjoja, persoonallisuuden piirteitä, joilla palvelemme Jumalaa, mutta ne eivät ole koskaan se syy tai peruste, miksi Jumala valitsee meidät. Ainoa peruste valinnalle on JUMALAN RAKKAUS JA ARMO.
2. JUMALA OTTAA OMAKSEEN
Paavali sanoi Filippiläiskirjeessä: ”Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen”. Tuo ”omakseen ottamisen” (katalambanoo)sana on hyvin mielenkiintoinen, sillä se kertoo siitä, että toiminnan aloite on lähtöisin Jumalasta – ei meistä. Sillä on kaikkiaan ainakin 7 erilaista merkitystä.
1.tarttua, Jeesus on aktiivinen meidän suuntaamme. Hän ei jätä meitä yksin oman onnemme nojaan ajelehtimaan, vaan TARTTUU meihin ja
2.ottaa kiinni, = ei katsele jostain kaukaa, vaan ’käy käsiksi’, ottaa lähelleen, ottaa kiinni, syliinsä.
3.saavuttaa, Me menemme usein poispäin Jeesuksesta, mutta emme pääse häneltä pakoon. Hän SAAVUTTAA meidät pakomatkallammekin. Hänellä on myös aikaa odottaa.
4.voittaa, Me taistelemme usein Jeesusta vastaan, mutta hän voittaa meidät. Me emme mahda itsellemme mitään, emme mahda synnille mitään, emme voi olla puhtaita ja kelvollisia, mutta Jeesus VOITTAA meidät, sillä hän on VOITTANUT synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Se ei ole kuitenkaan murskaavaa ja alistavaa voittamista, vaan hän voittaa ne voimat, joille me emme mahda mitään. Kohta tämän saarnan jälkeen yhdymme yhteen ääneen USKONTUNNUSTUKSEEN. Siinä kertaamme, mitä Kristus on voittanut. Hän on VOITTAJA. Uskontunnustuksessa emme luettele omaa erinomaisuuttamme, vaan Kolmiyhteisen Jumalan suuruutta ja rakkautta, pelastustyötä. Ainoa, mitä me sanomme itsestämme = MINÄ USKON Paavali sanoo vanhurskaudesta, ”vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.” 2.Kor 2:14 Paavali puhuu meidän kulkevan ”Kristuksen voittosaatossa”.
5.käsittää, Hän KÄSITTÄÄ meidän elämäntilanteemme, sielunrakenteemme, luonteen piirteemme, millaisia me olemme. Hän käsittää ja tietää meidän elämänhistoriamme, menneisyytemme ja tulevaisuutemme. Hän ei ajattele meitä ulkoisen olemuksemme pohjalta, vaan meidän sisältämme käsin. KÄSITTÄÄ = YMMÄRTÄÄ meidän elämämme. Ja auttaa meitäkin ymmärtämään, tai vaikka emme ymmärräkään elämän palapelin kaikkia palasia, niin auttaa JAKSAMAAN niiden kummallisten palojen keskellä, keskeneräisinä, jaksamaan päivä päivältä eteenpäin ja luottamaan siihen, että ”on yksi, joka ymmärtää”.
6.huomata, Hän HUOMAA meidät. Hän ei mene ohitse. Hän näkee ja aktiivisesti seuraa meitä, HUOMAA meidät ja meidän lähellämme elävät ihmiset.
7.yllättää Emme ole osanneet edes ajatella sitä, millainen Jeesus on. Sen vuoksi hän YLLÄTTÄÄ meidät. Jumala YLLÄTTI jo aikoinaan Mooseksen erämaassa, kun kutsui hänet viemään Israelin kansan pakkosiirtolaisuudesta. Hän YLLÄTTI Saaran ja Abrahamin. Jeesus YLLÄTTI tuhlaajapojan, hän YLLÄTTI ristin ryövärin, hän YLLÄTTI kieltäjä Pietarin, YLLÄTTI epäilijä Tuomaan ja YLLÄTTI seurakuntaa vastaan taistelleen Sauluksen, josta tuli sittemmin valittu apostoli Paavali.
Kaikkea tätä 7-asiaa tarkoittaa, että ”kuulun hänelle”, niin kuin Paavali sanoi.
Tätä merkitsee meille kaikille, että ”Jeesus on ottanut meidät omakseen”.
Se sana koskettaa meitä jokaista. Tänään ajattelen erityisesti Jamppaa, joka olet yli 30 vuotta palvellut Järvenpään seurakuntaa nuorisotyönohjaajana. Olet ollut viemässä tätä Jeesuksen omaksi ottamista lasten ja nuorten ja perheiden ja aikuisten pariin. Sinä olet ollut aktiivinen, olet ollut liikkeellä lasten ja nuorten parissa ja myös aikuistenkin parissa. Sinä olet huomannut lapset ja nuoret, olet yllättänyt heitä kysymällä mukaan. Itse asiassa se et olekaan ollut Sinä, joka on nykäissyt nuoria hihasta, tule mukaan, vaan se on ollut Jeesus, joka on tarttunut nuoriin, ottanut heidät lähelleen, ymmärtänyt heitä ja yllättänyt heidät.
3. JUMALAN ARMO EI OLE KAUPAN
Vanhassa suomalaisessa sananlaskussa sanotaan, että ”Rahalla saa ja hevosella pääsee!” Nykyajan versio on ehkä paremminkin: ”kaikki on ostettavissa ja kaikella on hintansa”. Mutta JUMALAN ARMO EI OLE KAUPAN, sillä Jumalan armo ei ole ostettavissa. Se on vain VASTAANOTETTAVISSA = se, joka uskoo Jeesukseen. ”Se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.”
Konkreettisesti usko on ”uskottavissa”, kun tulemme ehtoollispöytään. Me olemme siinä vastaanottavia osapuolia ja koskettaa jokaista. Tervetuloa kaikki tänään kirkkomme ehtoollispöytään. Siinä me olemme kaikki samalla viivalla, samalla tasolla Jumalan armon keskellä.