21. sunnuntai helluntaista, Matt. 22: 1-14, Ari Tuhkanen

Ari Tuhkanen
Nurmijärven seurakunta

Suomen kantaverkossa eli valtakunnallisessa suurjänniteverkossamme sähkö siirtyy voimajohdoissa jopa 400 kilovoltin (kV) jännitteellä. Jännite on siis todella suuri, tuo siis 400 000 volttia kun vertaa sitä tuttuun normaaliin verkkovirtaan, 230 volttiin.

Varoiksi sanon tässä vaiheessa, että et ole erehtynyt sähköopin luennolle. Jatka vain saarnan kuuntelua.

”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.” Mitä Jeesus noilla vertauksen kuninkaan sanoilla tarkoittaa?

Äsken Jeesus kertoi meille kuninkaan kutsusta. Kutsu ei kelvannut. Ei kelvannut kutsu toisillekaan kutsutuille. Jotkut kutsutut suorastaan pahoinpitelivät kuoliaaksi kutsuntuojat.

Kuningas vihastui ja hyökkäsi surmamiehiä kohtaan tuhoisin seurauksin. Mutta, koska kaikki oli valmiina hääjuhlia varten, kuningas laittoi palvelijansa vielä uudelleen hääkutsua esittämään, laittoi palvelijansa liikkeelle yhä laajemmalle, teille ja toreille, turuille ja toreille. Avoin kutsu. Ketä vaan saa kutsua. Ja nyt alkoi väkeä tulla.

Jeesuksen vertauksen huipennus kuitenkin on vielä edessä. Herra kiinnittää katseemme suuren juhlajoukon keskellä olevaan mieheen. Mieheen ilman hääpukua. Voisi tuo ihminen voinut olla varmasti nainenkin ilman hääasua. Sillä huomaatko, Jeesus painottaa kyseessä olleen siis yhden ihmisen.

Että jokainen meistä huomaisi, että kyse voisi olla juuri vaikka minusta tai sinusta. Eikä jostakin epämääräisestä ihmisten joukosta, joka ei nyt ainakaan meitä koskisi. Jeesuksen puhe koskee juuri meitä. Eikä siis meitä vain joukkona, vaan jokaista meitä erikseen. Onko minulla hääpuku ylläni? Olenko kelvollinen ikuiseen riemuun vai joudunko kääntymään Taivaan portilta pois?

Meidät on kutsuttu tänäänkin tänne eilen 220 vuotta täyttäneeseen Nurmijärven kirkkoon ottamaan kantaa Jeesuksen hääpukua koskevaan kysymykseen. Olemmeko kelvolliset kuninkaan, Taivaallisen Isämme juhlaan, ja kuninkaan pojan, Herramme Jeesuksen juhlaan? Juhlaan, joka alkaa kun aika loppuu ja ikuisuus koittaa.

Jo kasteessa saimme oikeuden taivaalliseen hääjuhlaan. Saimme myös kutsun ja puvun. Oikeus juhlaan ja kutsu ovat yhä voimassa, mutta onko pukumme, onko pukusi, onko pukuni, kateissa?

Kastemekkosi saattaa toki olla tallessa, ja ehkä siinä on kastettu jo monta muutakin sukusi jäsentä. Mutta kannatko yhä ylläsi kastemekkoasi, tuota hääpukuasi? Kaste pelastaa, mutta kaste ei pelastusautomaatti. Siksi kastepukua, pelastuspukua, tulee käyttää kaikkina elämämme päivinä. Yksi syy kastepuvun suureen pituuteen on myös se, että voimme näin ajatella tuon puvun riittävän vielä silloinkin kun potkuhousut ja monet, monet muut vaatteet ovat jääneet pieniksi ja olemme tulleet aina vain isommiksi, lopulta aikuisiksi saakka.

Siksi ylösnoussut Herramme Jeesus rakkaudessaan muistuttaa meitä: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja”. Suomeksi sanottuna Vapahtajamme sanoo meille, että ihmeessä rakkaat lapseni käyttäkää se kasteen armo hyväksenne, että olette kutsutut ja myös valitut iankaikkista juhlaa varten.

Tänään Nurmijärvi-päivänä erityisellä tavalla on aika muistaa rakasta kotiseutua ja tietysti siis juhlamme kohteena on myös tämä vanha, mutta virkeä Nurmijärven kirkkomme. Mutta keitä ja millaisin ajatuksin oli koolla 12.10.1793 täällä kotikirkossamme? Paikalla olivat muun muassa tietysti kirkon vihkimisen toimittanut Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus ja hänen avustajinaan toimineet tuomiokapitulin lehtori M. J. Alopaeus, rovastit Fredrik Collin ja Arvid Pauli sekä rykmentin pastori Morten Christian Lindfors ja notaari Slottman 1). Sekä tietysti seurakuntalaisia eri puolilta pitäjää. Kun Rajamäenkin kirkon saamiseen oli vielä aikaa noin 145 vuotta ja Klaukkalan kirkon rakentamiseen reilusti yli 200 vuotta. Klaukkalan ensimmäiseenkin kirkkoon, ortodoksiseen Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkkoon oli siihenkin vielä vähän yli 200 vuotta aikaa.

Mutta mitä ihmiset ajattelivat? Varmasti tuolloin 220 vuotta ja yksi päivä sitten oli silloinkin nurmijärveläisten mielessä ylpeys kotikirkosta ja ilo kotiseudusta. Ja sanoma kirkossa oli sekin sama – sillä Kristuksen kirkko ei vaihda sanomaa kuin takkia vaihdetaan muodin muuttuessa – sanoma oli varmasti sama kuin tänäänkin meidän kaikkien Kristuksen omien viestimme on: kotiseutu ja kotimaa ovat ihania asioita, mutta ikuinen koti ja iäinen kotimaa ovat ne, jonne kristityn sydän matkansa päämäärän asettaa.

Siksi me tarvitsemme hääasun. Kastemekon käyttöön joka päiväksi. Juhlaan ja arkeen. Sanoin, että vaatteita voidaan vaihdella muodin mukaan, mutta kastemekon siis tarvitset joka päivä matkaasi mukaan. Eli että saat olla Jumalan armon tähden, sinäkin syntinen, armosta vanhurskas eli Jumalalle kelpaava. Ja minäkin saan pukea taas kastemekon ylleni vakuuttamaan, että pappikin kelpaa Jumalalle; eikä virka-aseman vuoksi, vaan Golgatan ristinveren ansiosta. Lahjaa, pelkkää lahjaa on jokaisen meidän pelastuksemme.

Ja nyt niihin jänniteasioihin. Kantaverkossa siis kulkee enimmillään sellaiset 400 000 volttia. Ja ilman muuntajaa ei olisi tänäkään aamuna parranajokoneeni pörissyt tai kahvinkeittimesi toiminut. Olisi 400 kilovoltilla palanut niin parta kuin kahvinkeitinkin. Mutta vähitellen laskettu jännite mahdollistaa meille täällä kirkossakin nyt vaikkapa tämän valaistuksen.

Jännitteen laskua ja muuntajia tarvitaan. Ja tiedätkö, missä on Nurmijärven suurin muuntaja? Oikea vastaus on – kotiseutupäivästä huolimatta -, että se ei ole Nurmijärvellä. Mutta täällä Nurmijärven kirkossa siis puhumme siitä muuntajasta, kuten täälläkin yli 200 vuotta olemme puhuneet tuosta muuntajasta, siis jo kauemmin kuin edes sähköä olemme tunteneet. Tuo muuntaja on meistä muutama tuhat kilometriä etelään.

Muuntajan paikan olen saarnassani tänäänkin jo maininnut. Sen nimi on Golgata. Siellä on tapahtunut maailmanhistorian ihmeellisin muuntaminen.

Taivaasta tuli käsittämättömän rankka Jumalan oikeudenmukainen viha syntiä kohtaan tänne maailmaan. Viha, joka olisi polttanut meidät ihmiset kadotukseen. Mutta kaikkien salamoiden hirveitä volttimääriä voimakkaampi, Jumalan pyhyydestä tuleva syntiä kohtaan oleva polte kohtasi erikoisen muotoisen ukkosenjohdattaminen.

Tiedät mistä puhun. Puhun rististä. Rististä, jolla oli Vapahtajamme – meidän puolestamme kärsimässä rangaistuksen. Että Jumalan viha tuli kannetuksi ainoassa Pojassaan. Että Taivaan tuli ei polttanut meitä, vaan muuntui ristiinnaulitussa Herrassamme meitä kohtaan tulevaksi mittaamattomaksi rakkaudeksi.

Tämän takia sinäkin olet kutsuttu hääjuhlaan. Ole puettu hääjuhlaan!