Nyt meillä on tietokilpailu. Tähän saavat osallistua niin riparilaiset kuin aivan kaikki. Ja voittajan palkinto on hyvin suuri.
Kuuntele tarkkaan, kysymys tulee aivan hetken päästä.
No, nyt: Missä on Jeesuksen risti?
Tiedetään, odotit jotakin ihan toisenlaista kysymystä. Jotakin helpompaa. Esimerkiksi sitä, että mikä on piin likiarvo 100 desimaalin tarkkuudella. No, se olisi jo liian helppoa. Sehän on 3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679.
Mutta, se vaikea kysymys. Missä on Jeesuksen risti?
Toisaalta, ihan simppelillä, yksinkertaisella ajattelulla ymmärrämme, että Golgatallehan eli suomeksi Pääkallonpaikalle, se pystytettiin. Se on luettavissa Raamatusta (Mark. 15: 22; Matt. 27: 33, Luuk. 23: 33; Joh. 19: 17). Ja tuhannet maalauksetkin kuvaavat Jeesuksen siellä korkealla ristillä Golgatalla.
Totta. Silti lukuisat taidemaalarit, monet hyvin kuuluisatkin taiteilijat, ovat olleet aivan väärässä.
Golgatalla Jeesus kyllä kuoli. Mutta ei se risti korkealla ollut.
Jeesuksen aikaa,siis sitä kun Herra oli syntynyt tänne maailmaan parituhatta vuotta sitten, tuota aikaa tutkitaan monien tieteenalojen avulla, nykyään muun muassa jopa kielitieteen ja psykologian keinoin. Ja erittäin merkittävällä tavalla myös nykyaikaisen arkeologian keinoin. Siis tieteellisten kaivausten ja löytyneiden esineiden tutkimisen kautta. Ja arkeologia on ollut osaltaan avaamassa myös kuvaa tuosta roomalaisten äärimmäisen julmasta teloitustavasta, ristiinnaulitsemista.
Risti ei nimittäin ollutkaan ilmeisesti kohotettu korkeuksiin, vaan se oli todennäköisesti lähes samalla tasolla kuin maan tasalla seisovat ihmiset. Ja tiedätkö mikä asia tästä seuraa…?
Ristiinnaulittu Vapahtajamme, pyhä sovintoveri vuotaen, katsoi ympärillään ollutta ihmisjoukkoa siellä Golgatan kummulla silmien tasolta. Silmien tasolta.
Virressä veisataan näin: ”Jos en voi katsettani sinuun nostaa…” (Virsi 289: 3) Eli tuossa virressä on ideana, että me syntisinä ihmisinä emme omin avuin voi kohdata korkealla pyhyydessä olevaa Jumalaa. Mutta nyt, uuden tietomme valossa me kohtaammekin sen tosiasian, että rakkaudessaan Jumala tuli niin alas, että meidän ei tarvitse yrittää kurottaa katsettamme korkeuksiin.
Sillä niin kuin Jeesus katsoi aikanaan ympärillään olevia ihmisiä ihan silmien tasolta, niin me saamme tänään Jumalan meitä kohtaan tunteman rakkauden ja Jumalan meille osoittaman armon ansiosta katsoa Vapahtajaamme ihan silmien tasolle. Näin alas Taivaan pyhästä korkeudesta tänne syntiin langenneeseen maailmaan Jumala tuli, että me voimme katsoa Häntä nyt silmiin.
Ja tiedätkö mitä? Kun olet ihastunut tai ihan rakastunut, ja haluat tietää, onko rakkautesi kohde ihastunut tai rakastunut sinuun, mitä teet?
No, joku sanoo, että ootsä mun kaa? Mutta kai kaikki haluavat myös nähdä rakkaansa silmät. Tai oikeastaan, nähdä, onko siellä silmissä vastakaikua rakkaudelleni? Loistavatko rakkauteni kohteen silmät minun tuikkiville silmilleni?
Ja jos, ja kun, haluat nähdä maailman suurimman rakkauden, tiedät kenen silmiin kannattaa katsoa. Hänen, joka on merkityksessään kaikkia ihmisiä enemmän kuin päätään pitempi… Mutta silti kun katsot häntä, hän on aivan siinä sinun silmiesi ja sydämesi tasolla, ja kuinka kaunis, lempeä ja hyvä ja ihana on Jeesuksen katse. Hyväksyvä katse. Sinua arvostava katse. Sinut armahtava katse.
Kuulemassamme pyhässä evankeliumissa Jeesus rohkaisee meitä pyytämään. Siksi:
Piin likiarvoista viis,
kun tärkeää on siis,
että saamme ohjetta pyytää,
kuinka ristin voimme löytää.
Kun siellä ristillä meille jokaiselle katuvalle syntiselle tulevat vastaan nuo runnellut, mutta rakkautta täynnä olevat kasvot; ja silmät, joita eivät voita mitkään toiset silmät.
Näin Rukoussunnuntaina – ,joka siis painottaa meille rukouksen ihmeellistä voimaa – meillä onkin erinomainen tilaisuus rukoilla Jeesuksen antamalla luvalla tänäänkin Taivaan Isää. Rukoilla, että Pyhä Henki vakuuttaisi meille Herran ristin ja Herran silmien olevan koko ajan valmiina matkamme varrella. Valmiina armahtamaan ja kannustamaan. Sinua ja minua. Tänään ja kaikkina päivinä.
Tietysti tämä maailma on täynnä kaikenlaisia sinällään hienoja silmiä Mike Monroen meikkiluomuksesta lähtien. Silti vain yhdet silmät ovat armon silmät. Ja vain yksi voi sanoa voittaneensa synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Siksi tuo yksi, Hän, ylösnoussut Herramme, antaa meille rohkeuden elämän kamppailujen keskelle ja kantaa Taivaan Kotiin saakka. Hän Jeesus, joka sanoo:”… pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”.
Katso Jeesusta silmiin, näet rakkauden, saat rauhan.
Saarna Nurmijärven kirkossa pääsiäisyönä 30.3.2013
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'”
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16: 1-8)
”Kävi huonosti kuin Jeesukselle pääsiäisenä.”
Olin kevättalvella maanpuolustuskoulutuksessa tuolla naapurissa, Tuusulassa. Kun lähdin sinne koulutukseen, toimistosihteerimme sanoivat, että nyt lähdet sitten ampumaan. Vastasin, että en edes näe asetta, vaan istun kaksi päivää luennoilla. Maanpuolustuskoulutus kun on hyvin kokonaisvaltaista, ja nyt aiheena oli nuorten syrjäytymisen torjunta. No taistelua siis kuitenkin, torjuntataistelua, ja tärkeää sellaista taistelua on kyseessä siis, kun syrjäytymistä vastaan toimimme.
Mutta tuolla koulutuksessa yhdellä luennolla eräs luennoitsijoista siirtyi hyvin kirkolliseen aiheeseen. Hän sanoi nuo alussa lausumani sanat havainnollistaakseen puhettaan, hän sanoi: ”Kävi huonosti kuin Jeesukselle pääsiäisenä.”
Järkyttävällä tavalla nuo sanat ovat totisinta totta. Kuitenkin kun nuo luennoitsijan sanat ”…huonosti kuin Jeesukselle pääsiäisenä” kaikuivat vielä isossa auditoriossa, en malttanut olla huikkaamatta penkistäni ilmoille toivon sanomaa: ”Mutta hyvinhän siinä lopulta kävi!”
Ja niin se vain luennoitsijakin myönsi, että näinhän se on. Lopulta kävi hyvin.
Tätä lopulta hyvin käymistä me olemme sisaret ja veljet tässä juhlimassa! Vaikka vielä pitkäperjantaina meillä oli suru. Herra Jeesus sanoi aikanaan ristillä: ”Se on täytetty” (Joh. 19: 30), mutta tiedämme, että nuo armon sanat merkitsivät samalla Vapahtajamme käymistä kuolemaan.
Puolustusvoimien luentosalissa alustaja oli aivan oikeassa. Huonosti Jeesukselle kävi. Syntiemme sovittaminen maksoi Herramme hengen. Mutta, uskollisuutensa tähden, kuolemaan saakka olleen uskollisuutensa tähden, Herra Jeesus sai kokea ylösnousemuksen voiton.
Sillä ”sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua” tämä maailma sai kohdata riemuviestin siitä, että lopulta kaikki oli käynyt hyvin. Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome saivat olla todistamassa tyhjää hautaa.
Sisaret ja veljet, tyhjää hautaa mekin olemme tänä yönä todistamassa. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta kuoleman yön pimeys on jo hellittänyt. Tyhjästä haudasta ja Jumalan ihmeellisestä kirkkaudesta me itse olemme osaltamme eläviä todisteita.
Sillä, jos hauta olisi aikanaan pystynyt pitämään Jeesuksen, emme me täällä nyt keskellä yötä Nurmijärven kirkossa olisi. Sinä olisit nukkumassa. Sinä lukemassa kirjaa. Sinä ehkä laittamassa vielä päivän päätteeksi tiskejä koneeseen. Ja minä varmaan ikävä kyllä olisin jääkaapilla elokuvan mainostauolla.
Mutta ikävintä olisi, että ei olisi edes mitään Nurmijärven kirkkoa tai Klaukkalan kirkkoa tai Rajamäen kirkkoa tai mitään muutakaan maailman tuhansista ja tuhansista kirkkorakennuksista, tai Nurmijärven seurakuntaa tai ylipäätään mitään kristillistä kirkkoa kun uskontomme perustajaksi suunnitellulle Jeesukselle olisi käynyt niin huonosti pääsiäisenä, että kaikki olisi loppunut hautaan.
Mutta, että on Nurmijärven kirkko ja valtava määrä kirkkoja kaikkialla maailmassa ja on Nurmijärven seurakunta, ja Kristuksen maailmanlaajuinen kirkko, ja me mukana tässä kaikessa, niin että tämä kaikki kertoo tämäkin siitä, että kerta kaikkiaan, se Jeesuksen hauta jäi tyhjäksi!
Olen omin silminkin saanut käydä Jerusalemissa katsomassa, että Jeesuksen hauta on tyhjä. Mutta tärkeintä on, että sydämemme näkee, että uskossa omistamme, Pyhän Hengen voimasta uskomme, että on käynyt hyvin. Että tällä maailmalla tämän kaiken mielettömyyden ja tuskan ja sairauden ja sodan ja nälän ja kuoleman ja kilpailun ja kivun ja kauheuden keskelle saamme kuulla Jumalan sanan: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29: 11)
Siksi tänäkin pyhänä pääsiäisyönä voimme omistaa itsellemme myös ne sanat, jotka enkeli sanoi Marioille ja Salomelle: ”Älkää pelästykö.” Me saamme olla turvallisin mielin. Voitosta käsin me katsomme tämän maailman välillä niin ahdistavaa menoa. Me tiedämme, että ristin Herra, ylösnoussut Vapahtajamme on musertanut synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Kyllä Paha saa erävoittoja tässä maailmassa, mutta täydellinen voitto on jo Herran Jeesuksen naulojen lävistämissä käsissä.
Siksi, lopulta, aivan lopulta, aikojen lopussa jokaiselle Herran omalle käy enemmän kuin hyvin. Jokaiselle syntinsä Golgatan ristin juurelle tuovalle käy enemmän kuin hyvin. Käy Taivaallisen hyvin.
Hauta on tyhjä! Taivas on auki! Aamen!