Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. (Joh. 11: 21-29 (30-31) 32-45)
Olisi makeeta elää 200-vuotiaaksi! Ajattele nyt! 200-vuotiaaksi! Jo pelkästään se tosiasia, että tulisi syöneeksi 200 kermakakkua, on todella makea ajatus.
En minä kyllä oikeasti haluaisi elää 200-vuotiaaksi. On hienoa, jos saa elää esimerkiksi niihin ikiin, jotka te rakkaat päivänsankarimme olette tasavuosia nyt saavuttaneet tai saavuttamassa. Mutta minusta tuntuu, että ei kai kukaan täällä Klaukkalan kirkossamme tänäänkään ajattele, että joo, sellaiset vaikkapa 120 vuotta vielä lisää ikää olisi hieno juttu.
Siksi kysynkin sinulta, kuinka kauan vielä toivot eläväsi? Tiedän, että jollekin tämä voi olla hyvin kipeä kysymys, jos vaikka syöpä runtelee sisuksiasi, ja mietit montako kuukautta on jäljellä. Mutta silti esitän tämän kysymyksen kun itsekin nyt vastaan, mikä on oma toiveeni.
Jos Luoja suo, täytän nyt lokakuun viimeisenä päivänä 48 vuotta. Ja toivon, että minulla olisi vielä vuosikymmeniä jäljellä; ellei sitten Herra Jeesuksemme palaa noutamaan omiaan Taivaan kotiin jo ennen vanhuuttani. Ja tähän Jeesuksen toiseen tulemiseen, Kunnian Kuninkaana tulemiseen, liittyykin rohkein elinaikatoiveeni. Toivon eläväni, itse asiassa, en vain vielä 30 tai 40 vuotta, vaan toivon eläväni – ikuisesti. Ja uskossa me omistamme, että näin käsittämättömän hurjalla toiveella on oikeasti katetta.
Epäuskoinen maailma lähtee siitä, että kuolemalla on viimeinen sana. Me tiedämme, sillä me uskomme sen, että kuolema ei saa viimeistä sanaa. Raamatun vanhan käännöksen mukaan luemme Jobin kirjasta näin: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä”. (Job. 19: 25) Jeesuksella on viimeinen sana.
Myös Lasaruksen haudalla viimeiset sanat olivat Jeesuksella. Inhimillisesti ajatellen ei ollut enää mitään toivoa. Martta sanoi Jeesukselle, että Lasarus jo haisi. Neljättä päivää oli Lasarus jo kuolleena.
Mutta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Kuollut Lasarus sai elämänsä takaisin!
Mutta moni elävä tarvitsisi elämänsä takaisin! Joskus kouluvuosina pidin aika tiuhaankin koulun keskusradiossa päivänavauksia, en nyt monta kertaa päivässä, mutta tiheimmillään taisin pitää niitä viikon välein. Kun noita vuoroja oli usein, piti keksiä aina uusia aiheita. Niinpä puhuin esimerkiksi kohteliaasta käytöksestä ja siitä, että koulun pihalle ei saa sylkeä. Mutta useimmiten taisin puhua Jeesuksesta. Ja yhdessä tällaisessa Jeesus-aamuhartaudessa luin kirjoittamiani uskonnollisia aforismeja, ajatelmia. Eräs niistä oli tällainen: ”Hän eli vanhaksi, mutta kuoli nuorena.”
Ehkä tuo ajatelma vaatii vähän avaamista. Äsken sanoin, että moni elävä tarvitsisi elämänsä takaisin. Ja nyt sanoin, että joku eli vanhaksi, mutta kuoli nuorena. Oikeastaan, Johanneksen Ilmestys eli Ilmestyskirja kertoo meille, mistä on kysymys.
Vanha apostoli Johannes sai näyssä viestejä seurakunnille, ja Sardeksen seurakunta sai Jumalalta tällaisen viestin Johanneksen kautta: ”…Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.” (Ilm. 3: 1). Eli Johannes oli saanut Herralta tehtäväkseen julistaa, että Sardeksessa oli nimellistä Jumalan omana olemista, mutta todellisuus oli monen kohdalla toinen. Siksi Johanneksen tehtävään kuuluikin jatkaa sanomalla sardeslaisille seurakuntalaisille näin: ”Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan…” (Ilm. 3: 2) Ja vähän edempänä ovat vielä nämä Johanneksen Herralta välittämät sanat: ”…tee parannus.” (Ilm. 3: 3)
Sellaista oikein vanhan kunnon ajan herätyssaarnaa Johannes saa pitää. Ja mitä varten herätyssaarnaa julistetaan? Ei ahdistuksen tuomiseksi, vaan kahleista vapauttamiseksi!
Me ihmiset olemme niin monin tavoin kahlehdittuja, ja monista kahleista emme omin voimin voi mitenkään vapautua. Ei Lasaruskaan voinut omin voimin vapautua kuoleman kahleista. Mutta Jeesus kirvoitti haudankin kahleiden otteen. Jeesus teki sen, mitä Lasarus ei voinut itse tehdä.
Ja ristillä Kristus Jeesus sitten teki sen kaikkein suurimman teon, antoi kalliin sovintoverensä vuotaa, että syntikahleemmekin saivat kirvota pois. Että syntiemme kuorma saa jäädä pois harteiltamme. Itse emme siihen pysty, mutta Golgata siis pystyy!
Mutta niin kuin Jeesus tarjoaa pyhän ristinsä tuomaa armoa Lasarukselle ja sinulle ja minulle, niin rakkaudessaan siis Jumala lähetti viestin myös Sardekseen, että Sardeksessakin kaduttaisiin, saataisiin synnit anteeksi ja päästäisiin Taivaaseen.
Tiedätkö muuten, missä Sardes oli? Nykyisinhän Sardeksesta – tai se tunnettiin aikanaan myös – ei nyt sentään Sardiinin nimellä, mutta Sardiksen tai Sefaradin nimellä se tunnettiin -; nykyisin siis kuitenkin Sardeksesta on vain raunioita jäljellä. Mutta aikanaan Sardes sijaitsi nykyisen Turkin alueella.
Mutta tiedätkö, missä Sardes NYKYISIN on?
Surullista, mutta totta, Sardes on nykyään vähän joka puolella. Niin paljon on eri puolilla ihmisiä, jotka eivät piittaa maailman ihanimmasta asiasta, Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Mutta eikö ole upeaa, että yhä Jeesus on liikkeellä etsimässä kuolemassa olevia voidakseen herättää hukkuvat ja voidakseen näin nostaa heidät armon syliin, Jeesuksen omaan syliin.
Päivän pyhä evankeliumimme kertoo, että monet, jotka näkivät sen kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, uskoivat Jeesukseen. Uskotko sinä Jeesukseen? Ja kun mietit vastausta, katso tuota alttarin ristiä. Se on tyhjä. Ristillä ollut on ylösnoussut kuolleista, on nyt ylösnousemus jokaiselle, ja tarjoaa sinullekin ikuista elämää Taivaan kodissa.
Tänään on tarjolla täytekakkua ja Taivas. Sanoisin, että nämä ovat kaikkien aikojen juhlat! Kannattaa osallistua.