KUOLEMASTA ELÄMÄÄN
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa,
se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.
Aina välillä muistotilaisuuksien adresseissa kohtaamme nuo säkeet. Ne ovat kauniit ja lohdulliset sanat. Kuitenkin minua on aina jokin niissä vähän kiusannut. Vaivannut mieltäni.
Sillä kuolema on sellainen arvoitus, ongelma, muuri, raja, tuska, joka sekin ratkeaa kerran. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä veljemme, apostoli Paavali kirjoittaa: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.” (1. Kor. 15: 26)
Siis, ensinnäkin kuoleman arvoitus kerran ratkeaa. Ja toiseksi, ei ole sinällään ”ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa.” Toki 1. Mooseksen kirjasta luemme kuinka Abraham ”…kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena…” (1. Moos. 25: 8). Kuolema on silti seurausta syntiinlankeemuksesta ja Paavalinkin juuri äsken meille kuvaaman mukaisesti kuolema on vihollisemme.
Ymmärrän hyvin alussa olleiden runonsäkeiden tarkoittavan sitä Abrahaminkin osaksi tullutta hyvää levolle käymistä; kuten mainitsemani 1. Mooseksen kirjan kohtakin jatkuu näin:” …ja hänet otettiin isiensä luo.” (1. Moos. 25: 8)
Vaan koska kuoleman arvoituksen on kerran ratkettava, siksi meillä – Kristuksen Jeesuksen ansiosta – on mahdollisuus päästä, ei vain isiemme luo, vaan Taivaallisen Isämme luo. ETTÄ MEILLÄ ON YLÖSNOUSEMUS! Että meillä on ylösnousemus! Juuri tämänkin päivämme pyhässä evankeliumissa Herra Jeesus lupaa meille selkeästi näin. Muistathan vielä evankeliumin sanasta viimeisen virkkeen. Hän sanoo, Jeesus sanoo: ”Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh. 6: 40) Hänet. Meidät. Meidät jokaisen. Meitä jokaista odottaa ylösnousemus.
Ja Jeesus haluaa, että meitä odottaa ylösnousemuksen lisäksi iankaikkinen, ikuinen elämä Taivaan kodissa. Tästäkin Vapahtajamme kertoo meille aivan suoraan. Evankeliumista Johanneksen mukaan, mutta tällä kertaa luvusta 11, kuulemme Herramme sanat ylösnousemuksesta ja elämästä, joka ylösnousemus ja elämä Hän itse on. Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin…” (Joh. 11: 25) Ja Jeesus kertoo meille seuraavillakin sanoillaan siitä, mikä on Taivaallisen Isämme jatkosuunnitelma meitä varten ylösnousemuksen jälkeen, Johannes 14: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh. 14: 2)
Taivaan kotia kohti saamme kristittyinä kulkea; emme ole matkalla vain kuoleman lepoon nukahtamiseen. Kun se kuolemakin, suuri ja pelottava, on kuitenkin myös se nöyrtyvä Jumalan edessä. Kuolema on lopullinen ja kuolemalla ei kuitenkaan ole viimeistä sanaa. Vielä haudassammekin olemme Jumalamme turvassa. Job väkevällä tavalla kuvaa tätä todellisuutta näin: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job. 19: 25-27)
Huomaatko muuten, että tässäkin on esillä, että ei ole lopulta mitään, mikä jäisi arvoitukseksi. Kuoleman arvoitus ratkeaa. Että kuolema onkin vain portti matkalla ikuiseen Kotimaahamme. Ja Taivaan portista käydessämme myös Jumalan kasvot me saamme kohdata. Täällä ajassa me emme kestäisi nähdä Taivaan Jumalaa Hänen täydessä kirkkaudessaan. Vaan pyhä evankeliumi lupaa meille Herramme omissa sanoissa, että Jeesuksessa jo nyt me kohtaamme myös taivaallisen Isämme. Jeesus sanoo: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.” (Joh. 6: 40)
Kirkastusvuorella Pietari, Jaakob ja Johannes (kts. Matt. 17: 1-9) saivat hetken nähdä Jeesuksen täyden, jumalallisen kirkkauden. Kuitenkin me kaikki Jeesuksen omina saamme itse omistaa siis jo nyt ajassa taivaallista kirkkautta sydämessämme, Taivaan Isän tuntemisen lahja antaa meille tämän kirkkauden. Ja kenelle on näin Jeesuksen omana ja Taivaan Isän lapsena varattu huone ikuisesta Kodista, on varattu sitten kerran myös kasvoista kasvoihin kohtaaminen elävän Jumalan kanssa silloin kun kuolemakin on jo kukistettu. Paavali kirjoittaa: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta [se kuvastin tarkoittaa Paavalin aikana käytössä ollutta metallilevystä kiillotettua, mutta silti himmeästi kuvan antavaa peiliä], kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” (1. Kor. 13: 12)
Saamme kohdata ilman mitään väliverhoa (kts. Matt. 27: 50-51) Taivaan kodissa Jumalamme rakkauden ja Jumalamme, joka on rakkaus (kts. 1. Joh. 4: 16). Näin suuri on Jumalan armo meitä syntisiä kohtaan.
Tiedän toki, että mietit, voiko Taivas olla niin ihana kuin siitä nyt kuulet hehkutettavan.
Joku ehkä miettii, onko Taivasta laisinkaan. Jos se kuolema onkin pelkkä oikeus vain ikuiseen uneen nukahtaa.
Sisareni ja veljeni. Jeesus ei halua, että yksikään jäisi pois Taivaan ilosta. Pyhä Henki antaa sinulle voiman uskoa, että evankeliumissa Jeesus puhuu juuri sinulle, että Taivas on. Pyhän Hengen antaman uskon varassa saamme luottaa tähän.
Sanoohan muuten päivän epistolammekin, Toinen kirje korinttilaisille näin: ”Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.” (2. Kor. 5: 7) Taivas on. Ja saamme luottaa, että tuo ikuinen elämä Jumalan kanssa Taivaassa on jotakin paljon ihmeellisenpää kuin me osaamme kuvitellakaan. Ajattele, kun arvoitukset ratkeavat ja suurinkin maallinen onni kalpenee sen rinnalla mitä Taivas on.
Tämän kaiken saamme kokea ottamalla vastaan Jeesuksessa meille tarjolla olevan Jumalan armon. Sinuakaan Jumalamme, Jeesus, Vapahtajamme, ei halua pois. Hän sanoo: ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh. 6: 37)
Hän, Jeesus, siis haluaa ottaa sinutkin syliinsä, parhaimpaan syliin. Sillä näin Jeesus itse sanoo: ”Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6: 39) Ja Herramme Jeesus siis jatkaa edelleen, että hänen Isänsä tahto on, että jokaisella joka kohtaa Jeesuksen ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.
Sanon siksi taas nämä Herramme sanat: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.” (Joh. 6: 40)
Ja tiedätkö, uskotko, ikuisessa elämässä vasta huomaamme autuuteemme, loputtoman, täydellisen onnemme suuruuden – tai siis sen määrättömyyden, käsittämättömän suuruuden!? En tiedä lopulta, saammeko Taivaassakaan vastauksia aivan kaikkiin nykyisiin kysymyksiimme, esimerkiksi tämän luomakunnan nyt kokemiimme moniin ihmeellisiin asioihin niin avaruuden syvyyksissä kuin atomien ytimissä – tai toisaalta moniin kipeisiin kysymyksiimme. Vaan kun kasvoista kasvoihin saamme Jumalamme kerran iäisessä kodissamme kohdata, niin eivät meitä varmasti enää kiusaa ne asiat, joita täällä vielä pohdimme ja välillä itkemmekin.
Elämän lahja on upea lahja. Ja Golgatan sovintovereen ja Herramme ylösnousemuksen voittoon turvaamalla meille vielä kerran ratkeaa sekin asia kuinka ihana on ikuisen elämän lahja!
Ylösnoussut Vapahtajamme on jo ratkaissut kuolemankin arvoituksen. Ja voittanut myös synnin ja Saatanan vallan. Kun aikojen lopussa toteutuu Herramme lupaus siitä, että haudatkin joutuvat antamaan omansa, niin silloin kirjaimellisesti on totta pyhäpäivämme aihe: Kuolemasta elämään.
Vapahtajamme omina olemme jo nyt täällä matkalla osalliset tästä Jumalan mittaamattomasta lahjasta – olemme saaneet siirtyä kuolemasta ja kadotuskadulta ylösnousemuksen ja kirkkauden tielle. Jeesus puhuu päivän evankeliumissamme Isänsä tahdosta, Taivaallisen Isämme tahdosta. Jeesus sanoo sen meille myös Pienoisevankeliumin sanoin, Johannes 3: 16, näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka hänen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.” (Joh. 6: 40) Näin Jeesus meille yhä uudelleen vakuuttaa. Siksi tämän saarnan alun runon säkeetkin haluan – oikeastaan veljeni Jobin rohkaisemana – kirjoittaa uuteen muotoon:
Ei kuolema ole arvoitus,
vaan vihollinen suunnaton, mutt´ lunastetun ihana oikeus kuolemasta elämään on.