Tänä vuonna toisen adventtikynttilän syttyminen osuu joulukuun kuudennelle päivälle. Kynttilät kotien ja julkisten tilojen ikkunoilla ilmentävät itsenäisen kansakunnan 98. vuosijuhlaa.
Kahden kynttilän perinne ulottuu 1700-luvulle, Ruotsin vallan aikaan. Alun perin ne juhlistivat kuninkaallisten vierailua valtakunnan itäosassa. Mutta Venäjän vallan aikaan, 1800-luvun lopulla, kynttilöiden viesti oli suoran poliittinen. Liekki paloi sortoa vastaan ja laillisuuden puolesta. Tunnetusti sata vuotta sitten syntyneessä jääkäriliikkeessä kaksi ikkunalla palavaa kynttilää merkitsi turvallista majapaikkaa.
Kahden kynttilän viesti kirkkovuoden kierrossa kertoo Kristuksesta, joka oli tosi Jumala ja tosi ihminen. Tervehdimme Kristusta, joka tuli ja yhä tulee meidän ihmisten maailmaan veljeksemme ja Vapahtajaksemme. Liekit palavat Jumalan valtakunnan tulemisen merkiksi.
Raamatullinen käsite ”Jumalan valtakunta” viittaa ennen muuta Jumalan kuninkuuteen tai hallitusvaltaan. Tämä Jumalan hallintavalta on ennemminkin asiaintila kuin tietty paikka tai kansa.
Jumalan valtakunta pikemminkin tulee, on läsnä tai tapahtuu, kuin että se olisi tarkoin rajattu alue tai minkään ihmisryhmän hallussa oleva järjestelmä. Jumalan hallintavaltaa ja sen vaikuttavuutta kuvataan Raamatussa usein kertomusten kautta.
* * *
Tämän pyhäpäivän Vanhan testamentin kertomus Saarnaajan kirjasta (Saarn. 9:13-18) ilmentää Jumalan valtakuntaa seuraavalla tavalla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille.
Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon:
Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.
Kuultu Raamatun kertomus tarjoaa vaihtoehtoa valtaapitäville: kuulkaa tavallisten ihmisten arkisia viestejä ja suunnatkaa käytettävissä olevat voimavarat myös maan hiljaisten parhaaksi. Kuunteleva ja yhteistyöhön pyrkivä johtajuus on viisautta Saarnaajan kirjan kirjoittajan mukaan.
Viisautta on puhua nöyrästi, mutta ajankohtaisiin ilmiöihin selkeästi liittyen. Tänään kysymme: Mitä olisivat ne oikeat valinnat, jotka saisivat meidät elämään arkipäiväämme ja viettämään myös juhla-aikoja kiitollisin mielin!
* * *
Suurta vapautta tuntuu joidenkin ihmisten mielestä olevan se, että saa toteuttaa omaa itseään toisista ihmisistä, yhteisestä edusta tai säännöistä välittämättä. Auktoriteetit joutavat romukoppaan, toisen omaisuutta ei kunnioiteta, toista saa sanoilla loukata. Voiko tämä olla tavoittelemisen arvoista?
Runoilija Aaro Hellaakoski kuvaa ihmisen vapauden kaipuuta.
”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”
Mitä siitä seuraa kun kaupat ovat auki joka päivä? Arki työntyy kaikkialle. Pyhä ja levähtämisen aika ei ole enää yhteistä aikaa yhteiskunnassamme. Tämä on kyllä vapautta, mutta ei kai se vain ole sellaista umpihankea johon uuvumme?
”Kun ihminen kykeni valaisemaan yönsä; hänen päivänsä pimeni!”
Uskonnonopetus haluttaisiin siirtää yksinomaan uskonnollisten yhteisöjen hoidettavaksi. Mikä merkitys on oman kulttuurisen ja uskonnollisen perintömme ymmärtämisellä monikulttuuristuvassa Suomessa?
Viisautta on huolehtia pyhän ja arjen vuorottelusta. Silloin jaksamme paremmin elämän paineissa. Viisautta on tuntea omat kulttuuriset ja uskonnolliset juuremme. Silloin voi kohdata yhteiskunnan muutoksia turvallisemmin kuin juurettomuuden tilassa.
* * *
Millaista on vapaus, joka ei loukkaa toisia eikä tukehdu toisten arvostelun alle?
Tätä ihmettelivät aikoinaan Jeesuksen kanssa muutamat aikalaiset. Heille Herramme sanoi:
Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi.
Vapahtajamme pyytää meitä ottamaan todesta sen, ettemme pärjää yksin. Tarvitsemme Jumalan sanan lupausten kantamaa Vapahtajan rakkautta ja huolenpitoa. Hän vapauttaa itsekkyydestä ja toisten asettamien vaatimusten paineesta.
Vapautuminen merkitsee arkipäivässä elämäntavan muutos. Sen saa aikaan vähitellen Pyhä Henki sanan kautta meissä. Jeesus antoi elämäntavallaan esimerkin, joka kutsuu meitä seuraamaan.
Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
* * *
Hervannan kirkossa vietetään tänään partiolaisten lupauksenantojuhlaa. Lasten ja varhaisnuorten sitoutuminen partioihanteisiin on sykähdyttävä kokemus!
Tätä katsellessa ja Jumalan sanaa kuunnellen on hyvä käydä mielen inventaariota ja sitoutua hyvään. Meitä kannattelevat edellisten sukupolvien työ ja rukoukset, uhrautuneisuus ja lähimmäisistä välittäminen.
Nyt on meidän vuoromme elää ja toimia niin, että monet olisivat kiitollisia isänmaasta vielä meidän jälkeemmekin.