Vertauskuvat ja -kertomukset ovat mielenkiintoisia. Niiden avulla kuvataan sellaista, mikä ei ole luonnostaan näkyvää mutta kylläkin todellista. Eräässä seurakuntatilaisuudessa kysyin kuulijoilta, millainen kertomus on vertaus. Vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen joku sanoi puoliääneen: ”Onko kissa kielenne vienyt…?”
Vertauskuvat ja -kertomukset ovat mielenkiintoisia. Niiden avulla kuvataan sellaista, mikä ei ole luonnostaan näkyvää mutta kylläkin todellista.
Eräässä seurakuntatilaisuudessa kysyin kuulijoilta, millainen kertomus on vertaus. Vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen joku sanoi puoliääneen: ”Onko kissa kielenne vienyt…?”
Olimme juuri kuulleet vertauksen, joka kuvasi tilannetta jossa olimme. Kaikki hymyilimme hyväksyvästi. Vanhan sananparren avulla tilanne laukesi. Ymmärsimme, että vertauksen avulla saatoimme sanoa lempeämmin, mutta hyvin suoraan, miten vaikeaa on suuressa ryhmässä sanoa ääneen omia ajatuksiaan tai mielipiteitään. Miten hienoja ja hyödyllisiä vertauskertomukset voivat olla!
Vertausten kautta voidaan saattaa näkyväksi jotain, joka on kätkössä. Paljastaa jotain sellaista joka sitoo meitä. Vertausten kautta voimme avata myös ilon ja turvallisuuden lähteitä.
Asetutaan kuuntelemaan tämän pyhäpäivän evankeliumia Joh.13:16-20.
Kuulostele mikä tässä kertomuksessa on vertausta tai kuvapuhetta.
Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
Jeesus antaa opetuslapsilleen verrattoman esimerkin kristittyjen keskinäisestä yhteydestä. Hän käyttää vertauskuvana kaikille tuttua jokapäiväistä ateriahetkeä.
Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. (Luuk. 22:27)
Kaikesta Jeesuksen opetuksesta ja yhteiselämästä oppilaidensa kanssa huolimatta kaikki heistä eivät olleet vilpittömästi Jeesusta seuraamassa. Läheinen pöytävieras ja ystävä katkaisi kaikki suhteensa opettajaansa. Juudaksen kauhistuttava teko ei saanut kuitenkaan lamaannuttaa muita oppilaita, sillä Jeesus on ennalta tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Psalmin sana kävi toteen: Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi minun pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan. (Ps.41:10)
Muistan tavanneeni nuoren papin Jerusalemissa vuosia sitten.
Hän oli palestiinalaissyntyinen kristitty. Mies oli elänyt koko ikänsä leppymättömän vihanpidon, sorron ja terrorin ilmapiirissä. Jälleen tänäänkin Jerusalemissa kuohuu!
Kun kysyimme häneltä Lähi-idän tulevaisuuden näkymiä, saimme vastaukseksi unohtumattoman näköalan.
Nuori pappi kuvasi tulevaisuuden toivoaan psalmin 23 sanoin:
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. (Ps. 23:5)
Hän ei luottanut omaan tai kansansa voimaan antaa anteeksi. Pappi oli oivaltanut Jumalan sana lupauksen voiman. Jumala yksin kykenee kattamaan pöydän eli tuomaan rauhan vihollisuuksien keskelle.
Anteeksiantamisen ja – anteeksipyytämisen mielen vaikuttaa Jumala, sillä Hän on ensin antanut meille anteeksi Kristuksen tähden. Viitatessaan pöytäpalveluun ja palvelijaan Jeesus puhui omasta kärsimisestään ja sovituskuolemastaan.
* * *
Pyhäpäivän evankeliumikertomus liittyy Johanneksen evankeliumin pääsiäiskertomuksiin. Oletko pannut merkille evankeliumikertomuksia lukiessasi tai kuullessasi, että Johannes ei kerro lainkaan pyhän ehtoollisen asettamisesta toisin kuin muut evankelistat!
Sitä vastoin Johannes kertoi ainoana evankelistana kertomuksen siitä, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Mitä tällainen vertauskuvallinen teko merkitsi?
Mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän puhuu kylpemisestä ja jalkojen pesemisestä?
Jeesuksen teot – opetuslasten jalkojen pesu ja puhe kylpemisestä – ovat vertauskuva hänen sovituskuolemastaan. Vertauskuvallinen teko luo yhteyden Jeesukseen ja hänen opetuslastensa välille. Tämä yhteys on osallisuutta hänen kuolemaansa ja kirkkauteensa, mutta myös kuvaa myös heidän keskinäistä yhteyttään rakkaudessa.
Varhaiskirkko ja etenkin Paavali antoivat Jeesuksen mainituille vertauskuvallisille teoille hengellisen merkityksen. Jalkojen pesu oli vertauskuvallinen teko, joka ilmensi kastetta ja ehtoollista. Paavali perustelee sakramenttien – kasteen ja ehtoollisen – merkitystä vanhatestamentillisella kuvalla profeettojen suorittamista kuninkaiden voitelemisista öljyllä. Öljy kuvasi Pyhää Henkeä, joka lahjoitettiin Jumalan valituille. Paavali näkee, että todellinen kuningas ja voideltu on Jeesus itse. Jeesus lahjoittaa seurakunnalleen Pyhän Hengen.
Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor.1:22-23)
* * *
Kun me käymme ehtoollispöytään, saamme olla varmoja Kristuksen sovitustyön voimasta. Maistamme jo uuden elämän voimia!
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman…”
Kuulemme toisen maailman äänen! Tämä on sinun edestäsi annettu ja vuodatettu, syntiesi anteeksi antamiseksi!
Paavali opettaa:
Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10:16-17)
Valtava lupaus! Kukaan ei jää tänään ateriapöydän ulkopuolelle. Kaikkia Kristus itse kutsuu. Meille, jotka kaipaamme ehtoollista, kuuluu tämä lupaus, tulette osallisiksi uudesta elämästä Kristuksen yhteydessä!
Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.
Tunnustaessamme yhteisen uskomme sitoudumme Kristuksen seuraajaksi omassa arkielämässämme!