Vuoden 1540 maakirjassa mainitaan Messukylään kuuluva Otavalan kylä, jossa olivat Otavalan ja Viinikan talot. Viinikka-nimen arvellaan olevan saksalaisperäinen. Viinikan alue liitettiin Tampereen kaupunkiin monien vaiheiden jälkeen Hatanpään kartanon siirryttyä kaupungin omistukseen vuonna 1913. Maa-alue varattiin pääosin omakotiasutukseen.
Viinikan kaupunginosan rakentaminen ajoittuu pääosin vuosiin 1914 – 24 ja Nekala vuosiin 1923 – 39. Tuon ajan kaupunkisuunnittelua ohjasi yhtäältä periaate, että ”oma tupa taittaisi kärkeä liialliselta radikaalisuudelta”. Oma koti oli toivon merkki kansalaissodan jälkeisten vuosien epävarmuuden aikoina.
Viinikan kirkon suunnittelutyö aloiteltiin pian kaupunginosan ripeän rakentamisen alettua. Kirkko valmistui vuonna 1932. Kirkon rakentajia innoitti kaupunginosan uudisrakentaminen. Seurakunta halusi olla mukana paremman elämän rakentamisessa. Erityisesti ajateltiin lapsia ja nuoria. Kirkon kerhotilat tarjosivat monille turvallisen kasvuympäristön kotien tukena. Tuolloin elettiin etsikkoaikoja.
Piispa Jaakko Gummerus sanoi kirkon vihkijäispuheessaan 29.5.1932:
”Olen jo kolmattakymmentä vuotta unelmoinut tällaisen kirkon syntymisestä; kirkon, jossa arkityö on yhdistetty mukaan kirkon toimintaan”.
Vietämme tänään messua kiitollisina muistellen meitä edeltäneitä rohkeita sukupolvia, jotka uskalsivat unelmoida hyvästä elämästä vihanpidon ja sodan varjojen vielä näkyessä taivaanrannassa. He tunnistivat oman aikansa etsikkoajan ja näkivät toivon merkkejä tulevaisuudessa.
Kaupunginosamme täyttää 100 vuotta. Miten tunnistaisimme oman aikamme keskeiset tarpeet hyvän elämän turvaamiseksi kaikille kaupunginosamme asukkaille? Aineelliset voimavaramme ovat huomattavasti edellisiä sukupolvia vahvemmat. Edelleen yhteinen tahto hyvän puolesta on avainasia.
Asetun teidän kanssanne kuulemaan yhteistä tahtotilaa avaavaa, tälle pyhäpäivälle osoitettua Jumalan sanaa:
”Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.”
Ymmärrän, että paatuminen alkaa siitä, kun toisen hätä ei enää mitenkään kosketa. Hyvä elämä elpyy, kun kännymme toistemme puoleen ja osoitamme huomaavaisuutta, vieraanvaraisuutta, sanalla sanottuna lähimmäisenrakkautta.
* * *
Etsikkoaika hengellisenä käsitteenä löytyy jo Vanhassa testamentissa. Sanonta tarkoittaa alun perin Jumalan vierailua kansansa keskuudessa.
Etsikkoajassa ihminen kuulee Jumalan puhuttelua. Toimijana on ennen muuta Jumala itse. Hän sallii meidän tuntea salattua olemustaan. Jumala ilmestyy elämämme arkeen johdattajana, ruokkii ja vuodattaa hyvyyttään! Jumala tulee todelliseksi hyvien pelastustekojensa kautta.
Tavallisesti puhuttaessa etsikkoajasta viitataan yksityisten ihmisten parannuksentekoon. Henkilökohtainen parannuksen tekeminen kuuluu tietysti keskeisesti etsikkoaikaan, mutta perimmältään etsikkoaika on yhteisöllinen asia.
Tämän pyhäpäivän evankeliumikertomuksen mukaan Jeesus suri ja ikävöi hänelle läheisten kylien ja kaupunkien ihmisten vieraantumista Jumalasta. Näin tapahtui kaikista Jeesuksen voimateoista huolimatta.
Sitten Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
”Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”
(Matt. 11:20-24)
Miksi ihmiset eivät hyväksyneet Jeesusta, vaikka hän oli tehnyt pelkästään hyvää kaupunkilaisille?
Vanhat kristityt sanoivat arvoituksellisesti: ”On vaarallista kuulla Jumalan sanaa!”
Tämä yllättävä väite kantaa mukanaan kristittyjen kokemusta siitä, miten Jumalan sana toisaalta voi vapauttaa meidät syyllisyyden taakasta ja peloista. Sama sana sisältää kuitenkin ikään kuin paaduttavia aineksia niille, jotka tietoisesti hylkäävät kuulemansa hyvän sanoman.
Epäusko on Jumalaan kohdistuvan luottamuksen haurastumista, lopulta kääntymistä kapinaan Jumalaa vastaan.
Hengellisessä opetuksessa sellaista elämänvaihetta, jolloin ihminen havahtuu näkemään oman epäuskonsa ja vieraantumisensa Jumalasta kutsutaan – ”etsikkoajaksi”.
* * *
Raamatun sanomassa esiintyy kuin vaivihkaa aikamääreitä, joilla on lopulta tärkeä merkitys. Tämän päivän sanassa esiintyy kaksi tärkeää aikamäärettä: tänä päivänä ja silloin!
”Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin teitte silloin…”
Sana ”silloin” viittaa toisaalta menneeseen, mutta se voi ilmentää myös tulevaa. Sanonta ”tänä päivänä” on kohti käypä ja selkeä.
Nyt on kysymys siitä, miten kristillinen seurakunta elää ja vaikuttaa täällä Tampereella – tänään ja tulevaisuudessa! Ei riitä, että muistelemme, mitä oli silloin…
* * *
Etsikkoaika on lopulta Jumalan suurta armoa ja hänen lahjansa meille. Kukaan ei voi kääntyä Jumalan puoleen, ellei hän meitä kutsu ja anna voimaa kääntymykseen.
Kaikki alkaa siitä, kun Ylösnoussut Jeesus itse vierailee luonamme – niin kuin Jumala vieraili kansansa Israelin luona VT:n mukaan. Mitä tällainen kuvapuhe voisi merkitä käytännön elämässä?
Raamatun sanan mukaan Jeesus tulee meidän luoksemme sanassa ja sakramenttien välityksellä. Jokainen hetki, kun kuulemme Jumalan sanaa tai astumme Ehtoollispöytään, on etsikkoaikaa. Kristus itse tekee meidät osallisiksi pelastuksesta ja kaikista hyvistä lahjoistaan juuri sanan ja sakramenttien; kasteen ja ehtoollisen välityksellä. Tämä on suuri uskon salaisuus!
Jumalan sana ohjaa meitä etsikkoajasta eteenpäin:
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
(Room. 12:2)
Tänään unelmoimme, että seurakuntamme olisi:
Merkittävä tamperelainen hengellinen yhteisö, joka on avoin ja läheinen. Annamme apua, tukea ja turvaa. Sanomamme on vahva, se tavoittaa kaupunginosamme asukkaat, sekä kutsuu kirkon uskoon ja jäsenyyteen.”