3. adventtisunnuntai, Joh. 1: 35 – 37, Jussi Mäkinen

Jussi Mäkinen
Tampereen eteläinen seurakunta

Tampereen tuomiokirkkoa kutsutaan myös Johanneksen kirkoksi. Viinikan kirkkoa voisimme kutsua niin ikään Johanneksen kirkoksi. Katso miten Johannes Kastaja on keskellämme. Hän on läsnä sanansa kautta – kotikirkkomme kuoriaidassa:

Minä kastan teidät vedellä parannukseen …

Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!

Johannes Kastaja liittyy seuraamme myös tämän pyhäpäivän evankeliumissa.

Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan.

Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!”

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Johanneksen toimintamalli ei ole tätä päivää. Elämme huomiotaloudessa, jossa pääasiana on näkyvyys – sen varmistaminen, että minut, ja ansioni varmasti huomataan.

Johanneksen malli on toisenlainen. Tärkeintä hänelle ei ollut oman maineen tavoittelu, ei edes se, että hän teki hyvää. Tärkeintä on katsoa oikeaan suuntaan. Tärkeintä on nähdä Kristus.

”Katsokaa: Jumalan Karitsa!”

Adventin ja joulunajan avainsana on katsokaa!

Adventin odotus on sekä lähiodotusta, että hyvin kauas katsomista. Jouluna meitä kehotetaan katsomaan lasta. Seimen takaa häämöttää kuin kaamosaurinko – pitkäperjantai ja pääsiäinen.

Joulun sanoma avautuu meille perimmältään vasta pääsiäisestä käsin. Pääsiäinen on kuin uskomme aurinko, josta joulun valo saa loisteensa. Pääsiäisaamun valossa jouluyön tapahtumat tulevat käsitettäväksi.

Joulun ja pääsiäisen sanoma on nivottu yhteen varhaiskirkon hymnissä:

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Fil.2

Adventin odotuksen valossa me katsomme myös lopullista päämääräämme kohti.

Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Ilm. 21

Kun joulun lapsi varttui aikuiseksi ja suoritti elämäntyönsä, kaikki huipentui siihen, että hänestä tuli Johanneksen sanoin Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.

Joulupaasto kutsuu meitä Ehtoollispöytään. Kristus on läsnä ja tekee meidät osallisiksi pelastuksen lahjoista. Tunnustamme syntimme ja saamme uskoa ne anteeksi annetuiksi. Voimme käydä joulun viettoon anteeksiantamuksen rauha sydämissämme.

Anteeksiantamus ei muuta menneitä, mutta se avartaa meidän tulevaisuutemme!

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Onnellinen hän, jolla on ystävä vierellään silloin kun elämä murjoo tai ahdistaa. Ystävä sanoo Johanneksen tavoin: Katso ja näe mahdollisuuksia epätoivonkin hetkinä. Nämä toivoa herättävät sanat voivat olla pieniä ja hentoja, mutta niitä kantaa suuri lupaus Jumalan läsnäolosta ja huolenpidosta.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Sana saa meidät aina liikkeelle. Se voi olla yhtä tavallista liikkeelle lähtöä kuin Johanneksen opetuslapsilla. Kun he katsoivat oikeaan suuntaan; tämä sai heidät astumaan uuteen vaiheeseen elämässään. Johanneksen kertomus on eleetön, mutta väkevä!

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa,

he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Jumalan sanassa on voima itsessään. Kun kuulemme evankeliumia, niin Jumalan armo saa aikaan meissä muutoksen. Meidät voimaannutetaan Jeesuksen seuraamiseen. Vanhan kirkon opettaja Johannes Krysostomos puhui kahdesta alttarista:

Yksi on kirkossa ja toinen köyhien, kärsivien ja ahdistettujen joukossa. Liturgian vahvistamana ja ruokkimana kirkon tulee jatkaa Kristuksen elämää antavaa työtä palvelemalla profeetallisesti ja myötätuntoa osoittaen maailmaa ja taistellen kaikkia ihmisten aiheuttamia epäoikeudenmukaisuuden ja sorron, epäluottamuksen ja ristiriitojen muotoja vastaan.” Kirkko: yhteistä näkyä kohti, KMN:n asiakirja