13. sunnuntai helluntaista, Mark. 7:31-37, Jussi Mäkinen

Jussi Mäkinen
Tampereen eteläinen seurakunta

Pyhäpäivän evankeliumikertomuksessa on kolme käänteentekevää sanaa.

Siellä, silloin ja sitä enemmän!

Nämä arkiset paikkaa, aikaa ja tapahtuneen vaikuttavuutta kuvaat sanat luovat kertomukseen dynaamisen voiman. Markuksen kertomusta kerrotaan uudelleen ja uudelleen. Kuulijat tulevat kosketetuiksi. Miten on meidän kohdallamme?

Aukenevatko meidänkin korvamme kuulemaan Jumalan puhuttelua?

luetaan päivän evankeliumi: Markus 7:31-37

Mitä merkitystä meille on tietää missä Jeesus päivään liikkui?

Eikö riittäisi yleinen toteamus, että silloin joskus siellä jossain … Mutta entä tänään ja täällä meidän keskuudessamme?

Jeesuksen matkareitin tarkassa kuvauksessa on tärkeä viesti. Jeesus liikkui laajalti aikansa ihmisten parissa; sen minkä jalan jaksoivat. Mainitut seutukunnat olivat alueita, joiden halki hurskaat eivät mielellään kulkeneet. Tavallisten ihmisten, uskonnollisesti arveluttavien seura, olisi voinut jotenkin saastuttaa. Jeesus rikkoi uskonnollisia rajoja. Hän asettui kaikkien pariin erotuksetta. Hän antoi näin kirkolle ja meille kristityille pysyvän suunnan: menkää ihmisten pariin!

Siellä, ihmisten arjessa, hän kohtasi monenlaista puutetta ja hätää. Erityisen koskettavaa on evankeliumikertomusten monet tapahtumat, jossa Jeesus kohtaa yhden apua tarvitsevan. Henkilökohtainen auttaminen ja kohtaaminen ovat seurakunnassa edelleen luovuttamatonta.

Jeesuksen ja kuuron kohtaamisessa on monia merkillisiä yksityiskohtia ja eleitä, mutta olennaiseksi nousee sana kuurolle. Merkillinen sana. Kuurouden hetkessä murtava sana. Uutta luova sana – EFFATA!

Tärkeämpää kuin sana kääntäminen kuulijoiden kielelle oli sanan merkityksen tapahtuminen. Jeesus sanoi ja silloin tapahtui niin! Uuden luomisen voimat olivat läsnä.

Kertomus huipentuu hetkeen, jota Markus kuvaa tuolla vähäisellä sanalla silloin. Aivan erinomaisen hienoa on se pyhä hiljaisuus, joka tiivistyy siihen hetkeen, jota evankelista kuvaa sanalla silloin. Evankelista jättää kertomukseensa Jeesuksen äidinkielisen sanan EFFATA – aukene. Silloin välähtää historiaan hetki, joka kertoo Vapahtajamme ajallisesta vaelluksesta meidän maailmassamme ja samalla Hänen jumalallisesta voimastaan sanoa vain sana ja tapahtuu niin.

Mitä tapahtuma vaikutti läsnäolijoihin?

”Mitä enemmän Hän kielsi heitä, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa.” Sitä enemmän …

Outoa, että Jeesus kieltää kansaa kertomasta tapahtuneesta. Eikö näin merkittävästä tapahtumasta pitäisi kertoa mahdollisimman laajalti?

Jeesuksen aika ei ollut vielä tullut. Se tapahtui rutosti ja tuli kaikkien nähtäväksi pääsiäisen tapahtumissa. Silloin kaikki oli avointa ja julkista, nyt vielä kätkössä ja muutamien viestinviejien varassa. Jeesus ei kaivannut julkisuutta, ei kansanjoukkojen suomaa hetkellistä kunniaa tai roomalaisten miehittäjien valtaa uhmaavien vastarintaliikkeiden jäsenyyttä.

Sitä enemmän kuitenkin levisi hyvä uutinen, joka tiivistyi kansan keskuudessa suorastaan ylistyslaulun muotoon: Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.

Uuden testamentin ihmekertomukset saavat meidät hämilleen. Meillä saattaa olla taipumus hengellistää kertomusten ihme -luonne. Selittää tapahtuneet vertauskuvallisina. Evankelista auttaa meitä kuitenkin ihmeen äärelle. Sitä ei tarvitse selittää tai puolustella, vaan ihmetellä. Kaiken hän on hyvin tehnyt!

Jumalan pyhyys ja uutta luova ylösnousemus voima ei tarvitse meidän puolustelujamme, eikä edes uskoamme. Edelleen Jumalan sana kaikuu ja tapahtuu niin! Eri asia on näemmekö me sitä tai saammeko olla sen vaikutuspiirissä.

Kertomuksessa on myös vertauskuvallinen puolensa. Suuntaa antavaa opetusta meille seurakuntana ja yksityisinä kristittyinä.

· Ensimmäinen asia on tämä. Jeesus antoi kirkolle ja meille kristityille pysyvän suunnan: menkää ihmisten pariin! Ketään ei saa jättää inhimillisen tuen ja hoivan ulkopuolelle

· Jeesus saattoi yhden syrjäytyneen ihmisen elämän katveesta toisten pariin! Elämän katvealueisiin voi kätkeytyä paljon hyvää ja arvokasta. Jumalan hyvyys tuli todelliseksi kun kuuro kutsuttiin toisten pariin.

· Kuurous ja puhumattomuus on ihmissuhteita lukkiuttavaa. Tämä on hyvin ajankohtainen asia. Seurakuntayhteys syvenee ja tulee todeksi kun me rohkenemme kuunnella ja puhua toinen toisillemme. Yksinkertainen ja kaikille mahdollinen toteuttaa, mutta samalla niin herkästi haavoittuva asia!

· Sitä enemmän hyvä uutinen leviää meidänkin keskuudestamme, kun tulee todeksi tämä: Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan!