Jumala esitteli itsensä Moosekselle sanomalla: ”Minä olen se, joka olen.” Jumala siis on. Jumala on elävä Jumala, joka toimii sanansa kautta. Sanallaan Jumala luo tyhjästä. Jumala loi myös meidät, antoi meille elämän. Jumala tarkoitti meidät elämään lähellä häntä. Raamatun kautta saamme olennaisen tiedon Jumalasta. Sen avulla pääsemme perille.
Lähdimme liikkeelle Rajajoosepista. Sen jälkeen joka ikinen liikkeellelähtö, rinkan selkäänlaitto, piti mielessä pienen ajatuksen tai huokauksen ”Kuinkahan tänään menee?” Kiertämäjärveltä Anterimukkaan menimme viimeiset kilometrit Maikun
johdolla hyvin keskittyneesti kompassin avulla. Päivän matkan jälkeen, kun teltta oli pystyssä, olimme päässeet perille. Matka, ruoka, lepo, mielessä ei ollut paljon ylimääräistä.
Jeesus tuo esille, että portti tai ovi elämään eli Jumalan valtakuntaan on niin ahdas, että ihmisen on pantava kaikkensa likoon päästäkseen perille. Tarjolla on täydellinen anteeksianto ja koko omaa olemista kiusaavan asioiden taaksejättäminen ja uuden alun mahdollisuus. Jeesus sanoo meille: ”Menkää sisälle!” Portti on ahdas, mutta se on auki. Tie on kapea, mutta sitä pitkin voi mennä. Jeesuksen seuraaminen on oman raadollisuutensa kohtaamista ja myöntämistä, mutta se ei ole tunkiolla voivottelua, vaan armahdettuna syntisenä elämistä, ja ennen kaikkea elämistä. Jeesuksen opetuksesta selviää, että hän itse on portti. Johanneksen evankeliumissa hän sanoo 14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Olisi aika pieni Jumala ja rajoitettu rakkaus, jos ei olisi uudelleen alkamisen mahdollisuutta joka päivä. Toivottavasti te, vaeltajat, muistatte kävellen suoritetusta kokeesta kysymyksen ”Kuinka ihminen pelastuu?” ja vastauksen -”Yksin
uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.” Joka päivä meillä on uuden alkamisen mahdollisuus, myös keskenämme, -NYT! Elämä on liian lyhyt vihanpitoon tai jurnuttamiseen!
Jeesus asettaa kyselijät ja pyrkijät kovaan testiin. Mk.10:24-27 opetuslapset kysyvät ”Kuka voi pelastua?” ja Jeesus vastaa ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle kaikki on mahdollista.”Ahdas portti kuvaa itse vaellusta. Jumala ei lupaa helppoa tietä meille, jotka lähdemme seuraamaan Kristuksen kutsua. Lavea ja kaita tie vievät kulkijaa.
Itse valitsen jatkuvasti, kumpaa tietä kuljen. Kuinka kylmä ja kuvaavaa termi onkaan ”sielunvihollinen” –siis minun ja sinun vihollisesi. Sielunvihollisen valmistama tie on leveä ja helppokulkuinen, mutta jättää kulkijansa mieleen ammottavan tyhjyyden. Elämän suuria linjavetoja tulee miettiä huolella. Jos tuntuu, että Jeesus kutsuu, on mietittävä vielä tarkemmin. Etsikkoaikaa ei tule joka päivä.En ole kohtalon tai sattuman heiteltävänä. Pelastus on tarjolla meille kaikille. Jumalan rakkaus näkyy siinä, että Jumalan rakkaus on vapaaehtoista. Jumala ei pakota meitä lähelleen. Jeesus on maistanut kuolemaa ja kadotusta meidän edestämme. Jeesuksen voitto ristillä on kolmoisvoitto synnin, kuoleman ja kadotuksen vallasta. Jeesus itse on tie, joka vie alhaalta ylös, maan alhoista taivaaseen ja iankaikkiseen elämään asti. Joh.12:31-32, 14:6, Ef.4:8-10.
Elämä on arkea, mutta myös juhlaa. Joka sunnuntai on ylösnousemuksen juhla. Vaikka kuolema ajatuksena ja tapahtumana olisi pelottava, se ei kuitenkaan ole lopullinen. Jeesuksen ylösnousemukseen perustuu meidän iankaikkisen elämän toivomme ja jälleennäkemisen toivomme. Jumalan lapsena meidät on liitetty valon ja hyvän valtapiiriin. Jeesuksen tähden saamme luottaa pysyvämme Jumalan lähellä. Vaellamme Hämeenpuistossa tai Saariselällä, lannistumatta meidän on pidettävä ilosanomaa esillä. Pyhä Henki on matkaoppaamme. Hän antaa meille viisauden ja sanat joka hetkeen. Koko elämämme saamme luottaa kolmiyhteisen Jumalan huomaan, hän kantaa ja vie meitä, -perille asti.