Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!”
Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: 41 ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.
(Luuk. 18:31-43
Kun Israelissa asetettiin virkaansa kuningas tai ylipappi, hänen päänsä voideltiin oliiviöljyllä (1. Sam. 12:3, 1. Kun. 1:39, 19:15). Voitelun suoritti Jumalan nimissä pappi tai profeetta, voidellun ajateltiin saavan Jumalan Hengen (1. Sam. 10:1,6,10), ja voideltu toimi Jumalan työvälineenä kansansa parissa.
Jesajan kirjan luvut 40-55 kuvaavat kärsivää Herran palvelijaa, joka ottaa kantaakseen muiden rangaistuksen (Jes. 53). Tämän palvelijan Jumala lähettää siksi, että Jumala oman olemuksensa, oman itsensä tähden haluaa antaa synnit anteeksi. Vieraan vallan alaisessa Palestiinassa messiasodotus oli poliittisesti arka asia. Uudessa testamentissa Jeesuksesta käytetään useita messiasnimiä: naisesta syntynyt (Gal. 4:4), Daavidin Poika (Mark. 10:47), Messias eli Kristus, joka tarkoittaa voideltu (Joh. 1:41).
Jeesus itse käytti itsestään nimeä ”Ihmisen Poika.” Jeesuksen ihmiseksi tulemisen voi yrittää ymmärtää eri tekstiyhteyksistä. Hän syö ja juo (Matt. 11:19, Luuk. 7:34), mutta yöpaikka ei ole aina taattu (Matt. 8:20, Luuk. 9:58). Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi (Matt. 9:6). Hän on kadonneitten etsijä ja pelastaja (Luuk. 19:10). Hän on auttaja, joka on tullut kärsimään ja kuolemaan ”kaikkien puolesta” (Matt. 12:40, Luuk. 9:22, Mark. 8:31). Viimein hän on tuomari, joka kokoaa kaikki kansat eteensä ja maksaa kullekin tekojensa mukaan (Matt. 10:23, Mark. 9:9, Luuk. 17:24). Näistä tehtävistä näkyy, että Jeesus on yhdistänyt eskatologiseen, lopun ajan tapahtumiin liittyvään Ihmisen Poika –kuvaan Jumalan olemassaoloon perustuvan messiasajatuksen. Kun fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, Jeesus vastaa: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne” (Luuk. 17:21). Varhaisen kirkon tiivistetty uskontunnustus on Matteuksen evankeliumissa esitetty Jeesuksen kysymyksenä ja Pietarin vastauksena. Jeesus kysyy, kenä opetuslapset häntä pitävät, ja Pietari vastaa: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika” (Matt. 16:13-16). ”Elävän Jumalan Poika” on sanansa kautta läsnä ja mukana ateriallaan, jota kohta vietämme hänen kunniakseen. ”Elävän Jumalan Poika” viivähtää kanssamme ja kantaa ja vie meitä hetki kerrallaan eteenpäin, kunnes jälleen kokoonnumme hänen anteeksiannon ja yhteyden aterialleen.
Jos ”Elävän Jumalan Poika” oli varhaisen kirkon tiivistetty uskontunnustus, niin voisiko se olla meidänkin, hieman myöhäisemmän kirkon uskontunnustus? Juuri nyt täällä Viinikan kirkossa ei välttämättä tarvitse aloittaa uutta kirkolliskokousta, mutta voimme silti miettiä, mitä ”Elävän Jumalan Poika” merkitsee meille. Ainakin se haastaa meitä yhä enemmän tutustumaan uskoomme. Lause ”Elävän Jumalan Poika” antaa meille pohjan, jonka varassa kohdata ja vastata arkipäivän ärsykkeisiin eli reagoida mitä erilaisimmissa hetkissä. Lapsi syntyi ja kätilö sanoi: ”Ei se kauan elä.” Äiti sanoi: ”No, kastetaan ny edes!” Juttelin tämän kastetun, kohta 90-vuotiaan pirteän ja valoisan likan kanssa. Kaste ja kaikki hyvä sen mukana on kantanut pitkään.
Laskiaissunnuntain evankeliumin tien laidan sokea kerjääjä on monessa mielessä edustajamme. Hän ei välitä ihmisten ylenkatseesta tai hyssyttelystä vaan tunkeutuu esteiden läpi avun lähteille. ”Jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu” (Joel 2:32, Ap.t. 2:21, Room. 10:13). Jeesus on aina kuulomatkan päässä tai me vain rukouksen matkan päässä. Joskus tuntuu, että Jumala erityisellä tavalla puhuttelee juuri sinua tai minua. Silloin on sokean kerjäläisen tavoin aika huutaa Jeesusta avuksi. On aika pyytää häntä sydämen Herraksi. Sokea mies näyttää käsittäneen Messiaan nimen ja tehtävän oikein. Jeesuksen kysymykseen sokea vastaa: ”Herra, että saisin näköni ja näkisin sinut.” Kun me saamme näkömme takaisin Jeesuksen tähden, ehkä silloin huomaamme kaiken hyvän, josta tulemme osalliseksi hänen lähellään.
Jeesuksen kautta Jumala näkyvällä tavalla murtautui meidän maailmaamme. Jeesus lähti kohti Jerusalemia ja ristiä Jerikosta. Jeriko sijaitsee lähellä maapallon pinnan alinta kohtaa, Kuollutta merta, joka on yli 400 metriä meren pinnan alapuolella. Matka Jerusalemiin merkitsi yli 1000 metrin nousua ylemmäksi. Jeesus käy niin alhaalla kuin vain voi käydä. Ylösnousemisellaan hän voittaa kuoleman vallan ja antaa meille kirkkauden ja iankaikkisen elämän toivon. Sen toivon varassa tiedämme, että kärsimysten, ahdistusten ja kamppailujen keskellä kukaan meistä ei elä turhaan.