Anselm Canterburylainen ( 1033 – 1109) kirjoitti seuraavan rukouksen: ”Herra, anna minulle se, mihin olet herättänyt minussa kaipuun, ylistän ja kiitän sinua halusta, jonka olet innoittanut minussa. Saata päätökseen alkamasi työ ja suo minulle se, mihin olet herättänyt minussa ikävän.”
Sanotaan, että meissä jokaisessa on siemen, joka kaipaa herätystä, siemen, joka synnyttää meissä kaipuuta johonkin syvempään. Sinäkin olet varmasti kuullut ja lukenut, miten monenlaiset hengelliset liikkeet, suuntaukset saavat yhä enemmän huomiota ja kannattajia. Monien näkemysten mukaan kun erilaiset kriisit, taloudelliset uhkakuvat jne. saavat enemmän tilaa eri medioissa, niin ihmisissä syntyy tarve löytää elämään jotain enemmän, jotain parempaa, jotain kestävämpää. Anselm Canterburyläisen rukous kertoo juuri samasta asiasta, noin tuhat vuotta sitten.
Mutta miksi Jeesus lausuu nämä sanat: ”Mitä te sitten odotitte näkevänne?” Jos pohdimme juutalaisten odotuksia, niin kuningasta he odottivat, ja niin monet heistä tekevät yhä edelleen. Johannes, joka kulki ilmeisesti aika vaatimattomissa vaatteissa ja söi heinäsirkkoja, ei silloinkaan vastannut Kuninkaan lähettilästä. Ja kuningas itse, niin, suostuisiko yksikään 2000–luvun hallitsija kulkemaan kansansa keskellä aasilla ratsastaen?
Mitä te sitten odotitte näkevänne? Mitä sinä ajattelet, onko meillä jonkinlaisia ennakko-odotuksia, mielikuvia profeetoista?
Monet ihmiset ovat kertoneet minulle kohdanneensa enkelin. Enkelin, jonka ulkomuoto on ollut ihmisen muotoinen. Ja vaatetus ei koskaan ole poikennut yleisestä pukeutumismuodosta, tai pitäisikö sanoa muodista. Jos Jumalan lähettämät enkelit eivät poikkea väkijoukosta, eikä Johannes poikennut ainakaan edukseen väkijoukosta, niin minkälainen johtopäätös meidän pitäisi vetää Jeesuksen sanoista?
Päivän evankeliumin viesti ei kuitenkaan ole Johanneksen ulkomuoto, vaan se, että Jumala lähettää kansansa luokse kaikkina aikoina profeettoja, monessa muodossa.
Mikä näiden profeettojen kanssa on sitten vaikeaa?
Yksi syy ongelmiin minun mielestäni on tiedotusvälineiden kautta tapahtuva halu uudistaa ja niin sanotusti kehittää maailmaa. Kaikki vanha on korvattava jollain uudella, paremmalla. Monen vaikuttajan omat kipeät kokemukset elämästä, Jumalan tottelemattomuudesta, kun Jumala ei ole kuunnellut rukouksia, ja tietysti joskus uskovien käytös on sellaista, mikä ei miellytä kaikkia, ja seurauksena ne kaikki vaikuttavat omalta osaltaan monen ihmisen käsityksiin Jumalasta, uskonnosta, uskovista.
2000–luvun kirkko on jossain määrin pyrkinyt muokkaamaan Raamatun sanomaa uudelle kielelle, kehittyneemmille ihmisille. Mitä mieltä olet seuraavasta lauseesta: Minun mielestäni ihmiset haluavat olla vähemmän syntisiä kuin 2000 vuotta sitten, sillä mehän olemme kehittyneet, meistä on tullut viisaampia. Me tiedämme tänään paremmin kuin ennen mikä on syntiä, me tiedämme mikä ei enää ole syntiä.
Kun minä opiskelin Helsingissä, luin erään noin kymmenen vuotta sitten Englannissa tehdyn tutkimuksen jonka mukaan 9 % englantilaisista ei ole mielestään tehnyt syntiä koskaan. Mitä luulet tapahtuvan profeetalle, jos siis joku profeetta kertoisikin näille ihmisille heidän olevan syntisiä? Olisiko hän heidän mielestä oikea profeetta vai joku muu?
Päivän evankeliumitekstin viesti on yhä edelleen sama: Mitä me tänään odotamme näkevämme? Minkälainen sanoma, Raamatun tulkinta on meidän mielestämme oikea ja Jumalan tahdon mukainen? Minkälaisen profeetan me haluamme nähdä, mitä me haluamme kuulla hänen sanovan? Haluammeko me kuulla vain sitä, mikä meille sopii?
Johannes Kastajan viesti oli vahvaa tekstiä. Hallitsijakaan ei pitänyt siitä ja taitaa evankeliumin viesti yhä edelleen olla uhka monelle modernin maailman arvolle. 2000–luvun medialle se on uhka siksi, että se ei ole muuttunut ihmisyyden käsitteenä oikeastaan millään tavalla. Ihmisyydestä ei löydy evankeliumin kautta uusia markkinarakoja, uusia mahdollisuuksia tehdä bisnestä.
Sillä yhdestä asiasta ihmisen ja Jumalan välisessä kamppailussa lopulta on kysymys, vallasta. Minä luin hiljattain kirjan muurahaisista, jotka taistelivat jumalia, nimittäin ihmisen sormia vastaan. Muurahaiset kokosivat valtavia armeijoita ja hyökkäsivät ihmisiä vastaan. Muurahaiset hävisivät, mutta eräs muurahainen lausui taistelun pyörteissä mielenkiintoisen lauseen: ”Olemmeko me itse jumalia, kun taistelemme jumalia vastaan?” Pohdi tätä seuraavassa muodossa: Olemmeko me itse jumalia kun itseasiassa taistelemme Jumalaa, Hänen sanaansa, Hänen valtaansa vastaan?
Hyvät kuulijat, meidän Jumalamme tuntee meidät paremmin kuin me tunnemme itsemme. Miksi muuten Jumalan suunnitelmassa oli alusta asti aika lähettää oma Poikansa sovittamaan meidän syntimme? Jos me tietäisimme, osaisimme ja haluaisimme elää Jumalan tahdon mukaan, totella Hänen tahtoaan, niin Jumalan Pojan ei olisi tarvinnut kärsiä meidän puolestamme. Mutta me olemme vain ihmisiä, jokainen meistä.
Teologisessa tiedekunnassa Vanhan testamentin profeetat jaettiin pieniin ja suuriin profeettoihin. Jumala on lähettänyt kautta aikain monenlaisia, monen ikäisiä profeettoja herättämään tavalla tai toisella sen siemenen, joka jokaisessa ihmisessä on.
Tiedätkö, siihen riittää joskus muutama hyvä sana, hyvä teko, rinnalla kulkeminen, viesti Jumalan armosta ja rakkaudesta. Suuria profeettoja meidän ajassamme ei taida olla, mutta pieniä profeettoja, niitä kyllä on. Ja, tiedätkö, sinäkin voit olla omalla paikallasi pieni profeetta, joka kertoo Jumalan hyvyydestä lähimmäisille. Joulun lapsi tarvitsee pieniä profeettoja, ettei käy niin kuin laulussa Me käymme joulun viettohon: ”Nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin, suun ruoka, juoma, meno muu. Laps hankeen hukkuu, unhoittuu.”
Hyvät ystävät, Jeesuksen sanat ovat kuitenkin hyvin lohdulliset: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
”Autuas se, joka ei minua torju.” Nuo sanat kertovat Jumalan armosta ja rakkaudesta. Nuo sanat on tarkoitettu jokaisen ihmisen korviin, sillä jokainen ihminen, sinä ja minä, me jokainen olemme Pyhälle Jumalalle arvokkaita ja rakkaita ihmisiä