”Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.”
Näin meidän kirkkomme sivuilla sanotaan evankeliumitekstistä.
Tällä viikolla on puhuttu paljon tuloista ja veroista. Monelle on syntynyt käsitys, että menestys mitataan tällä tavalla. Jos olet saanut ansaituksi enemmän rahaa kuin joku toinen, olet parempi. Sinua ihaillaan ja jopa kadehditaan. Ja monen kohdalla ihmetellään, miten joku maksaa niin vähän veroja. Tämä viikko kertoo monella tavalla siitä, mikä täällä ajassa on tärkeää, monelle kaikkein tärkeintä.
Mitä tarkoittaa olla kahden maan kansalainen?
Vime sunnuntain evankeliumiteksti käsitteli todistajana elämistä. Suolana maailmassa, lamppuna näkyvillä. Eli, Jeesus odottaa meiltä uskomme tunnustamista. Näin voisi ajatella, sillä viime sunnuntaina tekstin viesti oli myös: jos suola menettää suolaisuutensa, se heitetään pois.
Onko yksilö silloin kahden maan kansalainen, jos hänen suolaisuutensa on kadonnut?
Kun me mietimme tätä kahden maan kansalaisuutta, niin väkisinkin tulevat mieleen alkukirkon vaiheet. Vainot olivat kovia, kristityt elivät jatkuvan uhan alla monissa tilanteissa. Eräs tapa tästä oli n. 250 –luvulla, kun sotilaat kulkivat kaduilla, ja heillä oli pieni kippo, jossa oli öljyä, pieni patsas, joka kuvasi hallitsijaa, ja jyviä. He sytyttivät öljyn tuleen, ja ihmisten oli heitettävä jyviä tulee, ja siten he osoittivat uhraavansa hallitsijalle, joka oli jumala. Jos tästä kieltäytyi, saattoi menettää henkensä. Muistathan, et voi palvella kahta Jumalaa.
Kahden maan kansalainen, voiko kahden maan kansalainen palvella kahta Jumalaa?
Voiko meillä olla muita jumalia kuin meidän kolmiyhteinen Jumalamme? Mitä ajattelet sanoista raha, valta, kunnia, ja varmasti muitakin löytyy, kun katsomme ihmisen sydämeen. Sillä sieltähän löytyy se oikea palvonnan kohde.
Muistathan Matt. 5:15; 8-9: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he palvelevat minua, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.”
Niin, meidän luterilaista kirkkoamme on sanottu muutoksen kirkoksi, kirkoksi, joka on jatkuvassa muutoksessa. Maailmahan on jatkuvassa muutoksessa, kehityksessä. Ihmisestä on tullut paljon viisaampi kuin mitä se oli 2000 vuotta sitten. Vai mitä mieltä olet? Onko meistä tullut ihmisinä parempia, olemmeko me oppineet elämään rauhassa, kunnioittaen toisiamme, auttaen toisiamme?
Vai onko meidän mittarimme kehityksestä eliniän pituudessa, joidenkin sairauksien hoidossa ja entistä kehittyneempien tappovälineiden muodoissa. Ajattele, 2000 vuotta sitten ihmiset eivät olisi voineet edes kuvitella atomipommia ja sen tehoa.
Olet ehkä lukenut Vanhaa testamenttia, sen kertomuksia. Eräs lähetyspappi kertoi minulle, että todella hyvä tapa lähestyä ihmisiä lähetyskentillä oli aloittaa raamatun tutkiskelu Vanhan testamentin kautta. Tuo pappi kertoi minulle, että usein ihmiset sanoivat, että ahaa, te olette ihan samanlaisia kuin me. Tekin olette ahneuksissanne, vallanhalussanne, vihassanne tappaneet ja tuhonneet toisianne niin kuin mekin.
Ja sitten lähetystyön tekijät ovat aloittaneet Jeesuksen sanojen opetuksen. Sanojen, joiden mukaan me emme voi heittää ensimmäistä kiveä, me emme voi tuomita toisiamme, että meidän tulee kunnioittaa toisiamme ja palvella vain yhtä Jumalaa. Ei valtaa, ei kunniaa, ei rahaa.
Mitä sinä ajattelet, olemmeko me muuttuneet, kehittyneet niin ettemme enää löydä itseämme Vanhan testamentin teksteistä ?
Tiedätkö, että joidenkin tutkijoiden mukaan Vanhan testamentin psalmien perusta, siis kaikkien 150 psalmin viesti nousee yhden käskyn noudattamisesta, sen noudattamatta jättämisestä, sen seurauksista, sen toivosta, sen armosta.
Tuo käsky on 1. käsky: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.
Kysymys: Onko sinulla muita jumalia, joille uhraat jotain arvokasta omassa elämässäsi? Jotain sellaista, joka syrjäyttää meidän Kolmiyhteisen Jumalamme täällä ajassa?
Hyvät kahden maan kansalaiset, miksi Jeesus haluaa tuoda viestinsä tällä tavalla sinulle ja minulle?
Olisiko syy siinä, että Hän tuntee meidät paremmin kuin hyvin. Jeesus Kristus täytti tehtävän, joka oli välttämätön. Me emme taida olla ihmisinä yhtään sen parempia kuin mitä ihmiset olivat 2000 vuotta sitten.
Jumalan antamien käskyjenkin noudattamisessa me taidamme olla kovin usein noiden Matteuksen sanojen mukaisia, suulla me tunnustamme, mutta sydämemme on muualla.
Vai mitä mieltä olet tästä ajasta, kun meidän yhteiskuntamme arvopohja muuttuu yhä enemmän ajan hengen mukaiseksi. Yksi hyvä esimerkki on tiedotusvälineissä yleistyvä tapa ilmoittaa: ajanlaskumme alusta, ei enää jKr., jälkeen Kristuksen.
Vanha vitsi, nyt ne on tuoneet sen Jeesuksenkin jouluun.
Kahden maan kansalaiset, Jeesus kutsuu meitä yhä edelleen seuraamaan häntä. Hänen sanansa ovat meille tienviittoja, niiden avulla me pysymme oikeassa suunnassa. Mutta vaikka maailma tänään on täynnä monenlaisia kuoppia, houkutuksia, ansoja, niin siitä huolimatta Jumalan Pyhä Henki haluaa kulkea meidän rinnallamme.
Me saamme elää tänäänkin kahden maan kansalaisina, sillä meidän kotimme, meidän lopullinen ja todellinen kotimme on Isän, kaikkivaltiaan Jumalan luona.
Aika täällä ajassa on kuitenkin armon aikaa. Armo, joka tarkoittaa uutta toivoa jokaiseen uuteen päivään, se tarkoittaa Jumalan rakkauden ja hyvyyden kuuluvan juuri sinulle, tuo Jumalan armo tarkoittaa, että jokainen, joka pyytää syntejänsä anteeksi saa ne anteeksi.
Sillä vajavaisia, syntisiä me jokainen täällä ajassa olemme, mutta kuitenkin meidän Jumalallemme rakkaita, arvokkaita ja tärkeitä. Onhan hän meidät luonutkin. Kahden maan kansalaisiksi.