Päivän evankeliumiteksti on Jeesuksen meille antama kastekäsky. Kasteessa Jumala solmii kastetun kanssa ikuisen liiton. Liiton, jota hän ei koskaan omalta puoleltaan katkaise. Meille ihmisille tämä kasteen liitto on kuitenkin jossain määrin hankala käsittää. Siksi salattu Jumala onkin päivän otsikko. Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen. Näin lukee meidän kirkkomme tekstissä.
Alkukirkossa oli monenlaista keskustelua Jumalan olemuksesta. Evankeliumit, joita ensimmäisen vuosisadan aikana oli useampia, ne kertoivat Jumalan Pojan työstä, armosta, rakkaudesta. Onneksi alkuseurakunnassa oli läsnä ihmisiä, jotka olivat olleet itse läsnä opetuslasten puhuessa Kristuksesta ja myös niitä, jotka olivat itse olleet kuuntelemassa Jeesusta. Mutta mielipiteitä oli paljon. Mm. rikas laivanvarustaja Markion käytti paljon rahaa tuodakseen esiin oman mielipiteensä, jonka mukaan vain osa Luukkaan evankeliumista oli ainoa oikea evankeliumi.
Uskontunnustukset syntyivät kuvaamaan Jumalaa, Hänen olemustaan, työtään tavalla, joka mahtui ihmisten ymmärryksen piiriin. Tai ainakin pitäisi mahtua. Kolminaisuuden käsite on vaikea hahmottaa, se on ollut hankala hahmottaa viimeiset 2000 vuotta. Ja samalla keskusteluihin on tainnut aina sisältyä kiista siitä, kuka on viisain ihminen, kuka ymmärtää Jumalaa enemmän, paremmin, kuka tietää, minkälainen Jumala todellisuudessa on jne.
Yksi esimerkki tästä on vuosi 1054. Silloin Konstantinopolissa sijaitsevan katolisen kirkon seurakunta totesi, että Nikean uskontunnustuksessa on kohta, jota he eivät voi hyväksyä. Tuo kohta kuuluu: Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta.
Konstantinopolissa sijainnut seurakunta oli rikas ja sillä oli valtaa todella paljon. Heidän mielestään Pyhä Henki ei voi syntyä kuin vain Isästä, joten tuo kohta riitti heidän mielestään oikeuttamaan heidät eroamaan Rooman kirkosta ja perustamaan oman kirkon ja tietysti pitämään hallussaan kaiken sen Konstantinopolissa ja sen ympäristösä sijaitsevan omaisuuden. Ja enää he eivät maksaisi Rooman kirkolle mitään veroja eivätkä muitakaan maksuja.
Niin, kuinkahan moneen meidän ihmisten väliseen riitaan on perinmäisenä syynä valta, raha, oman itsemme korottaminen. Helatorstaina otsikkona oli Korotettu Kristus, Kristus, jota meidän tulisi omalla elämällämme korottaa, mutta kovin usein se kääntyykin niin, että ihminen korottaa omaa itseään, omaa viisauttaan, ja Kristus on kovin usein vain väline tuossa tilanteessa.
Alussa sanoin: Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen. Siis uskon ei pitäisi käsitellä Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen. Ja kuitenkin me ihmiset teemme niin.
Miksi? Koska me kuvittelemme voivamme määritellä Jumalan olemuksen, ja tavoitteena on Jumala, joka sopii meidän arvoihimme, meidän tapaamme elää. Tätä kutsutaan valintahylly–Jumalaksi. Mennään kauppaan ja valitaan siellä hyllyiltä itselle, omalle sosiaaliselle ympäristölle sopivia Jumalan olemuksia, ja niistä sitten muodostuu se oikea Jumala.
Jälleen kerran, muista, mitä käärme sanoi naiselle paratiisissa: Kun tuosta syötte, teistä tulee Jumalan kaltaisia, ja te tiedätte oikean ja väärän.
Eräässä hengellisessä laulussa on sanat: et mahdu sanoihin. Mitä mieltä olet, voiko ihminen, kukaan ihminen määritellä Jumalan olemusta tavalla, joka mahtuisi meidän ihmisten ymmärrykseen. Sillä jos me kykenisimme siihen, mehän olisimme käärmeen sanojen mukaisia Jumalan kaltaisia, jotka tiedämme kaiken.
Mitä mieltä olet, kertooko ihmiskunnan historia siitä, että me tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin.
Olen joskus pitänyt entisessä ammatissa hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä luentoja. Pappinakin olen kertonut usein, mitkä ovat ne kaksi sanaa, jotka mahdollistavat uuden oppimisen, paljon rikkaamman elämän: Nuo kaksi sanaa ovat: En tiedä. On usein aika helpottavaa, kun ei tarvitse tietää kaikkea, kun voi sanoa ääneen, en tiedä, eikä se silti tarkoita että oma ihmisarvo muuttuisi millään tavalla.
Mitkä kaksi sanaa estävät uuden oppimisen, mitkä estävät kovin usein nöyryyden, toisen ihmisen kunnioittamisen, niin, todella monta asiaa: minä tiedän.
Kun sinä ja minä olemme Jumalan edessä, niin eiköhän siinä tilanteessa ole vastakkain kaksi erilaista hahmoa. Jumala, joka on luonut taivaan ja maan, Jumala, joka on antanut ainoan Poikansa sovittaa meidän syntimme, Jumala, joka on lähettänyt Pyhän Henkensä meidän keskuuteemme kirkastamaan meille Kristusta, auttamaan meitä monin eri tavoin. Ja toisella puolella on ihminen, vajavainen, syntinen ihminen. Ihminen, joka ilman Jumalan Pojan sovitustyötä katoaisi elämän rajan takana jonnekin, missä ei olisi rakkautta, iloa, armoa, kauneutta, hyvyyttä.
Mitä mieltä olet, mitä sanottavaa ihmisellä on Jumalan edessä?
Sana ihmetellä sisältää paljon sellaista mikä antaa elämälle mahdollisuuksia. Kun ihmettelee, ei tarvitse tietää, voi vain iloita ja joskus surra. Mutta kun ihmettelee, saa olla vain ihminen.
Saa vain ihmetellä Jumalan suuruutta, Hänen hyvyyttään, Hänen armoaan ja rakkauttaan, jota Hän tuntee sinua ja minua, meitä jokaista kohtaan. Me saamme ihmetellä Jumalan hyvyyttä, sillä hän antaa meille elämään todella tärkeän sanan, Toivon. Toivon, joka kantaa meitä elämän monien vaiheiden kautta kohti satamaa, jossa Taivaallisen Isä odottaa meitä.
Tuo sana toivo tarvitsee perustakseen sanan usko, se tarvitsee perustakseen ymmärryksen siitä, että ei tarvitse olla enempää kuin ihmisenä on, sillä sen enempää ei meistä kukaan ole. Sana toivo tarvitsee perustakseen luottamuksen Jumalan armoon ja rakkauteen, siihen, että Jumala kantaa meitä silloinkin, kun omat voimamme ovat loppu.
Sillä hyvä ystävä, tämä kaikki on tarjolla sinulle ja minulle Jumalan Pyhässä sanassa. Sillä sinä ja minä me olemme Jumalalle rakkaita ja arvokkaita ihmisiä. Hän on salattu, mutta silti läsnä jokaisena elämäsi hetkenä. Sinun ja minun tarvitsee vain uskoa ja luottaa siihen liittoon, jonka Jumala on solminut kasteessa meidän ihmisten kanssa. Hän ei koskaan petä lupauksiaan. Hänen rakkautensa ja armonsa eivät koskaan lopu meidän kohdallamme. Sillä sinä ja minä, me jokainen olemme hänelle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.