Jeesus, Jumala ja ihminen. Jos korostamme jumalallista luontoa, inhimillinen jää taka-alalle, ellei kokonaan unohdu. Ja päinvastoin. Tämä Jeesuksen syntymän juhla-aika pitää esillä molempia.
Maria odotti lasta yhdeksän kuukautta. Odotus oli siis inhimillistä ja varmaankin siihen liittyi vaihtelevia vaiheita. Betlehemissä, johon Maria ja Joosef väsyneinä saapuivat, tuli Marian synnyttämisen aika. Tässä yhteydessä on mielestäni tärkeää lukea pyhästä Raamatusta seuraavat sanat, jotka Jeesus on lausunut:
” Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.” (Joh. 16:21) Aivan erityisellä tavalla Mariaan, Herramme äitiin, sopivat nämä sanat: ”Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.” (Joh. 16:20) Viittaan lukemallani kohdalla hurskaan Simeonin sanoihin, jotka kuulimme pyhästä evankeliumista.
Maria katsoi synnyttämäänsä lasta ja ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt kauniimpaa lasta. Hän katsoi, kuten äiti katsoo omaa lastaan. Jeesus-lapsi ei ulkonaisesti eronnut toisista lapsista. Hän ei eronnut siinäkään, jos pidämme hänen syntymäänsä salaisuutena. Syntymä on aina salaisuus. Maria ja Joosef olivat täynnä kiitosta ja hämmästystä.
Pyhässä evankeliumissa kerrotaan kahdesta hurskaasta vanhuksesta, Simeonista ja Hannasta. Silmillään he näkivät aivan tavallisen lapsen vanhempineen. Jumalan Henki kirkasti heidän sydämissään iankaikkisen Sanan. He olivat valvoneet ja rukoilleet pannen toivonsa Jumalan lupauksiin. Toisesta Pietarin kirjeestä luemme: ”Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.” (2. Piet. 1:19) Jouluevankeliumista Johanneksen mukaan luemme: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14)
Jumalalla oli suunnitelma siitä, miten hän pelastaisi langenneet ihmiset takaisin yhteyteensä. Syntiinlankeemuskertomuksessa sanotaan, että naisen siemen on polkeva rikki käärmeen pään. Käärme oli saanut aikaan lankeemuksen, mutta pelastus oli tulossa. Tuon pelastuksen tuojaksi Jumala valitsi Poikansa, jonka tuli syntyä ihmiseksi.