Täällä kirkossa nähtiin viime keskiviikkoiltana ylpeitä lampaita. Täällä oli nimittäin Kinnulanlahden koulun joulujuhla. Juhlassa olivat mukana varmaankin kaikki joulun tärkeät hahmot: keisari Augustus, aasi, Maria ja Joosef, Jeesus-lapsi, enkelit, paimenet, lampaat ja idästä tulleet viisaat miehet. Kaikissa rooleissa olivat lapset. Myöhemmin kuulin, että erityisesti pienet valkoiset lampaat siis olivat ylpeitä roolistaan.
On hienoa, jos jokainen meistä voisi kokea tehtävänsä tärkeäksi ja olla siitä jopa ylpeä. Pienikin tehtävä voi olla tärkeä. Jokainen ihminen on tärkeä lenkki sukupolvien ketjussa. Niin, eihän lopulta kyse ole tehtävästäkään. Tai jos on, niin eikö kaikkien meidän tehtävämme ole olla lähimmäinen.
Tuo joulujuhla avasi yhden näkökulman jouluun. Saman näkökulman tarjoaa myös tämä jouluaamun ”paimenten messu”. Kun jouluevankeliumissa kajahtaa ”nyt Betlehemiin”, kajahtaa se paimenten suusta. Kun elämän valo syttyi tallin hämärässä, tulivat valoa kohti ne, jotka valoa kaipasivat. Paimenet olivat olleet yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Kun he tulevat talliin, he, paimenet tuovat sanoman, kertovat sen, mitä lapsesta on sanottu. Voisiko siis sanoa, että totuus on tuolla ulkona? Ainakin jouluinen palapeli rakentuu pala palalta. Tämä joulukertomus ei ole peleistä helpoin, sillä pohdittavaa on riittänyt hyvinkin näiksi kahdeksi vuosituhanneksi. Kun joulua ajattelen, alkaa yllättävän moni asia tuntua jouluiselta. Kun ajattelen paimenten matkaa tallille, tulevat mieleeni tutun virren sanat: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.” Juuri joulun sanoma kehottaa meitä valkeuden teille: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16) Joulu kutsuu meitä Jeesuksen seimen luo, että voisimme sieltä lähdettyämme heijastaa Jeesuksen valoa kaikkialle maailmaan. Jouluna Jeesus-lapsen ympärillä ollaan täynnä kiitosta ja hämmästystä: ”Tässä, Herra, olet meitä läsnä! Sinä, joka avaruutta ohjaat, tunnet meidät, otat meidät vastaan.” (vrt. vk. 217)
Jumalan armo yllättää! Kaksi tuhatta vuotta sitten se yllätti kansan, joka odotti Messiasta. Se saa yllättyä, joka uskoo omaan mahdottomuuteensa, sillä Jumalalla on käsissään kaikki mahdollisuudet. Jumala näyttää voimansa heikoimmissa. Paimenet kuulevat samat sanat kuin Maria ja Joosefkin: ”Älkää pelätkö!” Joulu on jumalallisen rakkauden juhla. Raamatun mukaan rakkaudessa ei ole pelkoa. Rakkauden valo on joulun kirkkain välke. Se loistaa sydämen pimeässä, lämmittää ja pelot poistaa, rauhan tuo. Älä pelkää, älkää pelätkö, sillä ”Jumala on meidän kanssamme!”